Kakadu - Aboriginaalien kalliomaalauksia ja rikasta luontoa

Kakadu on Australian suurin sekä yksi merkittävimpiä kansallispuistoja. Kakadun kansallispuisto on kenties Australian parhaimpia kohteita tutustua aboriginaalien kalliomaalauksiin. Aboriginaalikulttuurin lisäksi alue tunnetaan sen rikkaasta luonnosta.

Aina siitä asti, kun saavuin Australiaan untuvikkona lähes neljä vuotta sitten, minulle on hehkutettu maailmanperintölistalla monestakin ansiosta olevaa Kakadun kansallispuistoa Pohjoisterritorion osavaltiossa Pohjois-Australiassa. Odotukset olivat korkeat.

Maalasin mielessäni kuvan rehevästä, trooppisesta sademetsästä vesiputouksineen, jossa eksoottiset kakadulinnut liihottavat ympäriinsä. Olin väärässä.

Kun ajelimme Darwinista parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Kakadun kansallispuiston alueelle, mielikuvani alkoi pikkuhiljaa murentua. Sademetsää ei näkynyt mailla halmeilla. Sehän on suota! Vieressä istuva Rohan vahvisti havaintoni oikeaksi. Kakadu ei ole sademetsää nähnytkään, vaan se on suota. Mitä niin ihmeellistä voi olla suossa?

Upeita vesiputouksia? Kyllä niitä täältä löytyy, kuulemma. Jim Jim Falls näyttää kuvissa upealta. Harmi, ettei yhtään putousta päässyt ihailemaan ilman maasturia. Ja sadekauden aikaan niitä pääsee ihailemaan vain ja ainoastaan lentäen.

Kakadukaijoja puistossa ei näkynyt, lukuisia muita kylläkin. Harmi, etten ole lintuharrastaja. Selvisi, että puisto ei suinkaan ole nimetty kyseisen linnun mukaan (engl. cockatoo), vaan väännetty Gaagudju -sanasta, joka on aboriginaalien kieli, jota puhutaan tällä alueella. Alkoi olla jotenkin petetty olo.

Mitä muuta suolla asuu kuin lintuja? Kyllä vain, ötököitä! Kakadu on siis maailmanperintölistalla muun muassa ainutlaatuisen ötökkä-, käärme- ja muiden hirviöpopulaatioiden ansiosta.

Täällä löytyy hyttysiäkin montaa eri lajia. Tämän saimme tuntea nahoissamme pimeän tultua. Oli ihan liian tuskaisen kuuma nukkua ovet kiinni, hyttysverkko petti, ja yö oli helvetillinen. En ole ikinä, IKINÄ, IKINÄ nähnyt edes pahimmissa painajaisissani niin paljon hyttysiä, puhumattakaan muista höttiäisistä. Molempien jalat olivat täynnä arpia hyttysenpuremista, joilta kesti kaksi viikkoa parantua.

Matkavinkki Kakaduun: Hommaa 4WD alle, äläkä unohda liekinheitintä ja muita hyttyskarkottimia.

Kakadu pursuaa aboriginaalien kulttuuria

Iho arvilla hyttysenpuremista lähdimme tutkimaan aboriginaalien luolamaalauksia. Nämä maalaukset ovat myös yksi syy siihen, miksi Kakadun kansallispuisto on Unescon maailmanperintölistalla.

Kakadu onkin epäilemättä Australian parhaimpia paikkoja tutustua aboriginaalien kulttuuriin. Alueella järjestetään ilmaisia kierroksia, joilla oppaat kertovat aboriginaalien kulttuurista. Aboriginaalien omistamassa puistossa suurin osa työntekijöistä oli kuitenkin valkoihoisia.

Aboriginaalit ovat usein varsin eksklusiivia kulttuurinsa suhteen. Valkoihoiset eli whitefellas eivät tiedä maalauksien tarinoista paljoakaan, eikä ulkopuolisia päästetä seremonioihin. Osa maalauksien tarinoista on tosin aika selviä: valkoisia miehiä piippu suussa ja kivääri kädessä. Ei ole vaikea arvata, mistä on kysymys.

Ennen kuolemaansa paikallisen aboriginaaliheimon päällikkö päätti kuitenkin jakaa tietoa kulttuuristaan valkoihoisille. Nuoria aboriginaaleja kun ei kulttuuriperinnön säilyttäminen valitettavasti nykyään kauheasti kiinnosta. Mies toivoi, että perintö säilyisi muita reittejä pitkin.

Erityisesti mieleen jäi aboriginaalien ruokavalio, joka koostuu täälläpäin Australiaa pääasiassa kilpikonnista, kalasta, ötököistä, madoista, lepakoista, jamssista ja muista herkuista. Ruoka valmistetaan heittämällä se nuotiolle. Nykyään heille maistuu myös länsimaalaisten roskaruoka, mutta perinteisiä herkkuja mussutetaan paikoin edelleen täälläkin.

Kakadun aboriginaalien maalaukset ovat jopa 20 000 vuotta vanhoja. Tästä kertoo myös se, että niitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ne ovat siis maalattu aikana, jolloin kyseiset paikat olivat lähempänä vettä tai maata. Aboriginaalit tosin itse ovat vakuuttuneita, että näistä maalauksista ovat vastuussa mimi-henget, jotka nousevat öisin luolistaan.

Maalauksista löytyy myös nykyihmiselle tuntemattomia eläinlajeja. Erään ison kilpikonnalajin luultiin kuolleen sukupuuttoon, eikä sen olemassaolosta edes oltaisi tiedetty ilman näitä maalauksia. Kukaan ei tietenkään koskaan kysynyt aboriginaaleilta, jotka olivat popsineet näitä kilppareita koko ajan, ja popsivat edelleen.

Uskomattominta aboriginaalien kulttuurissa on heidän erottamaton yhteytensä maahan. Tästä pitäisi länsimaalaisten ottaa oppia. Kulttuuri on yhtä kuin maa, ja maa on olemassaolon syy.

Aboriginaaleille ei ole olemassa luontoa ja ihmistä erillään, vaan heille kaikki on yhtä, ja kaikki olennot lähisukulaisia.

”People talk about country in the same way that they would talk about a person: they speak to country, sing to country, visit country, worry about country, feel sorry for country, and long for country. People say that country knows, hears, smells, takes notice, takes care, is sorry or happy. Country is a living entity with a yesterday, today and tomorrow, with a consciousness, and a will toward life. Because of this richness, country is home, and peace; nourishment for body, mind, and spirit; heart’s ease.” Deborah Bird Rose

Vaikka näimme mahtavia avaria maisemia ja auringonlaskuja, olosuhteiden johdosta Kakadu ei ihan täyttänyt odotuksia. Monet sanovat, että paras tapa nähdä Kakadu on ilmasta, mutta jo maasturilla kuivana kautena näkisi paljon enemmän kuin mitä me, eli hyttysiä ja piirusteluja kivissä. Epäilemättä paremmissa olosuhteissa Kakadun ainutlaatuisuutta pystyy arvostamaan paremmin, ja haluaisimme tulla tänne vielä jonain päivänä uusimaan kokemuksemme.

Loppukevennyksenä paikallisia uutisia: