Bhutan – Kiertomatka läpi Ukkoslohikäärmeen maan

Bhutanin pieni buddhalainen Himalajan kuningaskunta, onnellisten maa, on paikka, jota ei voi verrata mihinkään muuhun maailmassa. Bhutanin dzongka-kielellä maan nimi Druk Yul tarkoittaa Ukkoslohikäärmeen maata kuin suoraan Game of Thronesista tai Taru Sormusten Herrasta, ja mystinen nimi istuu maalle hyvin. Eristyksissä ulkomaailmasta tämä salamyhkäinen vehreä Himalajan aarre on luonut itselleen ainutlaatuisen kulttuurin.

 

Kymmenen päivän kiertomatkaan Bhutanissa mahtui patikointia henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa, lukemattomia buddhalaisluostareita, ähkyyn asti bhutanilaista chilijuustoa, kuumottavia vuoristoteitä, buddhalaisuuden oppitunteja ja perinteistä maaseudun elämää.

Kiipesimme vuorelle vuoristotaudin kourissa, yövyimme rottien kanssa teltassa 4000 metrissä ja laskeuduimme henkeäsalpaavalle Tiikerinpesän luostarille. Saimme kopautuksen päähän munkilta puisella peniksellä, ryystimme riisiviiniä pitkälle iltaan maatalon omistajan kanssa syrjäisellä maaseudulla ja hieroimme uusia ystävyyksiä karaoken merkeissä. Tässä Bhutanin matkan kohokohtia!

Maailman vaarallisin lentokenttä

Lentopelkoiselle Bhutan on haastava kohde, sillä yli 5000 metrin korkuisten terävien vuorenhuippujen ympäröimää Paron kansainvälistä lentokenttää on sanottu maailman vaarallisimmaksi. Tänne osaa laskeutua vain kourallinen lentäjiä.

Ikkunasta voi bongata kaksi maailman korkeinta vuorta, K2:n ja Mt Everestin. Laskeutuessa maisemat ovat henkeäsalpaavat. Kone tuntui hipovan puunlatvoja, ja juuri kun luulin, että syöksymme päin vuorenrinnettä, kone koukkasi ja aloitti laskeutumisen lyhyelle kiitoradalle.

Koneesta ulosastuessa me turistit räpsimme kuvia perinteiseen bhutanilaiseen tyyliin rakennetusta lentokenttärakennuksesta, kun taas bhutanilaiset räpsivät kuvia lentokoneesta. Lentomatkailu on Bhutanissa vielä uutta. Niin ovat televisiotkin, joita paikalliset kärräsivät koneesta tusinoittain sukulaisilleen.

Paron tanssivat munkit

Maailman nopeimpien maahansaapumismuodollisuuksien jälkeen meidät otti vastaan Himalajan polttava ja häikäisevä aurinko ja ohut ilma. Aloitimme ja lopetimme reissun 2200 metrin korkeudessa sijaitsevassa pienessä Paron kylässä. Kuvauksellisen Paron pääkatua reunustavat koristeelliset perinteiseen tyyliin rakennetut kaupat.

Bhutanin matkalla näimme lukuisia toinen toistaan vaikuttavampia dzongeja eli buddhalaisia luostari-linnoituksia. Upeassa Paron dzongissa satuimme paikalle oikeaan aikaan. Oli käynnissä munkkien tanssiharjoitukset festivaaleja varten. Kaksi munkkia aloitti tanssin sulavin, lähes balettimaisin liikkein punaisten kaapujen liehuessa. Pikkuhiljaa meno yltyi niin, että mukana oli monta kymmentä punakaapuista munkkia. Näky oli hypnotisoiva, ja ainoina turisteina olo oli etuoikeutettu.

Vuoristotautia ja upea Tiikerinpesä

Parosta kiipesimme vuorelle ja nukuimme teltassa 4000 metrissä. Vuoristotautiselle kipuaminen oli kärsimysten tie. Kärsimykset kuitenkin palkittiin viimeistään paluumatkalla, kun laskeuduimme kuuluisalle kallioon rakennetulle Tiikerinpesän luostarille. Siitä lisää vielä myöhemmin.

Kuumottavia vuoristoteitä ja maaseudun elämää

Kiemurtelevilla teillä bussimatkoihin uppoaa Bhutanissa aikaa. Matkat menevät kuitenkin nopeasti silmät liimattuina ikkunaan vehreitä vuoria, rinteiden riisiterasseja ja turkoosina hohtavia jokia ihmetellessä. Pariin otteeseen meillä oli mahdollisuus nähdä Himalajan lumihuiput, mutta molemmilla kerroilla näkymä oli sumun peitossa.

Kun suuntasimme kohti syrjäistä maaseutua, vuoristotie muuttui kapeaksi hiekkatieksi, jolla kruisaillessa kuolema ei ole kaukana. Reunalla pystysuora hiekkarinne putosi satoja metrejä ja tie näytti siltä, että voisi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Siellä täällä näkyi merkkejä maanvyörymistä, jotka ovat täällä yleisiä. Vastaantulevalle rekalle ei näytä millään olevan tilaa.

Opas näki hikikarpaloni otsalla ja totesi, ettei ole mitään hätää, näimmehän tiellä onnea tuovia harvinaisia apinoita.

Elossa selvittiin, ja pääsimme viettämään aikaa paikallisen maatilan perheen vieraina. Poimimme perunoita, patikoimme läpi metsien, leivoimme momoja eli tiibetiläisiä taikinanyyttejä ja joimme arakia eli riisiviiniä myöhään yöhön kuunnellen maatilan omistajan tarinoita elämästä bhutanilaisella maaseudulla.

Penispakkomielteinen Punakha

Bhutanissa ei voi matkustaa huomaamatta suosittuja penisgraffiteja ja -veistoksia. Punakhan kylä on peniksistä kuuluisa, ja täällä saimme myös penistemppelissä munkilta siunauksen, kopautuksen päähän puisella peniksellä. Mutta Bhutanin penisobsessiosta lisää myöhemmin.

Thimphu – Jousiammuntaa, kansantansseja ja jättimäinen Buddha

Bhutanin pääkaupunki on 100 000 asukkaan Thimphu. Kaupunkia valvoo 50 metriä korkea kullalla valettu Buddha-patsas. Ilmassa oli festivaalin tuntua. Patsaan alla levittäytyi jättimäinen meditaatiosali, jonne tuhannet punakaapuiset munkit olivat kerääntyneet kuuntelemaan opetuksia.

Thimphussa pääsimme myös seuraamaan Bhutanin kansallislajia jousiammuntakilpailuissa, jossa kilpailijat ampuivat maaliin 150 metrin etäisyydeltä. Jokaisen laukauksen jälkeen toisessa päässä alkoi riemuisa tanssi. Pääsin itsekin herättämään sisäisen Katniss Everdeenin eloon ja testaamaan jousiammuntataitojani, vaatimattomammalta etäisyydeltä toki.

Hotellilla meille oli järjestetty perinteistä bhutanilaista soittoa, tanssia ja laulua. Viini virtasi ja illalla sukelsimme vielä Thimphun yöhön karaokebaareihin hoilaamaan ja nauramaan paikallisen nuorison Bollywood-vaikutteisille esityksille.

Bhutaniin ei voi matkustaa omatoimisesti

Bhutanissa turismi on rajoitettua kulttuurin ja ympäristön suojelun nimissä. Seurauksena jokaisen vierailijan täytyy kulkea maassa oppaan johdolla ja maksaa 250 USD per päivä. Tähän maksuun kuuluvat oppaan palvelut, majoitus ja kaikki ruokailut. Voit reissata yksin tai ryhmässä, ja räätälöidä retken omien toiveiden mukaisesti.

Viime vuonna maassa vieraili 50 000 turistia. Jos luku nousee liian suureksi, hintaa nostetaan, ja turistimäärä ja sen negatiiviset vaikutukset pidetään näin pienenä.

Pitkästä aikaa ryhmämatkalla

Me matkustimme Bhutanissa ryhmämatkalla. G Adventuresin Bhutanin kiertomatka maksoi saman verran kuin mikä tahansa muukin Bhutanin matka. G Adventuresilla on tarjolla useampia Bhutanin kiertomatkoja. Me valitsimme retken, joka oli sekoitus kulttuuria ja patikointia. Oppaan lisäksi meitä oli matkassa 11, kansalaisuuksia Jenkeistä Ausseihin ja Eurooppaan.

Oppaamme Chawang oli tyypillisen tyyni paikallinen, huumorintajuinen, hiukan viinaanmenevä naistenmies. Muutaman paukun jälkeen Chawang tunnusti, että hänellä on tapana viedä kotiin eri tyttöjä ja uskotella puolisokealle äidilleen tytön olevan aina sama.

Ryhmämatka ei jäänyt viimeiseksi, vaikka itselläni olikin hiukan sopeutumisvaikeuksia muiden mukana kulkemiseen, kun olin tottunut tulemaan ja menemään niin kuin sattuu huvittamaan. Ryhmämatkoilla kuitenkin tutustuu ihmisiin ja usein näkee ja kokee enemmän kuin omatoimisesti. Retkiin mahdutetaan usein ainutlaatuisia autenttisia kokemuksia ja päiviin mahdutetaan paljon.

Bhutanilaisesta kulttuurista, keittiöstä, penissankarista ja upeasta Tiikerinpesästä lisää myöhemmin!

Kaikki Bhutan-postaukset löydät täältä.


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.