McLeod Ganj on pieni tiibetiläisvaikutteinen kylä Pohjois-Intian Himalajan juurella. Täällä vietimme kahdeksan päivää meditaatioretriitillä tutustuen omaan sisimpäämme. Tässä kokemuksia elämäni ensimmäisestä retriitistä sekä Intian mittakaavassa viehättävästä McLeod Ganjista.

Oli aika vihdoin kirjaimellisesti karistaa Intian Delhin pölyt ja suunnata pohjoiseen kohti vehreämpiä laitumia ja Himalajan juurella sijaitsevaa McLeod Ganjin kylää, jossa tulisimme viettämään seuraavat kahdeksan päivää meditaatioretriitillä samalla opiskellen tiibetiläistä buddhalaisuutta.

Matkustimme pykälää alemmassa luokassa, ja möykkääminen jatkui läpi yön. Junassa tuli yksityisyyttä ikävä ihmisten jatkuvasti pällistellessä. Rohanin avatessa läppärin ympärille kerääntyi yleisö kurkkimaan olan yli.

Matkatavarat oli luonnollisesti köytetty kiinni massiivisin ketjuin ja riippulukoin, käsilaukku turvassa tyynyn alla.

Olisi pitänyt jo ajat sitten tajuta, että se suurin hasardi myös Intiassa on oma laho pää.

Tajusin nimittäin hävittäneeni rakkaan iPodini, ylläripylläri, ja valitettavasti tästä ei voi syyttää Intiaa.

IMG_5993 (600x386)

DSC_2123 (406x600)

Juna-asemalta nappasimme taksin kohti McLeod Ganjia, jonne siis Dalai Lama pakeni Tiibetistä vuonna 1959. Seurauksena McLeod Ganjissa tiibetinbuddhalaisuus on vahvasti läsnä.

Kolmen tunnin matka meni taas hengitystä pidätellen sydän kurkussa elämäänsä kyllästyneen kuskin kyydissä.

McLeod Ganjista jatkoimme kolme kilometriä ylemmäs vuorille, jossa sijaitsee metsän keskellä meditaatioretriitti Tushita Meditation Centre. Ei ollenkaan paskemmat maisemat ylös Himalajan vuoristoon ja alas laaksoon.

Kuski nosti älämölön, kun ei mielestään saanut tarpeeksi korvausta, vaikka hinta oli sovittu etukäteen. Jopa aina niin rauhallisen Rohanin sappi kiehahti.

Koska kylttejä hiljaisuudesta oli muistuttamassa joka puolella, ja aloimme saada möykkäämistä paheksuvia katseita ympärillä liikuskelevilta punaviittaisilta munkeilta, annoimme periksi, ja kuski sai puolet siitä, mitä hän vaati. Toivottavasti hän nauttii seuraavasta elämästään ameebana.

DSC_2120 (444x600)

Meditaatioretriitti Intiassa – Kokemuksia

Kurssilla oli 90 osanottajaa eri puolilta maailmaa, osa varsin hipinoloista porukkaa, ikähaitari 20-70. Kurssi käytiin täydellisessä hiljaisuudessa, ja kaikkea kontaktia toisiin kanssakärsijöihin tuli välttää. Kellot, kamerat, läppärit, soittimet, puhelimet ja muut mahdolliset häiriötekijät takavarikoitiin. Ainoastaan buddhalaisuuteen liittyvät dharmakirjat olivat sallittuja.

Naiset ja miehet majoitettiin erikseen. Monsuunikausi oli juuri päättynyt, ja huoneet haiskahtivat mielestäni hieman homeelle ja olivat kosteita ja viileitä.

Löyhkäävät kyykkyvessat tulivat tutuiksi, vaikka niin sanottua huljuttelua en vielä opetellut, vaan tukeuduin länsimaalaisten iljettävän epähygieeniseen tapaan eli vessapaperiin, jota olin salakuljettanut kassillisen.

Ruoka vaikutti joskus siltä, että se oli jo käynyt jonkun mahassa, mutta eipä tänne kulinaarisia nautintoja tultu hakemaan. Sitä paitsi koko viikko ruokineen maksoi vähemmän kuin yksi hotelliyö monessa muussa kohteessa. Olin myös salakuljettanut retriitille suklaata pahimpaan hätään.

Intia | Retriitti | Lounashetki

Aamukuudelta joka päivä gongit kutsuivat ensimmäiseen meditointisessioon. Meditointisessiot kestivät 45 minuuttia, mutta tuntuivat ikuisuudelta.

Elämäni ensimmäiset meditoinnit eivät olleet kovin hedelmällisiä. Kun yrittämällä yrittää olla liikkumatta ja ajattelematta mitään, se osoittautuu varsin vaikeaksi. ‘Keskity hengitykseen, keskity hengitykseen… Voi helvetti, että tulee pitkä viikko… Kuristan Rohanin kun puhui minut ympäri tähän…. Keskity hengitykseen… Toivottavasti maha ei murise… Pakko nielaista… Tuntuu, että koko sali kuuli… Keskity hengitykseen… Onko tuon munkin pakko lipittää sitä teetänsä niin kovaäänisesti?? Koita tässä nyt keskittyä!! …Jalkaan koskee…. Miltähän tuntuisi syntyä apinaksi? ….Selkään koskee… Keskity sieraimiin, keskity sieraimiin… Korvaa kutittaa… ARGH haluan raapia!!… Keskity, kutina on vaan mielessä… I’m on the right track baby I was born this way… KESKITY!!! ….Tekee mieli avata silmät… ….Hitto, että intialainen rommi virtaa, kun tämä on ohi… Ainiin ne sieraimet…’

DSC_2086 (600x402)

Aamupalan jälkeen jäi yleensä vajaa tunti vapaa-aikaa, ja kiipesin useimmiten katolle jumppatuokiolle. Aurinkotervehdyksiä auringon noustessa vuorien takaa upeiden maisemien avautuessa alapuolella… Toimi mielen rauhoittamisen keinona omalla kohdallani huomattavasti paremmin kuin yksikään meditointisessio!

31619_1286935581763_1481386682_30676253_5425106_n (600x401) (2)

Tushitan meditaatioretriitti on apinoiden planeetta. Alueella vaanivat kymmenet jos ei sadat apinat vaanivat nälkäisen totuuden etsijän vähäisiä ruoanrippeitä. Alueelle on palkattu apinavahteja, joiden tehtävänä on suojella Tushitan asukkaita, ja estää apinoita valloittamasta esimerkiksi suihkutiloja.

Koko alueella löyhkäsi kyykkyvessojen voimakas kusen ja muiden sivutuotteiden lemu, mukaanlukien asuintiloissa. Ihmettelin, eikö muita tosiaan häiritse kuvottava virtsanhaju, vai ovatko he niin paljon pidemmällä meditaatiossaan, että pystyvät sulkemaan sen mielestään?

DSC_2110 (451x600)

Aamupalan jälkeen oli parin tunnin mittainen luentosessio buddhalaisuudesta, jota veti vanha höperö jenkkiukkeli, joka oli ollut 15 vuotta munkkina. Ukkelilta ei tarinat hippinuoruudesta kesken loppuneet, ja yleensä hän unohti kesken kaiken, mistä olikaan puhumassa. Vaikka välillä jorinat pölyhiukkasen syvimmästä olemuksesta menivät yli hilseen, ukko puhui myös paljon asiaa.

DSC_2098 (402x600)

Luentoja seurasi joogasessio espanjalaisen ‘Love your body! Love your body!’ hihhulin johdolla. Keskipäivän auringossa olisi tehnyt mieli heittää ylimääräiset vaatteet pois, mutta tiibetiläiset munkit eivät välttämättä olisi arvostaneet elettä. Aamulla ja illalla sen sijaan oli viileää ja joutui kääriytymään shaaliin.

Päiväjärjestykseen kuului myös karma yoga, eli toisin sanottuna työnteko. Meille nakitettiin lounastiskien peseminen yhdessä muutaman muun kanssa. Jotain hyvää olen ilmeisesti edellisessä elämässä tehnyt, kun en joutunut hinkkaamaan edellä kuvailtuja saniteettitiloja.

Meditaatioretriitti | Intia | Meditaatiosali

Retriitti Intiassa – Opetuksia

Intian meditaatioretriitillä vallitsevasta täydellisestä kommunikaatiokiellosta sai poiketa kerran päivässä tunnin mittaisessa keskusteluryhmätuokiossa. Kun ihmettelin ääneen jälleensyntymän logiikkaa vedoten maailman jatkuvasti kasvavaan väkilukuun ja eläinten kykyyn toimia oikein tai väärin, puita halailevat hipit lyttäsivät kapeakatseisen länsimaalaisen maailmankatsomukseni maan alle. ‘Screw you hippies, I’m going home!!!’ Vastasin mielessäni.

Kurssin alussa meitä kehotettiin olemaan tappamatta ei pelkästään toisiamme, vaan pienintäkään hyttystä.

Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että kävellä piti varovasti, ettemme vain tallaa minkään eläväisen päälle. Asunnoissa kuokkivat mahdolliset etanat, yöperhoset, hämähäkit ja muut piti niitä vahingoittamatta poistaa tai vaihtoehtoisesti antaa olla.

Intia | Retriitti

Aika tunnustaa syntini. Yhtenä aamuna joogamatolleni lensi iso ruma ötökkä, ja yritin varovasti huitaista sen pois… Mutta ötsikkä meni ja littaantui kuoliaaksi. Paniikissa vilkuilin ympärilleni, ei kai kukaan nähnyt? Pistäisivät vielä polttohautaamaan.

Joskus meditointi oli ohjattua, jolloin keskityttiin ajattelemaan jotakin aihetta. Eräänä päivänä aiheena oli kuolema ja kärsimys. Ensin kävimme mielessämme läpi oman kuolemamme, joka ei muuten ollut kovin mieltä ylentävää. Buddhalaisuuden mukaan kuolemaa tulee ajatella, jotta ymmärtää elää merkityksellisesti.

Intia | Meditaatioretriitti | Apinoita

Toisessa meditaatiosessiossa munkki kävi läpi kärsimyksen syitä, ja puhui vanhenemisesta. ’26 vuoden iässä keho alkaa rapistua…’ Joku repesi nauramaan. Nauru tarttui ja kohta itse kukin hekotti. Tiibetiläismunkkiparka meni aivan hämilleen, ja yritti jatkaa: ‘… Ja kuolema’. Koko salin 90 meditoijaa räjähti huutonauruun. ‘Kolmas kärsimyksen syy…’ Munkki ei tiennyt mitä tehdä, gompassa eli meditointisalissa ei varmaan joka päivä räkätetä kuolemalle.

Huumori sikseen, moni ohjatuista meditaatioista oli kuitenkin aika voimakkaita kokemuksia, kuten esimerkiksi silloin, kun samaistuimme meditaatiossa jonkun läheisen kärsimykseen.

Yhtenä päivänä tauolla hiivin keittiöön hakemaan teetä. Hipinnäköinen tyttö kuiskasi: ‘Special tea… Relax!’ ja iski teepussin mukiini. Tee tuoksahti hieman erikoiselle. Palasin takaisin gompaan, ja yhtäkkiä harmaahapsen turinat kaikkien olentojen yhteydestä ja kaiken olevaisen riippumattomasta tyhjyydestä kuulostivat täydellisen järkeviltä!

Rauhallinen mieli vaatii ilmeisesti vielä harjoitusta, sillä vielä viimeisenä aamuna gongipojan kumauttaessa meditoimaan oli lähellä etten mennyt ja kumauttanut poikaa gongilla päähän. Illalla keräännyimme pihalla olevan stupan ympärille. Kaikki sytyttivät vuoron perään kolme kynttilää stupan päälle. Ensimmäinen kynttilä oli omistettu kaikille Tushitassa. Toinen kynttilä oli omistettu jollekin läheiselle, jolla on vaikeuksia elämässä. Kolmas kynttilä oli omistettu kaikille olevaisille.

Oli henkisesti rankempaa kuin kuvittelin pitää seuraa omalle päälleen kahdeksan päivää. Suosittelen kaikille! Halvempaa ja toimivampaa kuin yksikään terapia. Olisi mahtavaa, jos voisin jatkaa meditaatiota tulevaisuudessa, mutta saa nähdä, olen nimittäin tottunut hieman erilaiseen pään nollaukseen.

Mitä siellä sitten opetettiin? Tässä teille tiivistelmä, niin voitte ruveta meditoimaan! Avain onnelliseen elämään on samaistuminen toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, ja sen myötä hyvän, rakastavan, toisille ihmisille omistetun elämän eläminen. Onnellisuus lähtee oman pään sisältä, eikä ole saavutettavissa minkään muun (toisen ihmisen, materian, uskon, elämäntilanteen tai muun pinnallisen aistimaailman) kautta. Ongelmat kaikissa ihmissuhteissa johtuvat vain ja ainoastaan neuroottisen, itsekeskeisen mielemme heijastaessa negatiivisuutta toisiin kohteisiin. Kun tuntee oman mielensä ja sen toiminnan (mieli buddhalaisuudessa on eri asia kuin miten me sen ehkä ymmärtäisimme), pystyy näkemään omat negatiiviset tunteet objektiivisesti.

Intia retriitti | Mcleod Ganj | Munkkeja tiellä

The very purpose of life is to be happy. From the very core of our being, we desire contentment. In my own limited experience I have found that the more we care of the happiness of others, the greater is our own sense of well-being. Cultivating a close, warmhearted feeling for others automatically puts the mind at ease. It helps remove whatever fears or insecurities we may have and gives us the strength to cope with any obstacle we encounter. It is the principal source of success in life. Since we are not solely material creatures, it is a mistake to place all our hopes for happiness on external development alone. The key is to develop inner peace.’ His Holiness the 14th Dalai Lama

Jännä juttu, miten pitkältä aika tuntuu kun jää yksin omien ajatustensa kanssa kahdeksaksi päivää. Oli nimittäin elämäni pisimmät kahdeksan päivää. Mutta sen arvoista!

McLeod Ganj ja tapaaminen Dalai Laman kanssa

Retriitin jälkeen toivuimme muutaman päivän McLeod Ganjin idyllisessä tiibettiläisessä travellerikeitaassa. McLeod Ganjia voi kuvailla intialaisella mittapuulla jopa viihtyisäksi. Vähemmän liikennettä ja tyrkytystä. Kerjäläisillä on täällä uudet temput. Nuoret tytöt jostain lainatut vauvat kainalossa itkevät: ‘no money, milk for the baby’, ja osoittavat sitten viereisen puljun eteen kannettua maitotonkkaa. Tämä on valitettavasti järjestäytynyttä bisnestä, ja monilla näistä mammoista on lihavammat pankkitilit kuin meikäläisellä.

McLeod Ganj | Munkkeja katukuvassa

Joimme rommia, kävimme reippailemassa vuoristoteillä ja kiertelimme kirjakauppoja pullollaan syvällistä elämänfilosofiaa. Kerkesin lukaista Dalai Laman ‘The Art of Happiness’ ja ‘The Good Heart’. Muuttolintu suosittelee.

Ollaan muuten syöty kun kuninkaat, ja vaatteet vaan roikkuu päällä, eikä vaan sen takia, että ne on löysät ja isot. Haluatko laihtua? Tule Intiaan! Voit syödä mitä haluat, ja delhi belly hoitaa loput! Alla kuvassa bhutanilaista dhatsia, pääraaka-aineina chili ja juusto (eli lempiruokaani!), sekä tiibettiläisiä momoja. Omnomnom…

Viimeisenä päivänä itse Dalai Lama oli kotikaupungissaan, ja piti opetuksia temppelissä. Aikaisin aamulla suunnistimme temppelille, jossa oli muutama muukin morottamassa herra Lamaa.

Dalai Laman tullessa paikalle koko väkijoukko nousi seisomaan ja rukoilemaan. Monet näistä samoista tiibetiläisistähän siis tekivät kaksi vuotta kestävän vaelluksen Himalajan yli Dalai Laman perässä.

Small talk jäi aika vähäiseksi, kun ei tuo tiibetinkieli vielä niin hyvin luista. Kaverikuvaakaan ei saatu kun kamerat takavarikoitiin. Dalai Lama jutteli ilmeisesti jotain universaalista uskonnosta eli toisiin ihmisiin samaistumisesta ja eettisestä elämästä, samaa settiä mitä käytiin läpi retriitillä. Kaksi ja puoli tuntia kärvisteltyämme myrskyssä painelimme takaisin hotellille.

Dalai Lama Intia

It is very important to generate a good attitude, a good heart, as much as possible. From this, happiness in both the short term and the long term for both yourself and others will come.’ His Holiness the 14th Dalai Lama