Australian lutuisimmat karvapallerot
Australian eläimistä tulee ensimmäisenä mieleen kengurut, koalat, hait ja krokotiilit. Tällä kertaa keskitytään Australian suloisimpiin eläimiin, lutuisiin karvapalleroihin, joihin mahtuu niin monia muitakin kuin kengurut ja koalat.
Australia on täynnä omituisia otuksia
Aussilassa oppii jatkuvasti uusien lajien olemassaolosta, joista edes paikalliset eivät välttämättä tiedä. Ei ihme, sillä Australiasta löytyy määrällisesti eläinlajeja enemmän kuin 95% muusta maailmasta, ja enemmän endeemisiä eli kotoperäisiä eläinlajeja kuin mistään muualta. Myös kotoperäisten kasvilajien suhteen Australia on kärkikastia.
Valitettavasti samalla Australia on maiden kärkikastia lajien sukupuuttoon kuolemisessa. Eläintarhoja on joka lähtöön, ja niistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin monilla Australian eläinpuistoista on tärkeä rooli lajien sukupuuton estämisessä. On hyvä idea valita sellainen, missä ei pidetä muita kuin australialaisia eläinlajeja.
Kenguru, Australian symboli
Kauas keskustasta ei Australiassa tarvitse ajaa, ennen kuin voi nähdä kenguruja, Australian kansalliseläimiä. Pienemmissä kaupungeissa ja lähiöissä niitä pomppii ihmisten takapihoilla.
Tiesitkö, että kengujrua on Australiassa enemmän kuin ihmisiä, ja eri kengurulajeja yli 60?
Pienimmät kengurulajit ovat pienen rotan kokoisia, suurimmat parimetrisiä yli 80-kiloisia jättiläisiä. Pienikokoiset kengurut, joita näet Australian matkallasi, ovat tarkemmin sanottuna vallabeja (wallaby). Niitäkin on montaa sorttia. Ja jotta saisin päänne vielä enemmän sekaisin, sitten on vielä muun muassa vuorikenguru (wallaroo) ja pademelon (alla), jota taidetaan samalla vallabi -nimellä Suomessa kutsua.
Queenslandissä tapasimme näitä tuttavallisia kalliovallabeja.
Vauvakengurua, kuten monia muitakin pussieläinten poikasia, kutsutaan joeyiksi. Syntyessään pussieläimet ovat vain parin millin kokoisia vaaleanpunaisia pikku toukkia, jotka kehittyvät emon pussissa.
Pikku kengujoey emonsa pussissa on valloittava näky. Joskus pelästyessään ne hyppäävät pussiin pää edellä, ja pussista pilkistää vain hännänpää. Joeyt myös tekevät tarpeensa emon pussiin, josta äippä ne sitten joutuu siivoamaan.
Nippelitietoa:
- Kengurut eivät pysty peruuttamaan.
- Kengurut eivät voi liikuttaa jalkojaan vuorotellen muuten kuin uidessa.
- Kuivuuden iskiessä äippäkengurut pystyvät pysäyttämään sikiön kasvun odottamaan parempia aikoja.
- Äippäkengut tietävät vauvan sukupuolen ennen sen syntymää.
- Kenguruja elää myös puissa! Puukenguruita löytyy Queenslandistä sekä myös Indoista ja Papua-Uusi-Guinealta.
Koala – pöllyssä vai vain väsynyt?
Koalat, jotka eivät siis ole karhuja vaan pussieläimiä, ovat uneliaita kavereita ja koisivat keskimäärin 20 tuntia päivässä. Lopun ajasta ne puputtavat eukalyptuslehtiä.
Aboriginaalien kielellä koala tarkoittaa “ei juo”. Koaloiden ei tarvitse juoda suuria määriä vettä, sillä ne saavat yleensä kaiken tarvitsemansa puiden lehdistä. Kuumimmilla kesähelteillä tilanne voi olla toinen. Alla kuvassa oleva janoinen sankari, johon törmäsimme Murray-joella, meinasi lipittää koko joen kuivaksi.
Isoin ongelma koaloille, kuten myös muille puiden asukeille, on niiden asuinpuiden hävittäminen ihmisten asuinaleiksi.
Alle vuosisadassa koalapopulaatio on romahtanut yli 90 prosenttia.
Jos homma jatkuu tätä tahtia, pian meillä ei ole näitä hurmaavia karvapalleroita jäljellä.
Nippelitietoa:
- Urbaanin legendan mukaan koalat tulevat eukalyptuksenlehdistä pöllyyn, joten ihmekös tuo, jos ramasee. Todellisuudessa eukalyptuksenlehdet myrkkyineen ovat niin ravinneköyhää ja vaikeasti sulatettavaa purtavaa, että nukkumalla koalat säästävät energiaa.
- Toisin kuin kenguruilla, joillakin pussieläimistä koala mukaanlukien pussi osoittaa taaksepäin. Vompatilla siinä on järkeä, sillä vompatin kaivaessa kolojaan multa ei lennä pussiin. Mutta en ole varma, mitä luontoäiti mietti suunnitellessaan koalan, sillä se tarvitsee vahvat lihakset ettei vauva tipu puusta!
- Koalat ovat nirsoa sakkia, noin 600 eukalyptuslajista niille kelpaa vain pieni murto-osa.
Suloiset Australian opossumit
On hyvin mahdollista, että ensimmäinen eläin, johon Ausseissa törmäät, ei olekaan kenguru vaan kissankokoiseksi kasvava Australian opossumi, joita myös oikeammin pussioravaksi ja kettukusuksi lajista riippuen kutsutaan. Kookkaamalla kettukusulla on iso pörröinen häntä, kun taas pussioravalla enemmän rottamainen häntä valkoisella hännänpäällä. Molemmat käyttävät häntäänsä ylimääräisenä kätenä.
Näitä hyppii öisin meidän katolla, ja näitä näkee paljon ihan keskustankin puistoissa.
Uudessa-Seelannissahan näitä pidetään tuholaisina, mutta minusta opossumit päihittävät söpöydessään kenties kaikki Australian eläimet.
Lyhythäntäkenguru, maailman onnellisin eläin?
Yksi kengurulajeista ansaitsee oman esittelynsä. Maailman onnellisimmaksi eläimeksi kutsuttu, pääasiassa Perthin Rottnest Islandia asuttava pieni quokka eli lyhythäntäkenguru on noussut viime vuosina kuuluisuuteen netin vallanneiden selfieiden myötä. Rottnest Islandihän, joka tulee tanskankielisestä nimestä rotte nest, on nimetty näiden etäisesti rottaa muistuttavien, vastustamattoman hymyn omaavien lempeiden otusten mukaan.
Toivotaan, ettei quokan hymy hyydy Rottnest Islandin kasvaneiden turistilaumojen myötä. Ihmeellinen lyhythäntäkenguru osaa myös kiivetä puihin!
Uhanalainen tasmanian tuholainen
Aluksi on helppo ihmetellä, mistä musta suloisen nallukarhumainen tasmanian tuholainen, pussiahma eli pussipiru (engl. Tasmanian devil) on oikein saanut nimensä. Se kuitenkin selvisi meille viimeistään sitten, kun näimme koirankokoisen pussiahman irvistävän ja ulvovan lajitovereilleen.
Tasmanian tuholaiset ovat erittäin uhanalaisia voimakkaasti levinneen erikoisen tarttuvan syöpätaudin seurauksena, joka on osittain edelleen tutkijoille mysteeri.
Nippelitietoa:
- Älä ihmettele, jos näet tasmanian tuholaisen peräpäästä roikkuvan pään; myös näillä eläimillä on pussi väärinpäin.
- Pussiahman lisääntymisen tekee erikoiseksi se, että vauvoja tulee jopa neljäkymmentä, mutta maksimissaan neljä selviytyy, sillä emolla ei ole sen enempää nisiä.
- Pussiahman erottaa muista pussieläimistä myös se, että se on haaskaeläin.
Vastustamaton vompatti
Vompatti on suosikkieläimeni Australian karvapalleroista. Vompatteja on kolmea lajia, paljaskuonovompatti, karvakuonovompatti ja pohjankarvakuonovompatti.
Vompatit ovat omituisia otuksia jopa muihin pussieläimiin verrattuna. Niiden tynnyrimäiset kehot ovat kuin tehty tunnelien kaivamiseen.
Nippelitietoa:
- Nämä pulskat veijarit ovat yllättävän nopeita ja pinkovat jopa neljääkymppiä.
- Miljoonia vuosia sitten Australiassa eli sarvikuonon kokoinen jättiläisvompatti.
- Jos vompattia potkaisee persauksille, se ei tunne mitään. Niillä on nimittäin kovat rustoiset takamukset. Vihollisen hyökätessä vompatti hyppää pää edellä onkaloon, ja saalistajan on vaikea tarttua sen luiseen takapuoleen. Mutta ettehän nyt hyvät ihmiset kuitenkaan lähde potkimaan niitä!
- Vompatit kakkaavat kuutioita! Koska vompatit merkkaavat reviirinsä pökäleillä, on ajateltu, että jätöksien kuutiomainen muoto estää niiden pyörimisen pois.
Nokkasiili, piikikäs kummajainen
Australian nokkasiilit ovat kaukana Suomessa tavattavasta siilistä. Nokkasiili on nimittäin vesinokkaeläimen lisäksi ainoa nisäkäs, joka munii.
Englanninkielinen nimi echidna juontaa juurensa kreikkalaisen mytologian Ekhidnasta, jonka ylävartalo oli naisen ja alavartalo käärmeen. Tällä viitataan nokkasiilin toisaalta nisäkäsmäisiin ja toisaalta matelijamaisiin piirteisiin.
Nokkasiilin poikaset (engl. puggle) ovat syötävän suloisia!
Kuva: Taronga Zoo
Nippelitietoa:
- Jotta luontoäiti saisi otuksesta vielä omituisemman, nokkasiilillä on kenties maailman pelottavin, nelipäinen penis! Pahoittelen, ei kuvamateriaalia.
- Paritteluprosessi on erikoinen. Yksinäisen naaraan perässä voi roikkua tusina kilpakosijaa jonossa, ja parittelu voi kestää päiväkausia.
- Nokkasiilillä ei vesinokkaeläimen tapaan ole nisiä, vaan poikanen saa maidon emon ihon läpi.
- Sekä nokkasiilillä että vesinokkaeläimellä on myös viemärisuoli eli kloaakki kuten linnuilla ja liskoilla.
Vesinokkaeläin, maailman omituisten otusten kerhon kuningas
Vesinokkaeläimellä on majavan häntä, saukon ruumis ja ankan nokka. Se on muniva nisäkäs kuten nokkasiili, lisäksi se kaivaa kuin myyrä ja hoitaa poikasiaan kuin kissa.
Vesinokkaeläin vaikuttaa luontoäidin vitsiltä, suoraan eläinmaailman friikkisirkuksesta.
Ei ihme, että ensimmäistä kertaa sen kohdatessaan eurooppalaiset eivät uskoneet sen olevan oikea eläin laisinkaan, vaan eri eläimistä yhteen ommeltu otus.
Nippelitietoa:
- Nykyään vesinokkaeläimet ovat pieniä, mutta muinaiset versiot olivat jopa metrin pituisia!
- Urosvesinokkaeläimet ovat myrkyllisiä. Niiden takajalkojen myrkky voi tappaa koiran, ja on ihmisellekin erittäin kivulias.
- Kuten nokkasiilit, vesinokkaeläimet metsästävät sähköreseptorien avulla, joilla ne aistivat saaliinsa lihasimpulssit.
- Vaikka vesinokkaeläin metsästää veden alla, se viettää suurimman osan päivästä kuivassa tunnelissa. Maalla ne ovat kömpelöitä.
- Vesinokkaeläimillä ei ole hampaita, mutta niiden safka vaatii usein hienonnusta. Vesinokkaeläin ratkaisee pistämällä saaliin palasiksi sen mukana tulevan soran avulla.
- Vesinokkaeläimellä ei ole vatsaa, vaan ruokatorvi yhdistyy suolistoon.
Muita Australian suloisia eläimiä
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä loppuun muutama pienikokoisempi söpöläinen.
Australian pääsiäispupu bilby eli uhanalainen isopussikaniini tai isokorvapusseli
Kuva: Australian reptile park
Kääpiöpussiunikeko
Kuva: Amanda McLean | Sandhill Dunnart Stories
Vuoripussiunikeko
Kuva: Zoos Victoria
Sokeriorava
Kuva: Wildlife Sydney
Miten voit kantaa kortesi kekoon Australian eläinten suojelemiseksi?
- Autolla ajaessa kiinnitä huomiota varoituskyltteihin. Ole erityisen varovainen auringonnousun ja -laskun aikaan.
- Jos näet tien laidassa eläimen, hidasta vielä ja vaihda lyhyet valot.
- Muista, että eläimet liikkuvat usein ryhmissä, jos näet yhden, on todennäköistä että alueella on muitakin.
- Kohdatessasi eläimiä ethän ruoki niitä.
- Healesville Sanctuary toivoo vierailijoilta yhtä asiaa: Käytä ainoastaan kokonaan kierrätettyä vessapaperia. Australiassa nimittäin kaadetaan jopa seitsemän miljoonaa puuta vuosittain vessapaperiin!
Mitä tehdä jos törmäät autolla eläimeen?
Jos mitenkään mahdollista, pysähdy turvalliseen paikkaan ja varovasti tsekkaa tilanne. Muista, että vahingoittunut eläin voi olla vaarallinen. Tsekkaa onko eläin naaras eli onko sillä pussi mahdollisten pienokaisten varalta. Joskus eläimet voivat heittoistuimen lailla yrittää pelastaa poikaset, eli tsekkaa myös lähiympäristö. Jos eläin on hengissä, soita apuun paikallinen eläinjärjestö tai poliisi. On hyvä olla tietoinen paikallisista numeroista, mihin soittaa loukkaantuneen eläimen varalta. Jos eläin on kuollut, se tulisi yrittää poistaa tieltä.
Lue myös: Missä nähdä Australian eläimiä luonnossa
Australiassa kaikki voi tappaa – Australian vaaralliset eläimet
Mikä on teidän suosikki Australian eläimistä?
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Saana
Aaaawww… tämä oli ihan ihana aloitus päivälle! <3 Ihania lutusia palleroita! Ja oikeasti mielenkiintoisia faktoja, taas opin paljon uutta! Kiitos tästä! 🙂
Anna
Kiitos itsellesi! 🙂
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
Ihania, suloisia palleroita. Mä oon joskus ala-asteella pitänyt esitelmän vesinokkaeläimestä, ihan vaan siks kun se on niin outo otus ?Kiva postaus.
Anna
Kiitti Sarsa! Tätä postausta oli kiva kirjoittaa. Monet Aussilan eläimistä, varsinkin vesinokkaeläin, on niin kiehtovia omituisuudessaan 🙂
jenny
koalan halimisesta vielä se että sehän on monissa ellei kaikissa (?) osavaltioissa laitonta ellei ole juurikin eläintarhassa tai suojelu puistossa niiden omilla koalien pisteillä ammattilaisten kanssa 🙂 tai näin olen ainakin monelta kuullut
Anna
Joo näin juuri, kiitos tarkennuksesta Jenny! Luonnossa ei saa mennä lääppimään.
Milla - Pingviinimatkat
Voihan vompatti <3 Onneksi annoit söpöysvarotuksen. Koala on oma suosikkini, mutta kyllä on vompattikin ihan mielettömän söpö. Paljon mielenkiintoista tietoa ja nippeliä mistä ei ollut aavistustakaan aiemmin.
Anna
Kiitos kommentista Milla! Onhan nuo kaikki ihan syötävän suloisia. <3
Jonna / Lempipaikkojani
Suloisia otuksia ja ihan mahtava postaus. Opin paljon uutta! Ja matkakuume Australiaan kasvaa entisestään 🙂
Anna
Kiitti Jonna! Onneksi taidat päästä pian sitä matkakuumetta lievittämään 🙂
Sunna
Ihana ihana ihana postaus! Olen aina kuvitellut, että vesinokkaeläimet ovat jotain metrin ja puolentoista väliltä, ja tavallaan huojentavaa, etteivät ne ihan niin jättejä olekaan. Hitto että kuumottaisi käppäillä jonkun vesistön rannalla, jos vesinokkaeläin-krokotiilihirviö voisi hyökätä. Vaikka onhan Ausseissa krokotiilejakin 😀
Susanna
Näitä eläimiä olisi kiva nähdä. Papukaijojakin taitaa olla siellä aika paljon?
Laura
Voi mitä suloisuuksia! Aivan ihana teksti täynnä tietoa. Liitin heti blogisi seuraavien (lyhyelle) listalleni 🙂
P.S. Näistä on kyllä mahdoton suosikkia ❤
Anna
Kiitos Laura!