Meidän rantahäät Australiassa

Olit sitten uusi lukija tai edelleen mukana vanhasta Dances With Kangaroos -blogista, teretulemas seuraamaan Muuttolintua!

Mikä olisikaan parempi tapa julkaista uusi upgreidattu matkablogi kuin avaamalla ikkuna intiimiin hääjuhlaamme pohjoisessa Queenslandissä Australiassa. Niin, kukapa olisi uskonut tästä villistä ja vapaasta, rajoja ja muita sääntöjä kaihtavasta oman tiensä kulkijasta, jota joskus koulun päättäjäisissä muistettiin tällä lauseella: “En varmasti ikinä mee naimisiin tai tee lapsia!”. What can I say. Villihevonen on kesytetty.

“I want to grow old with you because all of the weird stuff we do will be super cute when we’re older, and everyone will be like “awww… look at those old people chasing ducks and throwing bread everywhere. That is super cute.””

Kun pari vuotta sitten, kolmen vuoden seukkailun jälkeen pamahdimme kihloihin Venetsiassa, oli aika pikkuhiljaa alkaa miettiä hääjuhlaa. Alusta asti selvää oli se, että naikkariin pamautetaan palmun alla. Vaikeampi päätös oli se, että missä päin maailmaa, ja kutsutaanko ketään, vai solmitaanko sinetti salaa ihan vain kaksistaan.

Tulimme siihen tulokseen, että tämä juhla ei olisi sama ilman läheisimpiä ihmisiä. Siitäkin huolimatta, että päätöksen myötä bileille tuli hintaa moninkertaisesti. Samalla rahalla olisimme varmaan tehneet maailmanympärimatkan ja yöpyneet yksityisellä saarella viikon. Mutta meille oli tärkeämpää saada ne tärkeimmät tyypit paikalle, kun näinkin tärkeää asiaa juhlistetaan!

Paikan valinnassa kesti kauemmin. Yritimme järjestää häät Intiassa, suurin piirtein puolivälissä Suomea ja Australiaa. Mutta kuten kuka tahansa Intiassa aikaa viettänyt tietää, asioiden järjestäminen ja homman toimiminen Intiassa ei ole niin yksinkertaista. Kun googlailemalla löysimme unelmahäämestan kaukaa pohjoisesta Queenslandistä, palikat alkoivat loksahdella kohdalleen.

Vuokrasimme pari rantataloa suoraan autiolta palmurannalta puolitoista tuntia pohjoiseen Cairnsistä. Viivyimme täällä viikon. Muina päivinä mm. teimme visiitin Cape Tribulationiin ja seilasimme privaattibotskilla auringonlaskussa ihan vaan meidän porukan kesken. Hääpaikaksi valittu rantatalo on valittu yhdeksi Australian kauneimmista. Se oli muuten suomalaisten rakentama suomalaisella saunalla, ja saunailtakin ehdittiin pitämään.

Pitkän arpomisen jälkeen ajankohdaksi oli valittu syyskuu. Syyskuun piti olla vielä kuivaa kautta, mutta aika paljon saimme sadetta, ja rannalla puhalsi välillä hullu tuuli. Hääpäivänä meitä lykästi ja sää oli täydellinen!

Järkkäsimme lähestulkoon kaiken muunkin itse, joten hommaa riitti. En ikinä ennen ollut tajunnut, miten paljon työtä tällaisten kekkereiden organisoiminen vaatii. Meidän piti järkätä kaikki alusta asti, vuokrata huonekalut, ja kirjoitimme seremoniankin itse. Syrjäinen sijainti toi lisähaastetta hommaan. Ainakin tällä tapaa saimme juuri senlaiset juhlat kun halusimme yksityiskohtia myöten! Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon ja meidät vihki ihana vanha hippi, siviiliviranomainen lähikylästä.

Kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta ei ole niin justiinsa! Tärkeimpien asioiden kannalta kaikki meni nappiin, joten mitä siitä jos puheen joutuu vetämään hatusta, deletoi vahingossa soittolistan tai hevonen astuu mekon päälle! Meillä oli rennot, hippihenkiset bileet ilman turhaa jäykistelyä. Hääpaikka kun oli meidän koko viikon niin saimme jatkaa kekkereitä kunnes viimeinenkin vieras nuukahti. Meillä oli maailman paras päivä ja tuore aviopari on onnensa kukkuloilla.

Onnellisesti aviossa. Mutta se oli ainoa askel aikuisuuteen, jonka meinasin ottaa. Asuntolainaa ja varsinkin lapsia saatte odottaa. Ja meikäläistä ei sitten rouvitella.

Älä karkaa! Tulossa pian tunnelmia hanimuunilta Malediiveilta ja Intiasta!

Follow my blog with Bloglovin