Rajasthanin maaseudulla Jojawarissa

Rajasthanin matkalla halusimme myös poiketa siltä tallatuimmalta polulta ja nähdä muutakin kuin ne tavallisimmat turistirysät. Siispä Udaipurin jälkeen seuraava kohteemme Rajasthanissa oli pieni Jojawarin kaupunki, väkiluku vaivaiset seitsemän tuhatta.

Rakas aviomieheni oli reissua suunnitellessa katsonut kartasta, että se on vain noin tunnin ajomatkan päässä, joten miksipä ei. Ihmettelimme kyllä hiukan, kun autokuskimme Kushal vaati, että lähdemme matkaan aikaisin aamulla.

IMG_2276 (750x500)

Niin, meillä oli siis Intiassa oma autokuski. Oma autokuski ei ole Intiassa vain ministereille ja julkimoille, vaan taviksillakin on usein autokuskit, siivoojat, lastenvahdit ja kaikki. Tämä liittyy tietenkin Intian kastiyhteiskuntaan. Kushal oli herttainen kaveri. Harmillista kyllä hänen hinglishinsä teki kommunikoinnin haasteelliseksi. Pääasia oli kuitenkin se, että hän piti meidät hengissä Intian maanteillä.

DSC_2563 (750x519)

IMG_2273 (750x500)

Tässä olisi tietenkin ollut tärkeää muistaa, että asiat Intiassa eivät koskaan ole sitä, miltä ne näyttävät. Matka Udaipurista Jojawariin kesti kuusi tuntia. Maisemiakaan en voi kehua; betoniröttelöitä, keppien varaan kyhättyjä hökkeleitä, resuisia kodittomia ja jätekasoja. Lähempänä Jojawaria maisema muuttui Rajasthanin kuivaan heinikkoon. Yleensä Intiassa uteliaat silmäparit eivät koskaan ole kaukana, mutta täällä tiet olivat niin lähellä autioita kuin Intiassa voi päästä, ja vastaan tuli enemmän kameleita kuin ihmisiä.

IMG_2267 (750x482)

DSC_2523 (750x496)

Jojawar on kuin mikä tahansa intialainen pikkukaupunki. Uuvuttavan matkan jälkeen kerkesin jo ihmetellä, että mitä helvettiä me täällä tehdään. Kunnes kurvasimme hotellin, tai pikemminkin linnan, pihalle.

Isoja rumpuja kumauteltiin vieraiden saapumisen merkiksi, ja linnan omistaja tuli meitä vastaan pihalle. Portista sisään kävellessämme ylhäältä viskottiin ruusun terälehtiä niskaan, ja silmänräpäyksessä edessämme oli virvoittavat tervetuliaisjuomat. Vihdoin meidän arvollemme sopiva vastaanotto!

IMG_2299 (500x750)

IMG_2296 (750x509)

Yli kaksisataa vuotta vanha linna oli aikoinaan paikallisten kuninkaallisten asumus, ja omistajat ovat samaa jaloa sukua. Sisällä linnassa olisi herkästi voinut luulla, että olimme saapuneet The Best Exotic Marigold -leffan hotelliin, kun iäkkäät eläkeläisbritit kittasivat kaljaa poolilla. Seniorien äänekkäistä allasbileistä huolimatta Rawla Jojawar (60e/yö) oli loistava valinta, ja meistä pidettiin hyvää huolta. Täällä saimme kokea todellisen rajasthanilaisen ylpeän vieraanvaraisuuden. Omistaja kyseli jatkuvasti miten meillä menee, varmisti että meillä on aina kylmä bisse altaan reunalla kädessä, kertoi tarinoita paikan historiasta, ja vei meidät katsomaan pinkkiä auringonlaskua katolle.

IMG_2292 (497x750)

DSC_2537 (750x501) (2)

Meille oli järjestetty spesiaali romanttinen illallinen linnan katolla, jossa meitä odotti pöytä kahdelle kynttilänvalossa tähtitaivaan alla. Yli kymmenen henkeä henkilökuntaa jonotti vuorollaan lappamaan yhtä monta ruokalajia suoraan lautaselle. Kun lautanen alkoi tyhjenemään, kierros alkoi uudestaan. Yhdet parhaista murkinoista, mitä olemme Intiassa syöneet. Samaa en voi sanoa intialaisesta viinistä, joka on kauheaa kuraa.

Tämä kaikki olisi ollut kenties romanttisempaa, jos koko henkilökunta ei olisi seisonut vieressä rivissä asennossa tuijottaen tiiviisti jokaista suupalaa.

DSC_2583 (750x501)

IMG_2313 (750x548)

Jojawarin läpi käveli alle kymmenessä minuutissa. Kaupungin verrattaen rauhallisilla kaduilla tallustelu oli mukavaa vaihtelua Rajasthanin isommille keskuksille, joiden teillä turisti saa olla valppaana. Mutta mikä houkuttelee turisteja tähän Intian mittakaavassa mikrokokoiseen kyläpahaseen? Siitä lisää ensi kerralla…