Riksaralli Intiassa, osa 2

Lisää tunnelmia häämatkalta riksarallista Intiassa! Jos missasit ensimmäisen osan, lue se täältä.

Riksaralli ympäri Tamil Nadun osavaltion kesti seitsemän päivää. Päiväkilometrit vaihtelivat 150 ja 250 kilsan välillä. Siispä kuvittelimme ihan oikeasti ennen matkaa, että ralli on helppo sunnuntaiajelu, jonka aikana ehdimme tehdä turrejuttuja, chillata ja tutustua nähtävyyksiin.

Taas kerran olisi pitänyt muistaa, että ollaan Intiassa.

DSC_3703 (800x557)

Matkat kestävät paljon kauemmin kuin miltä paperilla vaikuttaa. Riksa kulkee parhaimmillaan viittäkymppiä, ja tiet ovat usein tukkoisia.

Tiet Tamil Nadun osavaltiossa ovat hyvässä kunnossa verrattuna muuhun Intiaan, ja siltikin kunto vaihteli asfaltista kuoppaistakin kuoppaisempiin maanteihin, joilla eteneminen oli etananvauhtia. Maaseudulla liikenne rauhoittui, mutta samalla bussien ja rekkojen vauhti kasvoi samassa suhteessa.

Riksalle on myös noin tunnin välein annettava lyhyt breikki jäähtymiseen, muuten kerjää ikävyyksiä. Joinakin päivinä ajoimme yli kymmenen tuntia pikaisilla stopeilla.

riksaralli intiassa

Päivät olivat rankkoja. Herätyskello herätti joka aamu kuudelta, sillä 7.30 piti olla valmiina. Sitä ennen piti ehtiä syödä aamiainen, kuunnella päivän briiffaus, pakata ja putsata riksa. Kahdeksan kieppeillä lipun heilautuksella lähdimme matkaan, äänitorvet ja monilla omat tunnusbiisit kajareista raikuen, meillä tietenkin tiiminimen mukaisesti Pinky & The Brain. Parissa kaupungissa aamun starttia olivat seuraamassa myös televisiokamerat.

rickshaw challenge

Intian maaseudulla kun oltiin, vessastopit olivat juuri niin miellyttäviä kuin kuvitella saattaa.

Lounaalla ei usein ollut yhteistä kieltä, menua saati ruokailuvälineitä. Käsin, tai oikealla kädellä jos tarkkoja ollaan, popsimme vetiset currytkin.

Mätöt olivat herkullisia poikkeuksetta. Kenties siinä on jotain perää, ettei ruoka maistu yhtä hyvältä aseilla syötynä! Yleensä setti oli yksinkertainen curry ja chapati -leipä, mutta silloin tällöin pääsimme nauttimaan huikeita 12 ruokalajin thaleja.

thali

Muutaman kerran vierailimme riksarallin yhteistyökumppanina toimivan hyväntekeväisyysjärjestön rakennuttamissa kouluissa.

Nämä kouluvierailut olivat rallin parasta antia. Lapset olivat riemuissaan hassusti pukeutuneiden valkonaamojen visiitistä. Jotkut jakoivat lapsille lahjoja, kuten kyniä, vihkoja tai karkkia. Lasten lahjominen on ongelmallista, sillä se voi opettaa lapset näkemään länkkärit vain kinuamisen kohteina. Parempi tapa on antaa lahjat koululle tai opettajille.

Vierailimme myös kuurojen lasten koulussa, jonka herttaiset lapset valloittivat sydämemme. Joissain luokissa nousi täysi kaaos lasten roikkuessa lahkeissa ja kirkuessa ympärillämme. Krikettimatsissa lapsia vastaan kärsimme rökäletappion. Vierailu oli epäilemättä lasten kouluvuoden kohokohtia.

intialainen koulu

DSC_3516 (800x534) (2)

Ajaminen oli uuvuttavaa, sillä riksan ratissa saa olla skarppina. Isommalla menopelillä on etuajo-oikeus, vaikka harvemmin sitä tulee mieleen kamikazerekan eteen kurvata muutenkaan. Poikkeuksena sääntöön hienompi auto antaa tietä lommoiselle, vaikka olisikin kookkaampi. Se, kenellä on enemmän menetettävää siis väistää.

Äänitorven käyttö on ehdottoman tärkeää. Intialaiset ajavat toinen käsi torvella, ja liikenteessä töötätään jo ihan pelkästään merkiksi siitä, että ollaan olemassa. Tööttiä huudatetaan myös kun ohitat toisen ajoneuvon tai temppelin, ja joskus huvin vuoksi. Pitempi tööttäys tarkoittaa, että olet jonkun tiellä.

intialaisia koululaisia

DSC_3740 (800x546)

Intiassa äänitorven huudatus ei siis ole merkki jonkun urpoilusta liikenteessä, vaan kommunikaatiota, jonka ansiosta liikenne sujuu, jopa yllättävän hyvin. Jollain ihmeen tapaa tämä kaaos kuitenkin nimittäin toimii.

Mukaan pakatut korvatulpat tulivat totiseen tarpeeseen vastaantulevien bussien tärykalvot räjäyttävien äänitorven töräyttelyjen jälkeen, mikä herättäisi kuolleetkin. Veikkaan, että kuuloaisti heikentyi muutaman pykälän tällä reissulla.

DSC_3513 (800x534)

Seitsemän päivää Intian teillä meni hengitystä pidätellen vaatteet hiestä märkinä, eikä pelkästään lähes 40 asteen kuumuuden takia. Kuumottavimpia tilanteita olivat ohitukset hullujen tuhatta ja sataa painavien rekkojen ja bussien kanssa.

Hullunkiilto silmissä kaahaavat bussikuskit ovat Intiassa maanteiden kuninkaita. Heille pieni riksa on pelkkä kärpänen liiskattavaksi.

Jatkuvasti olin varma, että nyt kutsuu matojen valtakunta ja manalan majat, kun kaasu pohjassa pyyhältävä bussi hipoi alle puolen metrin päästä. Intialaiskuskit tuntuvat kuitenkin näkevän sentin tarkkuudella, minkä verran tilaa on ohittaa.

riksaralli

Intiassa on ihan normimeininkiä, että bussi kaahaa kohti väärällä puolella tietä ja väistää viime hetkellä. On ihan normaalia myös, että rekka lähtee ohittamaan samaan aikaan kun vastaan tulee toinen rekka, ja toiselta puolelta ohittaa mopo. Siis neljä ajoneuvoa rinnakkain kapealla tiellä.

Yhtäkkisten monsuunisateiden yllättäessä tuulilasin läpi ei nähnyt mitään, ja ainoa vaihtoehto oli kurvata tien viereen ja odotella sateen loppumista. Maaliin piti yrittää päästä ennen auringonlaskua, sillä edes järjestäjät eivät halunneet meidän ajavan pimeässä. Aina se ei onnistunut, ja sateessa pimeässä isossa kaupungissa ajaminen Intiassa ei ole kokemus, mitä jään kaipaamaan.

DSC_3552 (800x534)

Saavuttuamme myöhään iltapäivällä hotelliin meidät otettiin usein vastaan kuin kuninkaalliset. Kaulaan pujotettiin simpukkakoru ja henkilökunta jonotti poseeraamaan kuviin kanssamme.

Kun on istunut hermot riekaleina riksassa kymmenen tuntia pölyä niellen ja saasteita hengittäen tukahduttavan kuumassa ilmastossa, meidän prioriteettimme oli kuitenkin kylmä Kingfisher ja pulahdus uima-altaaseen, jos sellainen hotellista löytyi.

Ja voi sitä lian ja noen määrää! Päivän jälkeen riksassa ihonväri alkoi muistuttaa paikallisia, eikä se johtunut auringosta. Kerran jouduin käymään kolme kertaa suihkussa, ennen kuin valkoinen pyyhe pysyi kuivatessa valkoisena.

rickshaw challenge

Huonepalvelusta parin bissen tilaaminen ei koskaan ollut yksinkertaista, ja henkilökunnan kanssa jankuttaessa teki mieli repiä hiukset päästä. Luku kaksi ei oikein tahdo sujua intialaisilta englanniksi. Kun pyysimme kahta bisseä puhelimessa, vastaus oli aina sama: ”One or three?” ”TWO!!!” ”You want three?” Jankutus jatkui, kunnes uskoimme viestin menneen perille. Ovella odotti kuitenkin aina joko yksi tai kolme bisseä. Olisi kai pitänyt tilata suoraan viisi, sillä ilta usein venähti pitkäksi, kun innostuimme kertaamaan päivän kokemuksia kanssakilpailijoiden kanssa hotellin baarissa.

Kädet kuvittelivat vielä yölläkin olevansa riksan ratissa, ja vibrasivat kuin pahimmallakin ammattikrapulaisella.

IMG_3159 (800x533)

Rickshaw Challenge -riksaralli ei ole pelkkä huviajelu. Rallissa kerättiin rahaa Intian vähäosaisten lapsien hyväksi yhdessä Round Table India -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Kerätyt fyffet käytetään koulujen rakentamiseen alueilla, joiden lapsilla ei muuten olisi mahdollisuutta koulutukseen. Vierailimme kolmessa koulussa, jotka ovat rakennettu riksaralleista saaduilla rahoilla, ja näimme näin omin silmin, mitä voimme saada yhdessä aikaan. Round Table Indian ’Freedom through Education’ -ohjelma keskittyy koulujen rakentamiseen ja laadukkaan opetuksen järjestämiseen sinne, missä sitä eniten kaivataan. Intiassa on maailman eniten lukutaidottomia. Kouluja ei ole, ne ovat liian kaukana tai siellä ei ole mahdollista käydä, ja opetuksen taso on kehnoa.

Intian köyhyys on sydäntäsärkevää, ja paras tapa nousta köyhyydestä on koulutus. Ilman koulutusta köyhillä ei ole mahdollisuutta parempaan elämään. Mitä luulet, minkälainen elämä on edessä köyhällä kastittomalla kuurolla tai orvolla lapsella Intiassa? Näiden lasten tulevaisuus on jokapäiväistä selviytymistaistelua. Koulutuksen avulla lapsilla, joiden elämä on muuten kurjuuteen tuomittu, on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä. Autetaan siis yhdessä näille lapsille valoisampi tulevaisuus! Kaikki kerätyt varat menevät vähentämättöminä suoraan projekteihin. Tule mukaan auttamaan osoitteessa: Rickshaw Challenge – Team Pinky & The Brain .

Missä mentiin, miten homma toimi, ja miksi meillä oli kahelit peruukit päässä? Viimeiset fiilikset riksarallista ensi kerralla!

2018-09-29T21:55:22+00:00tammikuu 29, 2016|Intia, riksaralli|

67 Comments

  1. Anna | TÄMÄ MATKA tammikuu 31, 2016 7:57 pm - Vastaa

    Huoh… Intia.

    Tavallaan kyllä haluaisin jälleen tuonne, vain voidakseni miettiä jälleen kerran mitä ihmettä siellä teen…

    Mielenkiintoinen ralli. En lähtisi edes hyväntekeväisyyden nimissä vaarantamaan henkeäni intialaisen liikenteen sekaan riksalla. Olen yksinkertaisesti liian vanha ja mukavuudenhaluinen siihen. Mutta onnea ja hyvää saldoa hankkelle!

    • Anna helmikuu 1, 2016 4:52 pm - Vastaa

      Kiitos Anna! Heh, molemmilla Intian matkoilla oon miettinyt samaa, ja silti haluan sinne taas takaisin 🙂 Tässä koeteltiin kyllä jo meikäläisenkin seikkailunhalua, silti, ei kyllä kaduta!

  2. Esa | Reissuesan matkablogi tammikuu 31, 2016 7:57 pm - Vastaa

    Tekisi mieli sanoa, että hullun hommaa tuo riksalla ajelu Intiassa, mutta en kuitenkaan sano, koska itsekin olen lähdössä autolla Siperiaan.

    • Anna helmikuu 1, 2016 4:53 pm - Vastaa

      Heh, ei kuulosta selväjärkisen touhulta sekään 🙂

  3. Teija / Lähdetään taas tammikuu 31, 2016 8:07 pm - Vastaa

    Ihanaa päästä lukemaan jatkoa tähän juttuun!

    Tuo tööttäily oli ”olemassaolemisen merkki” myös Costa Ricassa. Toki liikenne ei ollut niin kaottiista siellä. Mutta tasa-arvoiseen risteykseen tultaessa tööttäämällä kerrottiin muulle liikenteelle, että täältä tullaan, eikä muuten aiota väistää 😉

    • Anna helmikuu 1, 2016 4:56 pm - Vastaa

      Taitaa olla aika monessa paikassa. Intiassa kyllä hemmetin äänekkäät ne töötit. Kuulovaurioita varmaan saatiin matkamuistoksi!

  4. Virpi / Täynnä tie on tarinoita tammikuu 31, 2016 8:58 pm - Vastaa

    Huh mitä menoa! Mutta tosi mielenkiintoista ja hiukan erilainen häämatka! 🙂 Kouluissa vierailu varmasti oli mieleenpainuva kokemus.

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:03 pm - Vastaa

      Vastaanotto kouluissa oli kyllä huikea. Pelattiin lasten kanssa krikettiä ja lentopalloakin, ja tietenkin hävittiin.

  5. Tanja/Levoton Matkailija tammikuu 31, 2016 9:19 pm - Vastaa

    Kiersitte siis Intiassa riksan kyydissä? Kuulostaa tosi jännältä, pitää lukea myös tarinan ensimmäinen osa 🙂 Intia on sellainen maa, mikä ei ole koskaan kiinnostanut, mutta sieltä on kiva lukea juttuja aina välillä.

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:05 pm - Vastaa

      Eka osa varmaan selventää joo. 🙂 Intia ei varmasti oo matkakohde kaikkien makuun. Onneksi joihinkin kohteisiin voi tutustua ihan vaan kotisohvalta!

  6. Jenni / Unelmatrippi tammikuu 31, 2016 9:36 pm - Vastaa

    Aikamoista! Ruuat kuulostavat ihan huipuilta. Tuli mieleen, että riksan kyydissä olisi aika ikävä vetää Delhi belly -meiningillä, mutta ilmeisesti teillä kävi tämän suhteen hyvä mäihä. 🙂 Tuo tööttäily on tosiaan melkeinpä missä vain paitsi Suomessa muunlaisenkin kommunikoinnin muoto kuin vain haistattelun. 🙂 Monissa paikoissa Euroopassakin mutkaisilla teillä tööttäillään ennen kurveja ihan vain siksi, että mahdolliset vastaantulijat tajuaisivat pysyä mutkassa omalla kaistallaan ja ylipäätään varoa muuta liikennettä.

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:11 pm - Vastaa

      Ruoka on yksi parhaista asioista Intiassa. Ainakin jos selviää ilman delhi bellyä, meillä tosiaan kävi tuuri tällä kertaa 🙂 Intiassa töötätään koko ajan, PAITSI silloin kun se olisi erityisen tärkeää kuten noihin kurveihin ajaessa. Näin ainakin joskus vuoristoteillä. Intialaiskuskien itsevarmuus on ihailtavaa, mutta vuoristoteillä tuli oikein ikävä niitä tööttäilyjä. Rajasthanin vuoristossa ajettiin kolarikin, mistä kirjoitinkin aiemmin.

  7. Jenna / With huge passion for life tammikuu 31, 2016 10:38 pm - Vastaa

    Tää kuulostaa ihan TV-sarjalta 😀 Tuollaista Intiaa voisin itsekin kokea. Jotenkin Intia on aina ollut ehdottomasti ”en mene”-listalla, mutta viime aikoina se on alkanut kiinnostaa paljonkin. Tuo tööttäily on aika ärsyttävää, mutta asiaan kuuluvaa noissa maissa. Tää on kyllä aika hieno once in a lifetime- kokemus 🙂

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:13 pm - Vastaa

      Tästä ois saanut hyvän TV-sarjan 🙂 Intia ei ole se helpoin matkailumaa, ja se jakaa mielipiteet. Me ollaan Intia-koukussa 🙂 Tööttäilyn kestää, kun on korvatulpat!

  8. Henna /suurin onni tammikuu 31, 2016 11:06 pm - Vastaa

    Vähän nauratti tuo lause, ettei riksharalli ole pelkkä huviajelu. No ei se siltä kuulostakaan, yhtään! 😀 Mahtava proggis joka tapauksessa, mutta edelleen vähän kauhistuttaa! Aivan mielettömän hieno tuo teidän riksha kyllä on… En myös oikein tykkää tuosta lasten lahjomisesta. Erityisesti karsastin karkin antamista pienissä hyvin eristyksissä olevissa vuoristokylissä Ladakhissa, siellä tuskin on hammaslääkäriä nähtykään, tietävätköhän edes mikä sellainen on… näin ne vaan monet turistit niitä karkkia jakelivat ja me pahoja katseita heidän suuntaansa. Lapset osasivat englantia tasan tämän verran: ”Give me a pen! Give me money!” Ihania nuo teidän kouluvierailukuvat ovat 🙂

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:16 pm - Vastaa

      Hehheh 🙂 Rankka kokemus, mutta ikimuistoinen! Joo ei lahjuksia lapsille. Joku tiimi oli tuonut koululle lahjaksi krikettimailoja, mikä oli ihan hieno ele. Ladakh on ehdottomasti seuraavana listalla Intiassa, tosi moni on sitä kehunut!

  9. Noora | Kerran poistuin kotoa tammikuu 31, 2016 11:29 pm - Vastaa

    Huh, aikamoiselta kuulosti teidän meno! Voin vain kuvitella tuon intialaisen liikenteen ja sen kakofonian, melkein sain päänsäryn jo tätä lukiessani 😀 Intia ei ole koskaan erityisemmin vetänyt mua puoleensa, jotenkin jo ajatuksen tasolla ahdistaa se ihmisten ja äänten määrä. Vaikken sinänsä esim. suurkaupunkeja kavahdakaan, niin Intia tuntuu silti olevan mulle hieman liikaa. Mutta mahtavalta kuulostava idea, hyväntekeväisyydelle pitää aina nostaa peukkua 🙂

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:19 pm - Vastaa

      Intia on niin mielipiteet jakava maa. Siellä ei voi välttyä näkemästä ja kokemasta ikäviä asioita. Niin monet asiat on siinä maassa vielä pahasti vinksallaan. Jos tuntuu, että Intia saattaisi olla liikaa, niin se voi olla että se olisikin. Toisaalta monien päät on kääntyneetkin Intian matkalla. Itse en ikinä kuvitellut, että tykästyisin niin paljon Intiaan kuin tein.

  10. Meidän matkassa / Monna tammikuu 31, 2016 11:33 pm - Vastaa

    Onpas mielenkiintoinen kokemus! Mutta kuulostaa itselleni hieman liian hurjalta 😀 Jännä kyllä kuinka noihin liikennekulttuureihinkin ajan myötä tottuu, vaikka alussa tuntuisi että uskaltaako sitä esimerkiksi Thaimaassa hypätä skootterin kyytiin. Onneksi ei sentään ole tarvinnut itse ajaa, pelkässä vasemmassa kaistassa olisi mulle jo liikaa mietittävää.

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:21 pm - Vastaa

      Kaikkeen tottuu ja itsevarmuus kasvoi äkkiä ratissa. Toisaalta meitä varoitettiin liiasta itsevarmuudesta, silloin niitä vahinkoja alkaa sattua. Hetken jouduin itsekin tätä miettimään, kun mies tätä reissua ehdotti, mutta ei meikäläistä kauaa tarvinnut suostutella 🙂

  11. Eevi / Rento matkablogi helmikuu 1, 2016 3:57 am - Vastaa

    Mielettömän hauska juttu! Intia ei ole mulle ollenkaan tuttu joten elämänmeno kiinnostaa kovasti. Ja riksarallista en ollut kuullutkaan, kuulostaa mainiolta! Erityisen paljon jäi mietityttämään miten se numero kaksi voi olla niin hankala ymmärtää…? 😀

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:30 pm - Vastaa

      Sepä se olisikin mielenkiintoista tietää! 😀 Jäi toistaiseksi arvoitukseksi. Meillä oli sama ongelma koko Intian matkan ajan, myös Rajasthanissa. Mutta ainoastaan puhelimessa, kasvokkain ei ollut samaa ongelmaa. Kokeiltiin ääntääkin sitä eri tavoilla. Ajateltiin että ehkä rallienglanti ”tuu” on helpompi ymmärtää. Ja sitten vielä opeteltiin se tamiliksi! Ja mikään ei auttanut. Ärsytti silloin, mutta kyllä naurattikin 🙂

  12. Reetta / Matkasto helmikuu 1, 2016 4:01 am - Vastaa

    Hauskaa tarinaa!! En kyllä ikimaailmassa uskaltaisi itse minkään moottoriajoneuvon ohjaksiin Etelä-Aasiassa… 😀 Kuvailut ihanista aterioista nostattivat veden kielelle. Vaikkakin meluisa ja likainen, varmaankin todella antoisa tapa nähdä maata, eikä siinä samalla apu koulutukseen tee retkestä yhtään huonompaa. Tööttäilykieli on tuttua Nepalin-retkiltä. Intiassa pitkään asunut tuttava kertoi, että länsimaista tuotuihin autoihin vaihdetaan äänitorvikoneistot, koska ne on volyymiltaan rakennettu aivan liian hiljaisiksi. Lisäksi hajoavat noin viikossa intialaisella käyttömäärällä… 😀

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:32 pm - Vastaa

      Hahhah, vai länsimaista tuotuihin autoihin vaihdetaan torvet, no niinpä tietysti! Ihmettelen ettei Intiassa ole enemmänkin kuuroja….

  13. Tanja helmikuu 1, 2016 4:31 am - Vastaa

    Toi riksaralli kuullostaa päivä päivältä yhä kivemmalta joten ei enää yhtään postausta aiheesta tai mä lähen kanssa 🙂

    Enkä mä voi lähteä ku ei sitä rahaa saa seinästä, vaikka veljentyttö niin sanookin (6v). Pakko välillä säästää…

    Seuraavaa osaa odotellessa ….

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:41 pm - Vastaa

      Heh, elämä ois niin paljon helpompaa jos rahaa tulis seinästä.

  14. Essi helmikuu 1, 2016 5:35 am - Vastaa

    Kuulostaapa mahtavalta tavalta kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. 🙂
    Aika hurjaahan tuo meno varmasti on ja itse miettisin ehkä muutaman kerran ennen kuin tuohon lähtisin mukaan.
    Seuraavaa osaa odotellessa. 🙂

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:56 pm - Vastaa

      Jouduin sitä itsekin hetken miettimään, en kylläkään kauaa 🙂

  15. Huli/Meanwhile in Longfield.. helmikuu 1, 2016 6:58 am - Vastaa

    Te ootte sairaita! Mulla ihan väänsi mahaa kun luin postausta – 10 tuntia päivässä riksan kyydissä häämatkalla. Te olette sekopäitä. 😉 Ikimuistoinen reissu aivan varmasti. Huhuh!

    • Anna helmikuu 1, 2016 5:57 pm - Vastaa

      Ei varmasti se rentouttavin hanimuuni… Mutta ikimuistoinen kyllä. 🙂

  16. Laura / Laura's Itinerary helmikuu 1, 2016 7:21 am - Vastaa

    Nuo kouluvierailut kuulostavat mielenkiintoisilta. Siellä on pari pientä lasta ollut ihmeissään teistä 🙂
    Ja se ruoka… tuota on päästävä maistamaan!

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:33 pm - Vastaa

      Oli meidän vierailu varmasti lasten kouluvuoden kohokohtia 🙂

  17. No vau mikä prokkis, enpä ole moisesta ennen kuullutkaan! Muistan, että Intiassa lyhyetkin riksakyydit olivat jo ihan tarpeeksi ja saivat kurkun tukkoon ja niistämään mustaa räkää, joten aikamoinen suoritus teillä on ollut meneillään! Mahtaa tossa olla paikallisilla normaaliakin enemmän tuijotettavaa, ja aika hienoksi tuo riksakin on tuunailtu 😀

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:36 pm - Vastaa

      Joo, voit vaan kuvitella sen pällistelyn määrän, kun länsimaalaiset kiinnostaa Intiassa jo ihan ilman riksaa tai hulluja pukuja… 🙂 Mustaa räkää, ja saippualla sai iltaisin hinkata kunnolla että sai kaiken noen irti.

  18. Saana · Live now – dream later helmikuu 1, 2016 5:06 pm - Vastaa

    Bongasin teidän riksarallin ekan osan Twitterin kautta ja oli niin kiehtovaa luettavaa, että oli pakko tulla lukemaan lisää. Onneksi osa 2 oli jo ilmestynyt! 🙂 Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tämän matkan varrella varmasti riittää, mutta kuvista päätellen riksailu on mainio tapa nähdä maisemia – vai joutuuko riksalla ajelemaan niin kieli keskellä suuta, ettei näköalojen ihailuun jää aikaa? 🙂 Tosi hienoa, että pääsitte myös tutustumaan kouluihin. Hyväntekeväisyys saa ihan uuden merkityksen, kun näkee ihan livenä mihin ja kenelle ne kerätyt varat menevät. Kolmatta osaa odotellessa!

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:39 pm - Vastaa

      Sepä se eniten jäikin harmittamaan, kun nähtävyyksien kiertämiseen ei ollut aikaa! Pondicherryn hippikylä olisi varsinkin kiinnostanut, mutta ohi ajettiin siitäkin. Toki kyydissä ollessa voi maisemia ihailla, mutta silloinkin usein oli katse tiukasti kiinni edessä ja vastaantulevassa liikenteessä. Muutamassa temppelissä kuitenkin pysähdyttiin, ja kylissä päästiin paljon tekemisiin paikallisten kanssa.

  19. Karoliina helmikuu 1, 2016 6:01 pm - Vastaa

    Olipa mielenkiintoisen kuuloinen projekti! Tähän pitää tutustua enemmänkin, hyvä että linkitit 🙂 Muistan, kun TukTuk Travellersin pojat kertoivat seikkailuistaan tuodessaan tuktukin Suomeen ajaen, ei vaikuta helpolta tuolla päin maailmaa liikenteessä olo 🙂

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:12 pm - Vastaa

      En oo kuullutkaan tästä TukTuk Travellersistä. Täytyy googlettaa!

  20. Meri / Syö Matkusta Rakasta helmikuu 1, 2016 6:30 pm - Vastaa

    Huuh hullu idea toi riksaralli! Mutta tosi mielenkiintoinen. Uskon, että on ollut ihan jäätävän raskasta. Itsellä Intian kokemukset rajoittuvat Goalle, mutta sen perusteella ei ole minun maani. Välillä kuitenkin alkaa houkuttaa, varsinkin silloin kun katson Slumien miljonääri -leffaa. 😀

    Mitä tuohon käsin syömiseen tulee, niin nyt kun asuin puoli vuotta Kiinassa ja kaikki syötiin puisilla puikoilla, tuntuvat metalliset aterimet kylmältä ja kolkolta suussa. 🙁

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:14 pm - Vastaa

      Joo, niin tuntuu! Ymmärrän hyvin intialaisen näkökulman! Intia ei oo kaikkien kohde ja jakaa mielipiteet aika kahtia. Miulla on Intiaan viha-rakkaussuhde. 🙂

  21. Kiia helmikuu 1, 2016 9:17 pm - Vastaa

    Ihan mahtava tämä teidän honeymoon kyllä! Kyllä jossain luksusbungalowissa makoilu jää kakkoseksi kun verrataan elossajäämiskamppailuun Intian teillä 😉 Hehe, siis oikeasti ihan mieletöntä menoa. Tulee oikeastaan mieleen vain että olisipa upeaa, jos teillä olisi videokamera mukana. Tosta saisi aika huikean matkavideon editoitua!

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:15 pm - Vastaa

      Arvaa kävikö harmittamaan, ettei ollut videokameraa. Varsinkin, kun alle kuukausi reissun jälkeen hommattiin GoPro. Silläkin olisi saanut jo ihan jännää materiaalia 🙂

  22. Tiia/ReiseReise helmikuu 1, 2016 11:00 pm - Vastaa

    No huh, on varmaan kyllä ollut jännät paikat. En ole koskaan kuullut tälläisestä riksarallista, jotenkin myös ajattelin, että olitte vaan kyydissä, mutta ei ihan itse tuli ajettua.

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:16 pm - Vastaa

      Tällä kertaa koitettiin itse ajamista… Ei oteta tavaksi kuitenkaan Intiassa 🙂

  23. Kiira / Lifelong Adventure helmikuu 2, 2016 2:38 am - Vastaa

    Kuulostaa hauskalta! Tuli mieleen Duudsonit Gumball-racessa, tosin teillä taitaa olla vähemmän pröystäilevät nuo ajokit… ;D Hieno ja erilainen kokemus varmasti, ja parasta tietysti tuo varainkeruu hyväntekeväisyyteen.

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:17 pm - Vastaa

      Hei miksi en oo kuullut tästä Duudsonien Gumball -racestä. Pikagooglauksen jälkeen näyttää siltä, että pakko perehtyä! 🙂

  24. Stacy helmikuu 2, 2016 3:07 am - Vastaa

    Tämä on aika hevii settiä, jokin raja hyvän tekemiselläkin! Minulla tuli jotenkin Fingerpori mieleen, kun sanoit, että ruokaa syödään aseilla. Koulukuvat olivat kivoja. Mä en ole oikein osannut arvostaa koulutusta, kun minä en ole koulutuksella päässyt yhtään minnekään. Ehkäisykoulutus ehkä, mutta sitäpä minulle ei annettu, vaan elämä opetti. Kauhistuttaa tuo kehitysmaiden ihmisvolyymi ja lasten tekeminen.
    Peru oli samanlainen tööttäämisen kanssa ja niinkin pohjoisessa kuin Kaliforniassa olen käyttänyt tööttiä liberaalisti. Siellä se toimi vuoristoteillä ennakkoon varoituksena siitä, että olen tulossa.

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:27 pm - Vastaa

      Koulutus on varmaan kuitenkin se tärkein asia Intian nostamisessa köyhyydestä, tai ainakin yksi tärkeimmistä. Varmaan jo pelkkä lukutaito auttaisi Intiassa ihmisiä nousemaan rutiköyhyydestä. Peruskoulun pitäisi olla joka lapsen oikeus, ja tyttöjen koulutuksella saadaan naisten asemaa paranemaan. Ihmisvolyymi on kyllä hurja, vaikka Intiassa väestönkasvu onkin hidastunut. Silti Intian väkiluvun odotetaan ylittävän 10 vuoden sisällä Kiinan. Tööttäämisestä, Suomi on varmaan maailman konservatiivisimpia maita sen suhteen, mutta se sopii suomalaisten luonteeseen. Mieluummin kiroillaan yksin autossa kun töötätään 😀

  25. Mia / Elämää ja Matkoja helmikuu 2, 2016 5:21 am - Vastaa

    Ihan mielettömän hyvän fiiliksen postaus, jossa elin täysillä mukana! Voin vain kuvitella itseni liikenteen sekaan kommunikoimaan tööttäilemällä ja viuhtomalla, tahtoo nimittäin olla jo pelkästään Italiassa vietetyn ajan jälkeen töötti herkässä rattia pyöritellessä. 🙂

    Intia-kuume on vaivannut jo pidempään, mutta hyvistä yrityksistä huolimatta en ole saanut tuota reissukaveriani ylipuhuttua mukaan. Rrrrakastan intilaista ruokaa ja onneksi kotikaupungissani löytyy ehta intilaisravintola, joissa saa edes pientä ensiapua Intia-kuumeeseen Kumarin patojen äärellä.

    Täytyypä lukaista muutkin reissupostauksenne!

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:41 pm - Vastaa

      Teretulemas seuraamaan Mia 🙂 Intian matkaa suunnitellessa on hyvä, jos on jo valmiiksi töötti herkässä 🙂 Intia jakaa mielipiteet, mutta onhan siellä kerran ainakin käytävä niin tietää tykkääkö vai ei! Meikäläiset on Intia-koukussa.

  26. IKILOMALLA helmikuu 2, 2016 3:46 pm - Vastaa

    JEE! Mä NIIN ootin tätä jatkotarinaa! Kyllä pisti naurattamaan ja ihmettelemään ja muistelemaan omia Intia kokemuksia!

    Intiassa oli NIIN vaikeaa saada kaksi samanlaista ruoka-annosta! Aina saimme vain yhden annoksen vaikka kuinka jankutimme tilausta tarjoilijalle! Joka paikassa! (Onneksi ei sentään kolmea). Kyllä naureskelin täällä ihan ääneen teidän kokemuksille – se on siis ihan normisettiä Intiassa 😀 😀 Me päädyttiin tilaamaan välilläeri annoksia ihan vaan siitä syystä, ettäsaadaan molemmat omat ruoka-annokset! 😀

    Hullun hommalta kuulostaa kyllä tuo ralli… Mutta niin kokemisen arvoinen – ihan varmasti!

    Ja nyt jään odottamaan sitä kolmatta tarinaa… 😀

    Titta / IKILOMALLA

    • Anna helmikuu 4, 2016 7:42 pm - Vastaa

      Hei mahtavaa, että muillakin on ollut samanlaisia ongelmia! Ei kyllä keksitty mistä se johtuu, että se luku kaksi ei vaan mene perille 🙂

  27. Pirkko / Meriharakka helmikuu 3, 2016 3:17 am - Vastaa

    Täysin extremeä! Minua Intia ei enää oikein kiinnosta, mutta onhan noissa kuvissa paljon kaunistakin.

    • Anna helmikuu 4, 2016 8:05 pm - Vastaa

      En ihmettele yhtään, että monet tuntee tällä tavalla Intiasta 🙂 Itsekin usein ihmettelen miksi aina haluan sinne takaisin…

  28. Ida helmikuu 3, 2016 9:55 am - Vastaa

    Työ ootte kyllä aikamoisia veijareita! 😀 Ihailen tuota heittäytymiskykyä. Mahtoi olla kuumottavaa ajella Intian liikenteessä. Intiasta tulee muutenkin vahvasti se mielikuva, että se on kokeneen reissaajan matkakohde; varmaan haastavimpia maita maailmassa ihan kaikin tavoin. Jo se, että jossakin on oikeasti niin paljon ihmisiä… apua 😀

    • Anna helmikuu 4, 2016 8:04 pm - Vastaa

      Onhan niitä haastavampiakin. Silti ensikertalaisena ulkomaille en ehkä Intiaa valitsisi 🙂

  29. […] Riksaralli Intiassa, osa 2 […]

  30. Mika / Lähtöportti helmikuu 5, 2016 8:21 pm - Vastaa

    Kävin jo lukemassa kolmannenkin osan, kiitos Ganeshille että olette hengissä 🙂 Tällaisia seikkailutarinoita on tosi kiva lukea, vaikka itse en tuohon ralliin lähtisi, ehkä en Intiaan muutenkaan. Sääli tietysti, ettei rallin varrella ollut aikaa nähtävyyksien tutkimiseen. Mokon matka maailman ympäri -lastenkirjassa on muuten värikäs piirrosaukeama Pondicherrystä. Siinä töötätään ruuhkassa, koristellaan norsua ja kiivetään banyan-puuhun.

    • Anna helmikuu 8, 2016 6:53 pm - Vastaa

      Hehe kuulostaa mahtavalta kirjalta. 🙂 Se jäi kyllä vähän kaivelemaan, että jäi niin paljon näkemättä.

  31. Kohteena maailma / Rami helmikuu 5, 2016 8:37 pm - Vastaa

    Aijai, tää olis niin mun juttu! Voin vain kuvitella sitä fiilistä, kun saa sen one, two, three huudon jälkeen kylmän Kingfisherin käteensä ajopäivän jälkeen 🙂 Eli toivoo vaan, että tulisi three kerralla tai four kahdelle 😀

    • Anna helmikuu 8, 2016 6:54 pm - Vastaa

      Joo olisikin ehkä näin jälkeenpäin ajatellen pitänyt tilata aina vaan se neljä 😀

  32. Annika | Travelloverblogi helmikuu 6, 2016 9:14 pm - Vastaa

    Aivan hulvatonta! Saat sen kuulostamaan kuin parhaalta komedialta, vaikka siellä rekkojen välissä sateessa ei epäilemättä kovin paljon naurattanut.

    • Anna helmikuu 8, 2016 6:57 pm - Vastaa

      Tien päällä ei naurattanut, iltaisin bissen äärellä pystyi jo vähän hekottelemaan päivän kommelluksille 🙂

  33. Ei Intia välttämättä omien ei niin hehkeiden kokemuksienkaan jälkeen välttämättä ihan poissuljettu vaihtoehto tuevaisuuden matkailuun olisi, ihan jo pelkästään tuon ruoan vuoksi. Joskin hyvin suuri osa niistä vähemmän hehkeistä kokemuksista liittyy juurikin siihen helvetilliseen vatsatautiin jonka luonnollisesti onnistuin siellä hankkimaan… 🙂 Teidän tapa reissata hurmaa kyllä ainutlaatuisuudessaan ja omituisuudessaan!

    • Anna helmikuu 8, 2016 6:59 pm - Vastaa

      Voi ei kuulostaa kamalalta. Koettu on kyllä delhi belly mutta ihme kyllä tällä reissulla siltä vältyttiin. Ruoka on kuitenkin Intian matkan parhaimpia asioita!

  34. Nora helmikuu 7, 2016 9:56 pm - Vastaa

    Hurjalle kuulostaa meno tuolla. Mä varmaan kuolisin stressiin, kun en pääsisi pesemään käsiä koko ajan, ja saisin sydärin noissa ohituksissa. 😀 Hatunnostot jälleen riksarallin jatko-osasto selviämisestä.

    • Anna helmikuu 8, 2016 7:01 pm - Vastaa

      Stressaava retki kieltämättä, ei mikään lepoloma. Käsien pesu oli kyllä murheista viimeinen 🙂

Jätä kommentti