Wilson’s Prom – Vompatteja ja autioita rantoja

Wilson’s Promontory on yksi Victorian osavaltion kauneimmista kansallispuistoista, jos ei kaunein. Australian eteläisimmän kärjen peittävästä kansallispuistosta löytyy mieletöntä luontoa, autioita rantoja, unohtamatta vompatteja ja muita Australian elikoita. 

Parin kolmen tunnin päässä Melbsistä sijaitseva Wilson’s Prom, tai tuttavallisemmin ’The Prom’ on oiva kohde viikonloppureissulle, mutta täällä vierähtäisi helposti vaikka viikko.

Wilson’s Prom ei ole mikä tahansa pikku metsikkö, vaan levittyy 50 000 hehtaarin alueelle, joten nähtävää riittää. Monet melbournelaiset nimeävät kansallispuiston suosikkikohteekseen Victoriassa.

Kansallispuistoon tulevat lomailemaan kaikki lapsiperheistä reppureissaajiin ja eläkeläisiin.

Kansallispuistoon saapuessa retkeilijän toivottaa tervetulleeksi hulppeat merimaisemat. Jo ajomatkalla bongasimme kenguruita ja emuja. Lintubongaaja olisi Wilson’s Promissa täpinöissään, sillä puistossa näkee vaikka minkänäköistä siivekästä.

Wilsons Promontory
DSC_0538 (2) (800x532)
Victorian rannat eivät ole samalla tavalla maankuuluja kuin vaikkapa Queenslandin Whitehaven Beach tai Tasmanian Wineglass Bay. Mutta monien pitäisi olla.
Wilson's Prom

Vaellus Wilson’s Promin kansallispuistossa

Wilson’s Prom on yksi Victorian parhaimpia kohteita vaellukseen. Pitkin poikin kansallispuistoa kulkee unohtumattomilla maisemilla varustettuja polkuja, ja sinne tänne on ripoteltu leirintäalueita. Nämä ovat usein syrjäisillä hiekkarannoilla, jonne ei ole asiaa ilman pitkää vaellusta tai venettä.

Lähdimme Wilson’s Promin kansallispuistossa elämäni ensimmäiselle yön yli kestävälle patikkaretkelle. Otimme iisisti ja lähdimme vain yhdeksi yöksi. Pidän itseäni kohtuullisen hyvässä kunnossa olevana tyyppinä, joten en ollut vähääkään huolissani jaksamisesta.

Leirintäalueet täytyy buukata etukäteen, ja päätimme yöpyä Refuge Coven leirintäalueella 16,6 kilsan päässä startista.

DSC_0605 (2) (800x532)
DSC03998 (800x600)

Tallustamalla rinkka selässä ylös alas Wilson’s Promin kukkuloita saa hyvän treenin. Käppäily ei käy tylsäksi. Maisemat vaihtuvat metsäpalojen polttamista kukkuloista sademetsään, puroihin ja valkohiekkaisiin autioihin poukamiin. Sademetsän saniaispuiden peittämistä rotkoista puuttuivat vain dinosaurukset. Takaisinpäin talsimme läpi soiden, kivisten kukkuloiden ja vehreiden nummien.

Yli kymmenen kilsan taivalluksen jälkeen saavuimme Sealers Coveen, yhdelle Victorian mahtavimmista rannoista. Paratiisirannalla ei meidän lisäksemme ollut ristin sielua. Hirveästi himotti heittää tossut tiskiin, pystyttää teltta ja sukeltaa mereen. Aurinkokin alkoi jo laskea, rinkka alkoi painaa selkää, ja jalkoja jomottaa. Luojan kiitos en ottanut mukaan sitä viinitonkkaa, minkä suunnittelin ahneesti kantavani. Siitäkin huolimatta, että pitkän reippailun jälkeen pieni ryyppy olisi ollut paikallaan.

DSC_0663 (2) (532x800)
DSC_0658 (2) (800x532)
DSC_0548 (2) (800x506)
DSC_0724 (2) (800x532)

Saavuimme perille Refuge Coveen vasta auringon laskettua. Vompatit tulivat luolistaan, ja bongasimme polulla useamman karvapalleron. Pimeässä kivikkoista polkua pitkin puikkelehtimisesta oli kuitenkin nautinnollinen retkeily kaukana. Rohan oli kyllä ehdottanut vaelluskenkien hommaamista ennen reissua, mutta uhmakkaasti lähdin lenkkareissa.

Uni ei tullut silmään, kun epämääräiset Aussilan otukset röhkivät läpi yön telttakankaan toisella puolella. Kävimme kurkistamassa mikä siellä märehtii, ja vompatit ja kenguruthan siellä pitivät kekkereitä pitkin leirintäaluetta.

DSC04025 (1280x526)

Aamulla kroppaa kolotti kovalla alustalla valvomisen jälkeen. Sade ripotteli, ja edessä oli 19 kilsan lenkki takaisin starttiin valkohiekkaisen Little Waterloo Bayn kautta. Tossu painoi, mutta eteenpäin puskettiin. Tässä vaiheessa mietin, että hammasharjaankin olisi pitänyt porata reikiä, jotta rinkka olisi kevyempi.

Paratiisissa oli käärmeensä, tällä kertaa kirjaimellisesti. Polun varressa kölli harvinaisen iso, musta ja niljakas yksilö. Luultavasti tappavaa sorttia, niin kuin useimmat Aussilan käärmeistä. Vakuuttelin itselleni, että käärmeet kyllä pelkäävät enemmän meitä kuin me heitä, ja luikertelevat ihmisiä karkuun. Ei välttämättä. Myöhemmin nimittäin melkein astuin toisen käärmeen päälle. Pienen, mutta ei varmasti yhtään vähemmän myrkyllisen.

DSC_0683 (2) (800x532)
DSC_0745 (800x554)

Mitä tästä opimme? Ahneella on paskainen loppu. Vaikka kuinka kuvittelisit olevasi superkuntoinen olympiaurheilija, kokemattoman trekkaajan kannattaa aloittaa lyhyemmillä pyrähdyksillä. Vodkajauhe on mainio keksintö vaeltajille!

Wilson’s Prom – Vompatteja ja autioita rantoja

Jos vaellus ei nappaa, Wilson’s Promin kansallispuistossa ei ole pakko liikauttaa evääkään. Toisella reissullamme Wilson’s Promiin homman nimi oli chillailu kansallispuiston isoimmalla leirintäalueella Tidal Riverillä.  Tidal Riverin joenrannalla tai merenrannalla puljaillessa ja hengaillessa saa helposti kulumaan päivän jos toisenkin, uimapatjat ja vesilelut vaan mukaan!

Wilson’s Promin Squeaky Beach on saanut nimensä jalkojen alla vinkuvasta hiekasta. Vingutimme valkoista hiekkaa varpaiden alla, kirmasimme turkoosissa vedessä ja kiipeilimme isoilla punaisilla kivikasoilla.

Wilson’s Prom on jossain määrin kuuluisakin vompateistaan. Itse asiassa kansallispuisto lienee Australian parhain paikka bongata vompatti luonnossa. Pimeän tullen näitä veikeitä veijareita käyskentelee joka puolella.

Muistathan, että villieläimiä ei saa ruokkia. Seuraa oppitunti siitä, miksi villieläimiä ei kuulu myöskään koskea, vaikka kuinka mieli tekisi. Rauhassa silittelin yhden kesyn Wilson Vompatin pehmeää karvaa, eikä tyyppi ollut moksiskaan. Kunnes yhtäkkiä, ihan puskista, vompatti iski isot majavanhampaansa jalkaani. Vompatti ei onneksi sen kummemmin ollut ihmislihan perään, vaikka meikäläisen koivet aika mehukkailta varmaan näyttivätkin. Taisi vaan saada tarpeeksensa lääppimisestä. Jalkaan tuli mojova mustelma. 

Vompatti

Hyvä tietää:

  • Miten sinne pääsee? Autolla tai järkätyllä bussiretkellä. Ajomatka Melbournesta Wilson’s Promiin kestää noin kaksi ja puoli tuntia.
  • Wilson’s Promin sää on pahamaineisen vaihteleva, ja yleensä aina muutaman asteen kylmempi kuin Melbournessa.
  • Varaa leiriytymisalue ajoissa ainakin lomien aikaan. Koulujen kesälomien aikaan paikka on niin suosittu, että leiripaikan saa vain arvonnan kautta, jos on ilmoittautunut oikeaan aikaan.
  • Yön yli vaelluksilla leiriytyminen maksaa n. 13 AUD (8e). Tidal Riverillä hinnat alkavat n. 55 AUD (36e) telttapaikasta. Majoitusvaihtoehtoja löytyy kansallispuistosta laaja valikoima telttapaikoista aina luksusmökkeihin tai vaikka majakkaan!
  • Jos haluaa välttää ruuhkat, mutta silti nauttia kesäkeleistä, paras aika Wilson’s Promille on marraskuusta joulukuun puoleenväliin tai helmikuun puolestavälistä maaliskuun loppuun.
  • Muistathan, että villieläinten ruokkiminen on kielletty, ja ruokkimalla niitä teet niille karhunpalveluksen eläinten sairastuessa ja tullessa riippuvaisiksi ihmisistä.