Australia Day… Vai Invasion Day?
Australia Day, Australian kansallispäivä, on juhlapäivä, jota vietetään ympäri Australiaa 26. päivä tammikuuta. Vuosi vuodelta päivän juhliminen on kuitenkin herättänyt entistä enemmän vastustusta. Miksi?
Australia Dayn päivä pohjautuu ensimmäisen laivaston saapumiseen Australiaan vuonna 1788, jolloin Iso-Britannian lippu iskettiin ensimmäistä kertaa Sydneyn maaperään ja eurooppalainen asutus Australiassa alkoi.
Samalla Australia julistettiin ’terra nulliukseksi’ eli ei kenenkään maaksi.
Australia Daytä juhlistetaan perinteisesti paraateilla, ilotulituksilla, patrioottisilla seremonioilla ja Vuoden australialainen -palkinnolla. Australia Day on pyhäpäivä, ja pitkän viikonlopun maassa sen sattuessa viikonlopulle maanantai on vapaapäivä. Australia Daytä vietetään usein rannalla tai puistossa piknikillä tissutellen, pelaillen ja grillaillen. Aussie, Aussie, Aussie, Oi, Oi, Oi!
Australia Day on kansallisen ylpeyden päivä. Australia Daynä uudet kansalaiset toivotetaan tervetulleiksi seremoniassa, jonka puheissa puhutaan kaikkien sisällyttämisestä ja tasa-arvosta.
Mutta kysymys kuuluu, onkohan tämä nyt kuitenkaan se oikea päivämäärä tuntea kansallista ylpeyttä? Vai onkohan tässä nyt unohdettu jotakin olennaista?
Joka vuosi mediassa nousee edellistä vuotta kuumempi väittely Australia Daystä, ja onhan se syystäkin kiistanalainen päivä. Australia Daytä juhlitaan kuin maassa ei ketään ennen eurooppalaisia olisi ollutkaan. Australia oli olemassa ennen eurooppalaisia valloittajia, ja australialaisia oli olemassa jo ainakin 50 000 vuotta sitten jos ei aiemmin.
Australian aboriginaaleille Australia Day on Invasion Day
Australian aboriginaaleille eli ’Ensimmäisille Ihmisille’ Australia Day on kansallinen surupäivä. He kutsuvat sitä vaihtelevasti Invasion Dayksi eli valloittamisen päiväksi, Survival Dayksi, selviytymispäiväksi tai Sovereignty Dayksi, suvereniteettipäiväksi. Aboriginaaliyhteisöt muistavat päivää usein marssimalla kaduilla tai konserteilla.
Australian historia ei ole kaunis. Valtio syntyi rasismista, valloituksesta ja kansanmurhasta. Aboriginaalit menettivät maansa, lapsensa, kotinsa, myöhemmin terveytensä ja suureksi osaksi elämäntyylinsä ja kulttuurinsa. Aboriginaalit ovat edelleen heikommassa asemassa yhteiskunnassa joka asteikolla. Australia juhlii toisen kansakunnan kustannuksella. Eikö iso osa Australian kansallispäivää pitäisi olla maan alkuperäisten asuttajien ja maailman vanhimman kulttuurin kunnioittaminen?
Australia kutsuu itseään reiluksi maaksi, ’the land of the fair go’ ja ylpeilee monikulttuurisuudellaan. Eikö Australian kansallispäivän pitäisi olla sellainen, jota jokainen australialainen voi juhlia?
Kansallispäivän juhliminen on tärkeä perinne, mutta ei voida kiistää, että päivän valinta on pielessä. Positiivista on se, että edes yhtenä päivänä vuodessa aboriginaalien kärsimyksistä puhutaan, kun useimmiten ne lakaistaan maton alle. Normaalisti eläinten oikeuksistakin puhutaan enemmän kuin kantaväestön oikeuksista. Viime vuosina Australia Day on kasvattanut tietoisuutta epäkohdista. Paikoittain pidetään minuutin hiljaisuuksia kantaväestön kärsimyksille.
Kansallispäivän pitäisi tuoda ihmiset yhteen. Australia Day tekee päinvastoin ja korostaa kuilua alkuperäisväestön ja valtaväestön välillä.
Aboriginaaleille Australia Day on se yksi päivä vuodesta, jolloin he eivät tunne olevansa australialaisia. Australia Day, jonka pitäisi olla kaikki yhdistävä australialaisuuden juhla, nöyryyttää ja jättää aboriginaalit ulkopuolelle. On aika vaikea kuvitella aboriginaalien ikinä kilistelevän ja toivottavan toisilleen ’Happy Australia Day!’
Suomalaisena ei pidä unohtaa, että kotimaassakin on sorrettu alkuperäisiä asukkaita. Samalla tavalla Suomessa on saamelaisilta viety maita, elämäntapoja tuhottu ja kansaa sorrettu pitämällä sitä rodullisesti alempiarvoisena. Samalla tavalla suomalaiset sivuuttavat menneisyyden vääryydet. Samalla tavalla Suomi vitkuttelee valtaväestöä vastaavien oikeuksien takaamisessa saamelaisille. Mikä siinä anteeksipyynnössä ja mokien korjaamisessa kestää?
On aika muutokselle. On aika todistaa, että olemme parempia ihmisiä tänään kuin rasistisessa menneisyydessä. Australia Daytä ei pidä unohtaa, mutta ei sitä pidä juhliakaan, ennen kuin päivä muutetaan. Tosiaussi muistaa, mistä on peräisin. Levitä sanaa, ja jos nostat Australia Daynä maljan, nosta se yhtenäiselle maalle, joka tunnustaa menneisyyden virheet ja on oppinut niistä.
Leffavinkki: Varastetut lapset (Rabbit-Proof Fence, 2002)
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Nora
Mielenkiintoista asiaa. Enpä tiennyt tota kun olin Australiassa.
Anna
Aina oppii uutta 🙂
Minna
Loistava kirjoitus! ????
Anna
Kiitos Minna 🙂
Tuula
Moi, hyvä kirjoitus ja upeita kuvia! Niin kuin sanoit, monessa maassa on sodittu, syrjäytetty kantaväestöä ja taisteltu alueista. Nykyaikana pitäisi kuitenkin osata ottaa kaikki huomioon ja myöntää virheet tai sorto ja ottaa opikseen. Hyvää Australia Daytä sinullekin! Olet tehnyt hauskan ja mielenkiintoisen blogin. Luen jatkossakin 🙂 T: Tuula
Anna
Kiitos Tuula! Näin juuri. Näistä pitäisi olla enemmän keskustelua muutenkin kuin kerran vuodessa niin ehkä jotain tapahtuisi.
Maarit Johanna
Mahtavan opettavainen postaus. Toki ajattelin, että aboriginaalit olisivat juhlinnassa matkassa tavalla tai toisella ja TOTTAKAI Australian valtio muistaa heitä ja yrittää varsinkin tällaisen päivän yhteydessä heidän olojaan parantaa. Kuulostaa pahalta jos väitetään olevan monikulttuurisia jne ja sitten syrjitäänkin omia ja alkuperäisiä. Kiitos tästä sivistyksestä! Sulin ihan täysin noille kengurukuville <3
Anna
Näin voisi kuvitella. Australia Day -neuvoston mukaan päivänä pitäisi sekä juhlia että surra, juhlia australialaisuutta ja muistaa samalla aboriginaalien kärsimykset… No eihän se nyt näin kuitenkaan käytännössä mene. Niin kauan kuin sen juhliminen on loukkaavaa aboriginaaleja kohtaan niin jotain tarttis tehdä.
Aila Wallin
Hyvä nosto minustakin ja hienosti pohdiuttu! Ja lopputulema: voidaan kyllä rakentaa Southlandistakin yhtenäinen maa jos halutaan. Pääasia on että ei yritetä enää vähätellä ja piilotella tosiasoita. Happu Australia Day!
Sellainen huomautus sentään, että Suomen saamelaisten oikeudet ovat tätänykyä varsin hyvällä tolalla: kansalaisoikeudet ovat aivan samat kuin muillakin suomalaisilla ja kielen sekä kulttuurin säilymistä ja siirtymistä tuetaan nyt kaikin keinoin. Saamelaisenemmistöisiksi luetelluista kunnissa palvelua saa myös saamelainen äidinkielellään jne. Jos jotain epäselvyyttä on, niin ne ovat saamelaisten erimielisyydet ja valtataistelu omassa keskuudessaan, sanoisin. Mutta tietysti se on totta, että tavis suomalainen tietää asiasta juuri yhtä vähän kuin se keskiverto aussikin.
Anna
Kiitos tästä Aila! 🙂 Tietoisuutta kaivataan, tavis suomalainen tietää varmaan vielä vähemmän kuin tavis aussi, itsekin perehtynyt saamelaisten asemaan vasta Australiassa asuessa! Opetettiinko siitä muka koulussa!? Hienoa, että saamelaisten oikeudet on hyvällä tolalla. Joitakin kiistoja taitaa olla vielä ratkaisematta, en kyllä ole kovin syvällisesti tietoinen, vaikka yritän Suomen asioita seurata. Halusin saamelaiset kuitenkin mainita, koska suomalaisena Australian aboriginaaleista puhuttaessa se tulee usein esille. Ja kyllähän Ausseissakin on paljon edistystä tapahtunut ja tapahtuu koko ajan! Happy Australia Day!
Jari K
Hieno kirjoitus ja täysin asiaa. Yli 25 vuotta täällä asuneena on paljon asoita jotka eivät ole muuttuneet alkuperäisten australialaisten kohtelun suhteen. Suurin osa nuorista vankiloissa on aboriginaaleja, odotettu elinajan arvio yli kymmenen vuotta alhaisempi kuin muulla väestöllä jne. Huomattava osa asuu ”resevaateissa” joissa alkoholi/huume ongelmat ja väkivalta on jokapäiväistä elämää. Monet näistä paikoista on kuin suoraan kolmannesta maailmasta. Tämähän on tottakai kansallinen häpeä ja suurin osa syistä voidaan vetää Britannialaisen Imperiumin julmaan perimään, varsinkin alkuperäis asukkaiden kohtelun (lue: kansanmurha) suhteen. Australialla on rasistinen historia, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) huomattava osa meistä ausseista, varsinkin isoimmissa kaupungeissa, on erittäin myönteisiä ”monikultturille”. Sitä kun ei heti uskoisi jos Australian pakolais politiikkaa noin pinnallisesti katsoo, se kun ei päivän valoa kestä…ja mitä alkuperäisten australialaisten kohteluun tulee niin parantamisen varaa on toki huimasti.
Stan Grantin puhetta oli mahdotonta kuunnella liikuttumatta ja todella alleviivasi kuinka paljon on vielä tekemistä ennen kuin Australia päivää voidaan juhlia ympäri maata etnisestä taustasta riippumatta. Pudottamalla Union Jackin lipusta (kuten Uusi Seelanti) ja muutos konstitutionaalisesta monarkiasta tasavaltaan (kuten lähes kaikki muut entiset British Commonwealth maat ovat tehneet) olis hieno aloitus…
Kaikesta tästä huolimatta; Australia on Utopia ja se Mythical Land of Oz, niin hyvässä kuin pahassa, mutta myös niitä muutamia paikkoja maailmassa missä ihmis ja yhteiskunta mallit ja ihmisten toleranssi muita kohtaan saattaa ajan ja oikean politiikan kanssa kehittyä myönteisesti. Totaalista kansojen ja kulttuurien integraatiota ei kukaan halua, mutta kohtuullisen tasa-arvoinen rinnakkais elo ei nyt pitäs olla niin vaikeaa…
Tää kun ei oo mitään USAata ja yhteiskunnan polarisoituminen ei ole läheskään niin jyrkkää ja meritokratia toimii edelleen yllättävän hyvin tavanomaisista poikkeuksista huolimatta (kuten ihmisten luontaisesta epäluuloista muita kulttuureja/ihon väriä/seksuaalisuuta/what-ever-you-don’t-agree-with). Tämä on, tottakai, näin ”kaukaasilaisena” inner-city hetero miehenä helppo sanoa ja esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo on täällä vielä vielä kaukana suomalaisesta tasosta…siitä sitten toisella kertaa:)
Nyt sitte varvastossut jalkaan, grilli kuumaksi ja kaljat kylmälaukkuun kuten asiaan kuuluu, kippis.
Anna
Kiitokset mahtavasta pitkästä kommentista, siinä tulikin sopivasti jatkoa aiheeseen ja pelkkää asiaa! Varmasti ihan pitää paikkansa, että historialla on ollut vaikutusta australialaisten ulkomaalaismyönteisyyteen, noin yleisesti. Epäkohtia löytyy kaikkialta, aboriginaalien tilanne on täällä varmaan yksi räikeimmistä ja nykyinen pakolaispolitiikka siinä seuraavana. Tuntuu, että on monia asioita, mitä Australia voisi tehdä, mitkä ei vaadi paljon. Mikä estää Aussila Dayn siirtämistä ja muistamista tätä päivää First Fleet Daynä ja samalla Invasion Daynä? Edistystä kuitenkin tapahtuu koko ajan, se vaan on hidasta, ja yleisesti ottaen ollaan valittu loistava maa asua 🙂 Hauskaa päivää!
-K-
Aboriginaalien tilanne on kyllä surkea. Vaikea uskoa, että elämme vuotta 2016. Ja Suomi ei tosiaan ole ratifioinut ILO 169 sopimusta, tekemistä olisi Suomessakin.
Anna
Joo, ja kyllä aboriginaalien tilanteen parantamiseksi on paljon isompiakin ja tärkeämpiä asioita tehtävänä kuin Australia Dayn siirtäminen.
Ida
Hieno postaus, arvostan! Olen monta kertaa miettinyt, miksi ihmisellä on niin suunnaton tarve sulkea kaikki vieras itsensä ulkopuolelle. Tätä tekstiä lukiessa tulin taas ajatelleeksi asiaa. Luulisi, että ”uudetkin” australialaiset tajuaisivat, kuinka suuri kulttuurinen rikkaus aboriginaalit ovat. Luulisi, että olisi luonnollisempaa tiedostaa oman maan juuret ja historia kuin sysätä se tajunnan ulkopuolelle. Varsinkin maassa, jossa erilaisuuden vaaliminen ja kunnioittaminen on lähtökohtaisesti voimakkaammin läsnä kuin monissa muissa maissa. Kansallisuuspäivän pitäisi koskea ja koskettaa kaikkia maan kansalaisia ja todellakin yhdistää ihmisiä, ei erottaa. Jokaisella ihmisellä/kulttuurilla on jotain annettavaa maailmalle, ja voisin väittää, että me kaikki voimme oppia ja saada jotain toisiltamme, vaikka emme jakaisi kaikkia samoja arvoja, tapoja ja ajatuksia.
Anna
Kiitos Ida, hyviä ajatuksia! Kyllä onneksi suurin osa australialaisista kuitenkin tiedostaa surkean tilanteen ja tuntee menneisyyden, ja edistystä tapahtuu, vaikkakin hitaasti. Ehkä osa ongelmaa on se, että esim. Melbournessa asuessa aboriginaaleja ei vastaan tule, ja asia kenties siksi tuntuu kaukaiselta osalle australialaisista. Toki oikeuksien myöntämiseen liittyy myös ongelmia, mutta sekään ei ole selitys hitaalle edistymiselle.
katareissaa
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus, kiva kun vinkkasit tästä mulle blogiin 🙂 Suurin syy kansallispäivän kiistanalaisuuteen lienee juurikin se, että se osuu samalla päivälle ton eurooppalaisten laivaston maihinnousun kanssa.Kun ottaa huomioon, mitä aboriginaalit ovat joutuneet kärsimään ei ole ihme, etteivät he koe juhlaa iloisena tapahtumana. Käsittääkseni päivän perimmäinen merkitys olisi kuitenkin yhdistää ihmisiä eikä syventää kuilua entisestään, ristiriitaista. Mielestäni Australia Day on kuitenkin myös tietyllä tapaa hyvä tapa vahvistaa maan identiteettiä ja ainakin viime vuonna Melbournessa ollessani monikulttuurisuutta korostettiin. Toki toi oma kokemukseni on hyvinkin pintapuolinen ja jos olisin viettänyt Australia Daytä esimerkiksi jollain alueellla, jossa asuu paljon alkuperäisväestöä, ajatukseni päivää kohtaan olisivat ehkä vielä huomattavasti kriittisemmät.
Anna
Kiitos kommentista, kiva että löysit tänne! Toki omatkin kokemukset ovat jossain määrin pintapuoliset 6 vuoden kokemuksen perusteella. Mies on australialainen ja sen kanssa on tullut keskusteltua aiheesta. Näkökulmia on varmaan paljon, esim. senkin perusteella missä päin Australiaa asuu ja kuinka läheinen on aboriginaalikulttuurin kanssa. Aboriginaalienkin välillä tuntuu olevan monenlaista näkökulmaa, useimmat vaikuttavat kuitenkin haluavan päivämäärän siirtämistä. Aboriginaalitkin haluavat juhlia australialaisuutta, joten päivämäärän pitäisi miun mielestä olla sopiva heillekin.