Seikkailu salaiselle vesiputoukselle Australiassa

Australiasta löytyy upeita vesiputouksia ympäri maata. Onko mitään parempaa kuin virkistävä pulahdus vesiputouksen alle? On! Nimittäin salaisen reitin löytäminen mahtavan vesiputouksen juurelle, ja virkistävästä pulahduksesta nauttiminen ihan keskenään.

Australian kaakkoisrannikon road trip oli tullut siihen pisteeseen, että aika alkoi loppua kesken ja oli pakko kääntyä takaisin. Aivan Melbournesta Sydneyyn asti emme siis koskaan päässeet, vaan Kiaman viehättävästä rantakaupungista käänsimme matkailuauton nokan kohti sisämaata.

Kiamassa vielä pysähdyimme tsekkaamaan Bombo Headlandsin kivimuodostelmat sekä kuuluisan blowholen eli ilmareiän kalliossa, jonka läpi aallot pärskyvät tasaisin väliajoin ilmaan.

En ollut vielä saanut tarpeekseni rantaelämästä, joten mieliala oli ankea kotiinpaluun häämöttäessä. Toisaalta Sydneyyn on helppo lentää hetkessä Melbournesta milloin vain uudestaan!

Kiama oli oiva paikka kääntyä sisämaahan, sillä täällä kulkee upea maisemareitti lukuisine vesiputouksineen ja kansallispuistoineen läpi Kangaroo Valleyn vihreiden kukkuloiden ja sademetsien.

Nähtävää riittää, mutta koska aikaa oli vain vähän, keskityimme kolmeen komeimpaan vesiputoukseen.

Ensimmäisenä pysähdyimme henkeäsalpaavilla Carringtonin putouksilla Budderoon kansallispuistossa. 50 metriä putoavan putouksen täytyy olla South Coastin upeimpia. Näetkö ylhäällä pääkuvassa pariskunnan piknikillä putousten huipulla?

Seuraavana vuorossa oli Belmore Falls Mortonin kansallispuistossa, joka ei yhtään kalvennut edelliselle. Kahdessa osassa virtaava putous putoaa yhteensä yli 100 metriä. Ensimmäisen putouksen juurella näkyi varsin uitavan näköinen lampi. Paikka vaikutti kuitenkin saavuttamattomalta, sillä vesiputousta ympäröivät kymmeniä metrejä korkeat pystysuorat jyrkänteet.

Olimme juuri lähtemässä pois paikalta, kun putouksen juurelta kuului riemunkiljahduksia. Siellä oli ihmisiä. Miten hemmetissä ne sinne pääsivät?

Yritimme kuikuilla mahdollista reittiä alas, mutta sellaista ei näkynyt. Pelkkää vertikaalia sileää kallionseinämää.

Ajoimme vielä vesiputouksen huipulle siinä toivossa, että sieltä avautuisi näkymät mahdolliseen reittiin alas. Se kuitenkin vain vahvisti käsitystä siitä, että reittiä alas ei ole.

Ehkä tyypeillä oli kiipeilyvälineet? Tai ehkä he olivat patikoineet pitkän matkaa laaksosta?

Täällä korvessa emme voineet turvautua ystäväämme Googleenkaan, kenttien tuolla puolen kun oltiin. Turhautuneina päätimme jatkaa matkaa.

Ajoimme parikymmentä minuuttia seuraaville putouksille. Vuorossa oli suositumpi Fitzroy Falls. Sateenkaari putouksen juurella kruunasi yli 80 metriä korkean putouksen. Siinä missä kahden edellisen putouksen turistit voi laskea yhden tai kahden käden sormilla, lähellä moottoritietä sijaitseva Fitzroy Falls oli täynnä turistilaumoja, löytyipä täältä kahvilakin turistikrääsineen.

Nyt kun oltiin taas internetin ihmeellisessä maailmassa, en voinut olla googlaamatta, kuinka Belmore Fallsin putouksille pääsee laskeutumaan. Selvisi, että sinne toden totta kulkee polku.

Ihmisiä sinne ei haluta kannustaa lähtemään, joten reitti on aidattu pois.

Oli jo myöhäinen iltapäivä, aurinko alkoi laskea, taivaalta ripotteli vettä ja ukkonen jylisi. Mutta ilmassa oli vastustamaton seikkailun tuntu. Ajoimme takaisin ja löysimme kuin löysimmekin piilotetun polun aidan takaa.

Reitti oli vaivalloinen, mutainen, kivikkoinen ja täynnä kaatuneita puita. Olin huolissani, että taivas repeää täysin, jolloin polku olisi muuttunut vielä liukkaammaksi kuin mitä se jo oli. Sieluni silmin kävin läpi pahimpia kauhuskenaarioita.

Vastaan tuli jossain vaiheessa kovasti hihittelevä teinipariskunta, joka lemahti vahvasti kannabikselle. Tyttö veti lipat mäenrinteessä, mutta hihitys jatkui. Jos he selvisivät tästä, niin selviämme mekin, ajattelin.

Noin puolen tunnin tarpomisen jälkeen seikkailijat palkittiin näyttävällä putouksella, jonka luona ei ollut ketään muuta. Ilma oli kostea ja olimme hiestä niin märkiä, että jäisestä, kropan turruttavasta vedestä huolimatta pulahdimme uimaan. Eihän sitä joka päivä tämmöisessä paikassa päästä uimaan!

Ylhäältä putouksen huipulta kuului kannustavia huutoja. Muutkin halusivat tietää, kuinka hitossa pääsimme alas. Teeskentelimme, ettemme kuulleet kysymystä. Emme kaivanneet seuraa.

Kerran elämässä -kokemus kaiken kaikkiaan, eivätkä nämä kuvat tee paikoille oikeutta ollenkaan!