Coron – Palawan – Saarihyppely Filippiinien paratiisisaarilla

Filippiinien Palawanin ja Coronin saarten välissä sijaitsee syrjäisten paratiisisaarien ketju, Linapacanin saaristo. Täällä koimme elämämme seikkailun viiden päivän saarihyppelyllä kaukaiselta paratiisisaarelta toiselle.

Filippiinien Palawanin saaren El Nido on kuuluisa kauniista saaristostaan ja saarihyppelyretkistään. Ja El Nido on kuin onkin häikäisevän kaunista aluetta. Mutta myös tupaten täynnä turisteja.

Jos aikaa on enemmän ja koskemattomat palmusaaret houkuttelevat, kannattaa tutustua saarihyppelyretkiin Coronin ja Palawanin välillä sijaitsevassa , yli 200 saarta käsittävässä Linapacan -saaristossa. Saaristossa, jonne El Nidon massaturismin lonkerot eivät ole vielä yltäneet. Täältä löydät todellisen paratiisin, jonka aika on unohtanut. 

Tao Philippinesin saarihyppely alkoi Coronin satamasta ja päättyi El Nidon rantaan. Matkan voi taittaa myös toiseen suuntaan. Me valitsimme neljän yön ja viiden päivän retken, joka ei ollut yhtään liian pitkä. Lyhyempiäkin retkiä löytyy, jos aikaa on rajallisesti. 

Seikkailu taitettiin isolla filippiiniläisellä bangka -veneellä. Mukaan meitä lähti noin 20 samanhenkistä, seikkailunnälkäistä nuorta ympäri maailmaa, muutamasta paikallisesta koostuva miehistö sekä kaksi suloista koiraa. Allekirjoitimme paperit, joiden mukaan lähdemme reissuun omalla vastuulla. Jos jotain sattuu, kaukaisilla saarilla apu on usein liian kaukana.

Tao Philippines – Saarihyppely seikkailunjanoisille palmusaarten rakastajille

Kun veneemme lipui pois Coronin satamasta rannikkovartiosto kuvasi videokameralla, että kaikilla 20 innostuneella matkalaisella oli todistetusti pelastusliivit päällä – miehistöllä ei niin väliä. Sadan metrin päässä satamasta pelastusliivit kerättiin pois ja vietiin jemmaan, eikä niitä koko loppumatkan aikana enää nähty.

Seuraavat viisi päivää vietimme veneen kannella seilaten Linapacanin saariston kaukaiselta paratiisisaarelta toiselle aina Coronilta Palawanille asti. Varsinaista lukkoon lyötyä reittiä ei ole, vaan pysäkit päätetään matkan varrella. Päivät vietimme veneessä välillä pysähtyen, uiden rantaan palmurannoille tai koralliriutoille snorklailemaan.

Viiden päivän ajan olimme kuin Mikä-Mikä-Maassa, mistä et ikinä halua lähteä. Coronin sataman jäädessä taakse aika unohtui. Mikä-Mikä-Maassa ehkä unelmat syntyvät, mutta täällä niitä eletään.

Tao Philippinesin saarihyppelyseikkailu on täydellinen irtiotto nykymaailman stressistä ja kiireestä. Kun viimeinen päivä saarihyppelyllä alkoi painua kohti loppuaan ja vene lähestymään El Nidon satamaa, tunnelma paatissa oli haikea ja hiljainen, ja olo tyhjä. Viimeiset viisi päivää olimme eläneet piilossa muulta maailmalta kuin kokonaan toisessa, ihanassa maailmassa, ja nyt edessä oli paluu todellisuuteen. Varmaan kukaan ei halunnut retken loppuvan, ja paatissa oli havaittavissa kiukuttelua sekä epätoivoisia vetoomuksia retken jatkamiseksi.

Saarihyppely Coronilta Palawanille – Tyypillinen päivä

Päivät saarihyppelyllä kuluivat veneen kannella loikoilusta, snorklailusta ja pysähtelystä rannoille, joilta ei löytynyt jalanjälkeäkään. Monet vierailemastamme saarista ovat täysin asuttamattomia. Joillakin asuu pieniä kalastajakyliä. Ei turisteja, ei kauppoja, ei ravintoloita eikä majataloja.

Myöhään iltapäivästä ankkuroimme autiolle saarelle, uimme rantaan ja miehistö toi kajakilla välttämättömyystarvikkeet kuten kaljakorit yöksi rantaan. Kippistelimme rommiananaksilla punaisen pallon laskeutuessa horisontin taakse. 

Joka päivä oli erilainen mutta samanlainen, ja muistissa ne ovat hämärtyneet vain yhtenäiseksi autuudeksi.

Eräällä vierailemallamme saarella asui kaksi paikallista perhettä. Filippiiniläiseen tyyliin siellä missä on koti, siellä on karaokebaari – ja vietimme iltaa klassikkoja hoilotellen palmunlehväkattoisessa filippiiniläisessä majassa. Barbie Girl lähti vähän turhankin kovaa ja korkealta…

Jos pinnan yläpuolella maisemat olivat suoraan paratiisista autioine palmujen reunustamine palmurantoineen, eivät maisemat pinnan allakaan niille kauheasti kalvenneet. Vedenalainen maailma oli uskomaton, melkein kuin olisi akvaariossa uiskennellut. Vaikka korallit olivat osittain ottaneet osumaa viime taifuunista, ne olivat silti vaikuttavia. Tuhansia eri värisiä kaloja, meritähtiä, merisiilejä, nemoja, haaksirikkoutuneita laivoja ja bongasimmepa syvän turkoosissa vedessä jopa kilpikonnia.

Pariin otteeseen pääsimme vierailimme syrjäisessa kalastajakylässä. Kylässä, jossa paikalliset asuvat idyllisissä puitteissa valkoiselle hiekalle rakennetuissa simppeleissä bambumajoissa. Kalastuksen ympärillä pyörivä täkäläinen elämä on ollut samanlaista vuosikymmenien ajan eikä se ole juuri muuttunut. Kontakti ulkomaailmaan on vähäistä.

Iltaisin sytytettiin nuotio, jotkut pelasivat koripalloa tai lentopalloa paikallisten kanssa jos kyläläisiä saarelta löytyi, toiset harjoittelivat nuorallakävelyä, kävivät iltauinnilla tai auttoivat miehistöä ja loput chillasivat ja jakoivat reissutarinoitaan rommiananaksen kera leiritulen ympärillä.

Ennen nukkumaanmenoa makasimme rantahietikolla ja bongasimme tähdenlentoja. Ensimmäisellä base campilla iltauinnilla huomasimme yhtäkkiä, että ympärillä välkkyy. Pimeässä loistavaa planktonia! Plankton oli kuin tähtipölyssä olisi uinut. Nukkumaan menimme joka ilta kuunnellen aaltojen lyömistä rantaan ja krikettien sirinää. Tästä taianomaisemmaksi ei seikkailu enää muutu!

Ruoka ja majoitus

Tämä seikkailu ei ole hienohelmoille, se on selvää. Mukaan tarvitset avointa mieltä ja seikkailunjanoa.

Ei suihkua tai kunnon vessaa, vaan autioita unelmarantoja, hyviä tyyppejä, upeita koralleja, mielettömiä auringonlaskuja, ikimuistoisia hetkiä ja ananasrommia.

Etukäteen hieman jännitin retken olosuhteita, mutta ihan turhaan. Yöt vietettiin autioilla saarilla makuupussissa nukkuen, yleensä omissa yksinkertaisissa pikku majoissamme hyttysverkon alla, joskus kaikki yhdessä samassa majassa patjoilla.

Veneestä ja yleensä saarilta löytyi yksinkertainen ämpärivessa. Suihku taisi jäädä parina päivänä väliin, joskus vettä tuli jopa letkusta, ja eräänä iltana kaikki yhdessä kävelimme paikallisen kylän kaivolle, josta jokainen sai pari kauhallista niskaansa.

Nälkä ei tällä saarihyppelyllä tullut. Ateriat olivat isoja buffetpöytiä koostuen filippiiniläiseen tyyliin valmistetuista meren herkuista, mitä ikinä päivän aikaan pyydystimme tai ostimme harvoilta vastaan lipuvilta paikallisilta kalastajilta. Jos joku meistä onnistui nappaamaan kalan, siitä tehtiin sashimia tarjoiltuna wasabin ja soijakastikkeen kanssa, tai paikallista cevicheä eli kinilawta.

Viimeisenä iltana, sopivasti kun meren elävät alkoivat pikkuhiljaa tökkimään, meitä odotti juhla-ateria filippiiniläiseen tyyliin eli kokonainen kookospähkinöiden kuorien yllä paistettu possu, eli filippiiniläinen lechon.

Tao Philippines – Ekomatkailua parhaimmillaan

Kaksi kaverusta, filippiiniläinen Eddie sekä brittiläinen Jack perustivat Tao Philippinesin noin kahdeksan vuotta sitten. Kaikki alkoi siitä, kun kaverukset seilailivat ympäri saaria kaksistaan paratiisisaarilla yöpyen. Rahojen loppuessa he kyselivät reppureissaajilta Coronissa josko kiinnostusta löytyisi lähteä mukaan pientä korvausta vastaan. Kuten kuvitella saattaa, kiinnostustahan löytyi, ja tänä päivänä Taolla on useampi paatti kiertämässä saaria.

Vaikka bisnes on kasvanut, konsepti ei ole muuttunut. Taon mukana nautitaan luonnontilaisista saarista vaatimattomissa olosuhteissa yhteistyössä paikallisten kanssa. Taolla on saaristossa tätä nykyä 16 eri leiriytymispaikkaa, jonne he ovat saaneet luvan paikallisilta rakentaa yksinkertaisia bambumajoja. Jotkut ovat täysin autiolla saarella, kun taas joillakin saarista asuu pari perhettä tai pieni kylä.

Osa Taon näistä retkistä tekemistä rahoista menee paikallisiin kehitysprojekteihin. Tao on rakentanut kaikkea kouluista ja päiväkodeista koriskenttiin, järjestää terveydenhuoltoa ja hankkii tarvikkeita ja lääkkeitä, ruokkii aliravittuja lapsia ja työllistää paikallisia antaen heille mahdollisuuden erilaiseen elämään. Yhdellä saarista Taolla on iso kyläläisten pyörittämä luomufarmi. Tao myös opettaa paikallisille kestävää maataloutta, puutarhanhoitoa ja kalastusta.

Taolle on tärkeää, ettei näistä retkistä jää saarille mitään muuta kuin jalanjäljet. Paikallista elämäntapaa ei haluta muuttaa. Kyliä tuetaan ja autetaan, mutta hyvin harvoin suoraan rahalla, sillä liika raha voisi muuttaa kylien ilmapiiriä. Emmehän halua että ensi kerralla näiden kalastajakylissä meitä vastassa on perinteisen elinkeinonsa hylänneitä krääsäkauppiaita.

Leikkisä matkanjohtajamme Oliver

Ryhmämme matkanjohtaja oli joka asiasta leikkiä laskeva, ilkikurisesti virnuileva, palmunlatvaan vaivattomasti kiipeävä Oliver eli Oli. Oliver oli 12 vuotta kalastajana, eikä ole koskaan käynyt kouluja. Hän oppi englantiakin vasta Taon myötä. Oli tuntee Linapacanin saaret kuin omat taskunsa ja puhuu kuutta eri murretta.

Elämä ei ollut aina helppoa, ja kalastajana Ollie joutui olemaan viikkokausia erossa perheestään ja tulemaan toimeen joskus päiviä vain banaanilla. Hyttysiltä suojauduttiin hieromalla dieselöljyä ihoon ja sateelta pääsi suojaan vain pressun alle. Yöllä kalastettiin sukeltamalla syvälle varusteina pelkästään otsalamppu ja harppuuna, ilmaa saatiin bensanmakuisesta letkusta veneestä. Moni hänen ystävistään kuoli näissä hommissa.

Nyt Olliella on varaa ostaa useampi moottoripyörä, mutta edelleen hän toivoo, että voisi viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Ollie sanoo kuitenkin rakastavansa työtään. Ja sen sanottuaan hän hyppää takaperinvoltin kautta mereen.

Mitä se maksaa? 

Hintaa tälle lystille tuli noin nelisensataa euroa per nassu viideltä päivältä. Saattaa kuulostaa paljolta, jos ajattelee paikallista hintatasoa ja sitä, että nukuimme lähes taivasalla. Voin vakuuttaa, että reissu on joka sentin arvoinen. Sitä paitsi iso osa rahoista menee myös hyvään tarkoitukseen. Tao Philippines tukee paikallisia esimerkiksi rakentamalla kouluja ja päiväkoteja. Matkaan voit tutustua lisää täällä.

Lue myös: El Nido – Saarihyppely | Vinkit ja kokemuksia