Reissujen eksoottisimmat makuelämykset

Ruokamatkailu on meille lähellä sydäntä. Rakastamme tutustua uusiin eksoottisiin makuihin ja myöhemmin testailla niitä omassa keittiössämme. Oli se sitten katuruokaa Intiassa, macaroneja Pariisissa, omia kokkikurssin tuotoksia Italiassa, kokonainen porsas Filippiineillä tai viinitilalounas Australiassa, ruokahetket ovat usein niitä matkojen ikimuistoisimpia.
Tänään ajattelin jakaa koetuista makuelämyksistä eksoottisimmat, unohtumattomimmat sekä yrjöttävimmät. Silloin tällöin törmää ruokalajeihin, joita muistellessa ei nimittäin kuola poskella valu. Toisaalta moni ajatuksena ällöttävä ruokalaji on yllättänyt positiivisesti.
1. Ankanalkio höyhenineen päivineen
Balut eli ankanalkio on rakastettu filippiiniläinen herkku, jonka uskotaan tekevän vahvaksi. Näitä näkee myytävän katukojuissa Filippiineillä ja myös muualla Kaakkois-Aaasiassa. Keitetty, pari-kolme viikkoa vanha ankanpoikanen munan sisällä nautitaan höyhenineen luineen päivineen, ripauksella suolaa ja mieluiten bissellä alas huuhdottuna.
2. Limaisia matoja Filippiineillä
Tamiluk eli laivamato on mangrovepensaiden sisällä kasvava noin 30-senttiseksi ja 2-3 sentin paksuiseksi kasvava mato, tai jos tarkkoja ollaan niin matomainen simpukka. Tämäkin on Filippiineillä herkku, jota paikalliset vertasivat ostereihin. Tamiluk -mato tarjoillaan usein viinietikan kanssa ja niellään kokonaisena. Meidän mielestämme madot eivät maistuneet ostereilta, vaan madoilta mullan vivahteilla höystettynä.
3. Skorpionia, heinäsirkkoja ja toukkia Thaimaassa
Hyönteisproteiini on pop! Khao San Roadin ötökkäkojut taitavat olla melkeisen jokaisen reppureissaajan tulikaste. En varmasti ole ainoa, joka on parin rommiämpärillisen jälkeen päätynyt tänne rouskuttelemaan erinäköisillä ötököillä. Heinäsirkat maistuvat popcornilta, skorpioni ja toukat sen sijaan aika lailla yhtä kuvottavilta kuin ajatuskin.
4. Pulua ja sammakkoa
Aasialaisissa mausteissa paistettu kokonainen pulu rapealla nahalla on herkullista ja muistuttaa viiriäistä. Puluista ja sammakoista olemme nauttineet Vietnamissa ja Hongkongissa. Parhaimmillaan sammakko oli Vietnamissa herkullisessa wokissa paistettuna.
5. Michelin-tähden käärmekeittoa Hongkongissa
Hongkongin Causeway Baystä löytyy ravintola, joka tarjoilee Michelin-tähden arvoista käärmekeittoa. Ulkopuolella odottaa joka ilta pitkä jono. Yllättävää kyllä, kiinalainen käärmekeitto oli herkullista, kuin kanakeittoa. Sillä uskotaan myös olevan monia terveysvaikutuksia. Lisukkeena tarjoiltu ankanmaksamakkara sen sijaan nosti melkein purjot kurkkuun.
6. Tarantellaa Kambodzassa
Skuon Kambodzassa tunnetaan erityisesti paistetuista hämähäkeistä. Rapeat karvajalat ovat kuin katkarapuja, mutta kitkerää mönjää sisältävä vartalo voi aiheuttaa oksennusreaktion ennakkoluulottomimmassakin ruokamatkailijassa.
7. Jättiläisetanoita Uudessa-Kaledoniassa
Monet ovat varmasti maistelleet voissa, valkosipulissa ja persiljassa kokattuja etanoita Ranskassa ja positiivisesti yllättyneet. Silti Uuden-Kaledonian kuuluisat jättiläisetanat hiukan jännittivät etukäteen. Turhaa jännitin, mehukasta herkkua suuremmassa koossa!
8. Kengurua, emua ja krokotiilia Australiassa
En tietenkään voinut jättää mainitsematta rakkaan kotimaani herkkuja, vaikka vastenmielisten kokemusten joukkoon ne eivät kuulukaan. Kenguru on hiukan haastavaa kokata, mutta oikein kypsennettynä se on paitsi herkullista, myös ekologista ja terveellistä lihaa. Krokotiili toden totta maistuu kuin mehukkaalle kanalle, ja emun liha muistuttaa naudanlihaa.
Ruokalistalla on ollut myös esimerkiksi lampaankiveksiä, strutsia, häränhäntää, kalanpääcurrya lukuisine silmineen ja tuhatvuotisia munia. Rohan olisi lisännyt listaan myös suomalaiset veriletut. Totta on, että herkullisempiakin ruokalajeja maailmalta löytyy. Mutta maassa maan tavalla ja eksoottisilla mauilla on joskus hauska haastaa itsensä. Joskus voi löytää uusia suosikkeja!
Lisää juttuja maailman makuelämyksistä täällä.
Kiitos La Vida Loca, Urbaani Viidakkoseikkailijatar ja Cocoa etsimässä hauskasta #maistuva maailma -haasteesta! Haastan jakamaan reissujen parhaat pöperöt tai unohtumattomimmat makuelämykset Mutkia Matkassa, Syö Matkusta Rakasta ja Aurinkorasvaa ja Aloeveeraa -blogit sekä juuri sinut, blogini lukija!
Jos tulit haastetuksi, tee näin:
- Kiitä sinut haastanutta bloggaajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
- Jaa blogissasi ikimuistoinen ruokakokemuksesi maailmalla. Se voi olla hauska, koskettava, romanttinen, hurja, erityisen onnistunut tai erityisen pieleen mennyt ruokakokemus. Mikä syömiseen liittyvä tarina sinulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen matkoiltasi?
- Merkitse postaus hästägillä #maistuvamaailma ja linkitä Cocoa etsimässä -blogiin (jaamme tarinat omissa kanavissamme).
- Haasta haluamasi määrä bloggaajia kertomaan omista ikimuistoisista ruokakokemuksistaan maailmalla. Haastettujen ei tarvitse olla matkabloggaajia, vaan kaikki genret ovat haasteeseen enemmän kuin tervetulleita!
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Hahaa kiitos, kiitos! Näistä täytyy yrittää ehtiä kirjoittamaan jossain vaiheessa. Toi ankanalkio on aika kova, eikä kyllä välttämättä menis kakomatta alas… Pelkkä ajatuskin, hrrr…
Tuhatvuotisia munia tuli kyllä Kiinassa maistettua, mutta jäävät nekin kyllä jatkossa tilaamatta. :’D
Aasia on kyllä yksi iso kauhukeittiö koko maanosa.
Anna
Hihii, Aasiassa on paljon kauhukeittiön aineksia, mutta onneksi sieltä löytyy myös niitä vähemmän jännittäviä, superherkullisia ruokia. Jos tuhatvuotisen munan muistelu ei nappaa niin kirjoita vaikka niistä oikeista herkuista 😀
Teija / Lähdetään Taas
Minä en ikinä pystyisi syömään ankanalkiota. Siihen ajatukseen en ole vuosien varrella tottunut. Hyönteiset taas tuntuvat jo jokseenkin ok:lta, ja sirkkoja jopa ostin kotiin. Ruoka on kyllä pääsääntöisesti parasta matkailussa, mutta on näitä ällötyksiäkin 😛
Jael
Hauskoja hmmm, erikoisia makuelämyksiä;D PItää ihan miettiä että mikä on ollut sellainen vähän erikoisempi makuelämys, ehkä minulle tarjottu grillattu marsu Perussa, jonka jätin kuitenkin lautaselle. Heinäsirkkoja tekisi mieli maistella mutten ole vielä maistanut.
Sini
Hyi noita laivamatoja.. Ehkä kaikkia muita uskaltaisin maistaa, mutta madot ällöttää eniten.
Jenni / Unelmatrippi
Muutaman muun kommentoijan tapaan ankanalkio on myös mulle näistä ajatuksena ehkä se kaikkein kuvottavin. Ruuan koostumus on mulle yleensä se suurempi ongelma, ei niinkään maku. Joku sitkeä, puoliraaka ja luun- ja rustonpalainen niljake, jota ei meinaa saada millään paloiksi ja alas kurkusta, on illallispöydän painajainen. 😀 Vielä jos se kuvottavan koostiksen lisäksi maistuukin ihan kamalalta… Mutta joskus tosiaan nuo paikalliset, alkuun käsittämättömiltä tuntuvat “herkut”, osoittautuvat ihan hyviksi, kun vain maistaa!
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
Kiitos haasteesta. :’D Pitää tarttua tähän lähipäivinä, oon kyllä aivan nössö sun ruokamatkojen rinnalla. En varmaan kykenisi maistelemaan puoliakaan noista, hatunnosto siis siulle. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!
Stacy Siivonen
Ankka kaikissa muodoissaan on minulle liian ankkara ruoka, mutta vähän kaikkea muuta on syöty. Marsu, lisko ja rotta noin alkajaisiksi, sirkkaa menee ihan härmässä ja sitten tämä george-ruokien olympialaji eli hapansilakka, jota vedin nassuun kokonaisen purkin. Se alusti minun vatsani. Ihan varmasti huipputerveellistä, bakteerien määrä masussa varmasti tuplaantui. Pettuleipää maistoin Matkamessulla, sehän on minun sukuni ja aika monen muunkin suvun perinneruoka.
Herää kysymys, muidenkin kuin kvaakun kohdalla, onko ruoka eettistä. Kiinalaiset ovat syöneet Suomen ja koko Euroopan kultasirkut. Nyttemmin niitä saa onneksi vain tiskin alta.
Verituotteet ei ole mikään juttu tällaiselle ekstremofiilille. Tapolan kaste on minusta välttämätön siirtymäriitti kun lähtee pois Jehovan todistajista (jotka kieltäytyvät verituotteista).
Kati / Lähinnä Kauempana
Voivoivoivoi, kun mä olen niin huono syömään mitään epäilyttävää. Edes huumorimielessä! En ole tainnut maistaa vielä sirkkoja tai muita hyönteisiäkään, mitkä on olleet jo vuosia melko peruskauraa Aasiassa.
Sammakkoa olen maistanut, valasta, perinteiset etanat on herkkuja, muuten en muista syöneeni mitään erikoisempaa.
Ja hehe, enpä muuten yhtään ihmetellyt, että Filippiinin “herkkuja” on päätynyt listalle useampi. Täytyy sanoa, etten kokenut Filippiinejä herkuttelijan paratiisiksi, vaikka muuten tykkäsinkin tosi paljon. Varsinkin Thaimaan ja Kambodzan jälkeen oli kauhea pettymys, kun ruoka olikin ajoittain jopa pahaa. 😀 Ainakin se luomukana, joka päätyi lautasellemme majatalon takapihalta. Harmi vain, että ruokaan oli jätetty vähän turhan paljon muutakin, kuin sitä lihaa… yh.
Aron / Ja sitten matkaan...
Melko pelottomasti olet näitä “herkkuja” lähestynyt. Tuo ankanalkio ei kyllä minulla menisi alas, enkä kyllä skorpioniakaan kokeilisi. Tarantellaa olen maistanut Phnom Penhissä. Koivet olivat oikein kivan rapsakoita, mutta tuo keskiruumis jäi väliin. 🙂 Aasiassa on kyllä näkynyt monelaista jännää olevan tarjolla. Toisaalta moni länsimaissakin gourmeena tarjottava saa toisissa aikaan inhoreaktion. Etanat, niin maalla kuin merelläkin kasvatetut, ovat maukkaita. Sammakonreisiäkin olisin halunnut viimeksi Pariisissa syödä, mutta ei vain osunut kohdalle.
Anna
Sammakonreidet on myös näistä semmoinen, mikä on ihan oikeasti hyvää, maistuu kanalle. 🙂 Ja ihan oikein teit, kun jätit sen hämiksen keskiruumiin väliin… Byök. 🙂
Outi / Maa Quzuu
Musta on käytännössä samanlainen kuva Khao San Roadilta tuo skorpionitikku kädessä. Todellakin sen verran rommikolaa takana että vaikea muistaa miltä maistui, ja enemmänhän siinä ehkä oli kuitenkin se fiilis ja pullistelu, että: kyllähän minä nyt yhden skorpionin syön 😉 Toinen kuvotus on ollut lepakko, jota olen padassa maistellut, mutta se olikin yllättäen hyvää ja kalpenee kyllä aika monelle sun herkkuhetkelle mennen tullen!
Emilia/Matkan varrella
Hyi hitto tuo ankanalkio! Pelkkä ajatuskin oksettaa. Myös toi mato on aika hardcore 😀 Me yritettiin Kambodzassa etsiä noita tarantelloja, mutta ei löytynyt. En kyllä välttämättä olisi uskaltanut syödä, sillä paikalliselta sisäänheittäjältä tiedustellessamme, mistä löytäisimme tarantelloja hän sanoi hyvin painokkaasti, että “don’t eat them, they just poison you!!!” :—–D