Valkoinen joulu ja muita Suomen matkan kohokohtia

Tänään on viimeinen päivämme Suomessa. Keskiyöllä lähtee lentomme kohti Hongkongia. Sen verran on tullut juhlittua perheen ja kavereiden kesken, että kovin levännyt olo ei ole. Onnellinen senkin edestä.

Kävelimme lumisissa metsissä ja kuuntelimme hiljaisuutta. Lappeenrannassa juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja isäni eläkkeelle jäämistä hirvipadan äärellä koko poppoolla. Helsingissä kävimme joulumarkkinoilla ja lauloimme karaokea aamuyöhön. Pyrähdimme myös pitkäksi viikonlopuksi Lappiin, jossa ihailimme revontulia ja kuljimme porojen kyydissä läpi erämaan (siitä lisää myöhemmin).

Viimeisen viikon Suomessa olemme viettäneet luona Keski-Suomen pikkukylässä mökillä järven rannalla rauhoittuen. Mamman patojen äärellä on hyvä olla.

Harras toiveeni kävi toteen, ja saimme valkoisen joulun. Lunta täälläpäin on ollut koko ajan ja jouluaatosta asti vielä lisää jatkuvasti tupruttaen. Täydellistä! Sen verran harvoin tulee Suomessa käytyä, että valkoisesta joulusta otettiin kaikki irti. Suomessa minusta kuoriutuu se maailman ärsyttävin jouluihminen. Se, joka tonttulakki päässä laulaa koko joulun ärsyttävimpiä joululauluja. Talossa on ollut vipinää ja vilskettä kun veljeni perheineen oli menossa mukana.

On saunottu melkein joka päivä. On uitu avannossa. On syöty takkamakkaraa aamupalaksi. On juoruiltu ystävien kanssa ja vietetty laatuaikaa perheen kanssa. On katseltu höpsöjä jouluelokuvia. On juotu glögiä ja syöty jouluruokia ähkyyn asti, ja sen vastapainoksi juostu pihalla veljenpoikien kanssa “pollea ja ropea” hengästykseen asti.

On ihmetelty jäätävän kylmää pakkasilmaa, ikkunaan piirtyviä jääkuvioita, katoista roikkuvia jääpuikkoja ja tietysti Suomen kaunista luontoa. Ulkomailla asuessa siihen kiinnittää huomiota ihan eri tavalla.

On testattu kärsivällisyyttä päättämällä rakentaa muumipiparkakkutalo (en suosittele kenellekään, joka haluaa säilyttää hermonsa ja parisuhteensa).

On peuhattu lumessa, rakennettu lumiukkoja ja lumilinnoja kunnes vaatteet ovat läpimärkiä. On vedetty keuhkot täyteen kirpakkaa pakkasilmaa ja ihmetelty pohjoisen taivaan talven upeita värejä. On pelattu lautapelejä räkättäen aamuyöhön asti kotitekoisen viinin voimalla. On bongailtu tähdenlentoja taivaalta ja käperretty takan ääreen villasukissa.

Sain siis tehtyä aika lailla kaiken, mistä olin haaveillutkin. Silti tuntuu, että kauemminkin olisin viihtynyt. Seuraavaan etappiin lähden hiukan haikein mielin (ja myös noin viisi kiloa painavampana). Toivottavasti ensi kertaan ei mene pitkä aika! Siihen asti, hyvästi loskapaska! 🙂