Wilson’s Prom – Vompatteja ja autioita rantoja

Wilson’s Promontory on yksi Victorian osavaltion kauneimmista kansallispuistoista, jos ei kaunein. Australian eteläisimmän kärjen peittävästä kansallispuistosta löytyy mieletöntä luontoa, autioita rantoja, unohtamatta vompatteja ja muita Australian elikoita. Taas yksi syy lisää teille rakkaat lukijat matkustaa Melbourneen!

DSC_0538 (2) (800x532)

Parin kolmen tunnin päässä Melbsistä sijaitseva Wilson’s Prom, tai tuttavallisemmin ‘The Prom’ on oiva kohde viikonloppureissulle, mutta täällä vierähtäisi helposti vaikka viikko. Wilson’s Prom ei ole mikä tahansa pikku metsikkö, vaan levittyy 50 000 hehtaarin alueelle, joten nähtävää riittää. Vierailimme täällä kahteen otteeseen viime vuonna, ja tulemme takaisin varmasti aina kun on mahdollisuus.

DSC_0509 (2) (800x561)

Luonnossa reippailun rakastajalle Wilson’s Prom on unelmakohde. Pitkin poikin kansallispuistoa kulkee unohtumattomilla maisemilla varustettuja polkuja, ja sinne tänne on ripoteltu leirintäalueita. Nämä ovat usein syrjäisillä hiekkarannoilla, jonne ei ole asiaa ilman pitkää vaellusta tai venettä.

DSC03996 (1280x487)

Victorian rannat eivät ole samalla tavalla maankuuluja kuin vaikkapa Queenslandin Whitehaven Beach tai Tasmanian Wineglass Bay. Mutta monien pitäisi olla.

DSC_0605 (2) (800x532)

Siippani on Melbournesta kotoisin, ja siten vieraillut täällä useasti ja vaeltanut Wilson’s Promia sikin sokin. Meikäläiselle tämä oli elämäni ensimmäinen yön yli kestävä patikkaretki, joten otimme iisisti ja lähdimme vain yhdeksi yöksi. Pidän itseäni kohtuullisen hyvässä kunnossa olevana tyyppinä, joten en ollut vähääkään huolissani jaksamisesta. Leirintäalueet täytyy buukata etukäteen, ja päätimme yöpyä Refuge Coven leirintäalueella 16,6 kilsan päässä startista.

DSC03998 (800x600)

Tallustamalla rinkka selässä ylös alas kukkuloita saa hyvän treenin. Käppäily ei käy tylsäksi. Maisemat vaihtuvat metsäpalojen polttamista kukkuloista sademetsään, puroihin ja valkohiekkaisiin autioihin poukamiin. Sademetsän saniaispuiden peittämistä rotkoista puuttuivat vain dinosaurukset. Takaisinpäin talsimme läpi soiden, kivisten kukkuloiden ja vehreiden nummien.

DSC_0663 (2) (532x800)

DSC_0658 (2) (800x532)

Yli kymmenen kilsan taivalluksen jälkeen saavuimme Sealers Coveen, yhdelle Victorian mahtavimmista rannoista. Paratiisirannalla ei meidän lisäksemme ollut ristin sielua. Hirveästi himotti heittää tossut tiskiin, pystyttää teltta ja sukeltaa mereen. Lähdimme matkaan vasta iltapäivällä, ja aurinkokin alkoi jo laskea. Rinkka alkoi painaa selkää, ja jalkoja jomottaa. Luojan kiitos en ottanut mukaan sitä viinitonkkaa, minkä suunnittelin ahneesti kantavani. Siitäkin huolimatta, että pitkän reippailun jälkeen pieni ryyppy olisi ollut paikallaan.

DSC_0548 (2) (800x506)

DSC_0724 (2) (800x532)

Saavuimme perille Refuge Coveen vasta auringon laskettua. Vompatit tulivat luolistaan, ja bongasimme polulla useamman karvapalleron. Pimeässä kivikkoista polkua pitkin puikkelehtimisesta oli kuitenkin nautinnollinen retkeily kaukana. Rohan oli kyllä ehdottanut vaelluskenkien hommaamista ennen reissua, mutta uhmakkaasti lähdin lenkkareissa.

DSC04025 (1280x526)

Uni ei tullut silmään, kun epämääräiset Aussilan otukset röhkivät läpi yön telttakankaan toisella puolella. Kävimme kurkistamassa mikä siellä märehtii, ja vompatit ja kenguruthan siellä pitivät kekkereitä pitkin leirintäaluetta.

DSC04022 (800x576)

Aamulla kroppaa kolotti kovalla alustalla valvomisen jälkeen. Sade ripotteli, ja edessä oli 19 kilsan lenkki takaisin starttiin valkohiekkaisen Little Waterloo Bayn kautta. Tossu painoi, mutta eteenpäin puskettiin. Tässä vaiheessa mietin, että hammasharjaankin olisi pitänyt porata reikiä, jotta rinkka olisi kevyempi.

DSC_0683 (2) (800x532)

Paratiisissa oli käärmeensä, tällä kertaa kirjaimellisesti. Polun varressa kölli harvinaisen iso, musta ja niljakas yksilö. Luultavasti tappavaa sorttia, niin kuin useimmat Aussilan käärmeistä. Vakuuttelin itselleni, että käärmeet kyllä pelkäävät enemmän meitä kuin me heitä, ja luikertelevat ihmisiä karkuun. Ei välttämättä. Myöhemmin nimittäin melkein astuin toisen käärmeen päälle. Pienen, mutta ei varmasti yhtään vähemmän myrkyllisen. Bongasin luikeron vasta kun olin vain askeleen päässä. Käärme ei vaivautunut liikauttamaan nahkaansa. Vasta kun kaivoin kameran esiin, se kiemurteli pusikoihin.

DSC_0745 (800x554)

Mitä tästä opimme? Ahneella on paskainen loppu. Vaikka kuinka kuvittelisit olevasi superkuntoinen olympiaurheilija, kokemattoman trekkaajan kannattaa aloittaa lyhyemmillä pyrähdyksillä. Vodkajauhe on mainio keksintö vaeltajille!

DSC_0632 (800x532)

Wilson’s Promista sain kipinän patikointiin. Komeissa maisemissa reippailussa yhdistyvät liikunta ja luonnossa rentoutuminen. Ja paljon parempaa paikkaa ensimmäiselle yön yli kestävälle vaellukselle en olisi voinut toivoa! Wilson’s Promia ei kuitenkaan kannata missata vaikka vaellus ei nappaisikaan, mutta palataan siihen ensi kerralla!

Löytyykö ruudun takaa innokkaita trekkaajia, minkälainen oli teidän eka vaellus?

2018-11-25T15:55:37+03:00helmikuu 9, 2016|Australia, Victoria|

60 Comments

  1. sim helmikuu 9, 2016 10:46 pm - Vastaa

    Eipä ole (vielä) tullut yön yli-kävelyitä harrastettua kun on pieniä lapsia matkassa, mutta muuten kyllä. Wilsons Prom on kyllä upea paikka ihan päiväkävelyillekin. Treenit on kyllä menossa; 3v jaksaa jo ihan hyvin Mt Oberonin 7km kiipeämisen joten kyllä se tästä.. 🙂

    • Anna helmikuu 15, 2016 9:07 am - Vastaa

      Oho, aika reipas tuleva patikoija siulla! 🙂 Joo, kyllä sinne kannattaa yhtä paljon lähteä lyhyemmille kävelyille, tai ihan vaan vaikka rentoutumaan Tidal Riverille.

  2. katareissaa helmikuu 14, 2016 1:22 am - Vastaa

    The Prom vaikuttaa ihanalta! Mua jäi snadisti harmittamaan, etten Ausseissa onnistunut bongaamaan luonnossa ainoatakaan vompattia (ainoastaan eläintarhassa ja tiellä :/). Ne on jotenkin niin hellyyttäviä otuksia 🙂 Ite tykkään kansallispuistoista ja luonnossa liikkumisesta, mutten ikinä oo ollut yön yli kestävällä vaelluksella. Pisin trekki tähän mennessä n.parinkymmenen kilsan Tongariro Crossing NZ:ssa ja koville otti 😀 En oo kuullutkaan vodkajauheesta aiemmin, kuulostaa hienolta keksinnöltä :’DD

    • Anna helmikuu 15, 2016 9:04 am - Vastaa

      Uudessa-Seelannissa on mahtavia vaelluspolkuja! Jos kaikki menee nappiin, ensi vuonna ois tarkotus lähteä niitä tallaamaan. Vompatteja ei näe yhtä usein luonnossa kuin kenguja, mutta Wilson’s Promissa niitä on paljon. Niitä ei vaan kannata silittää, mutta siitä lisää ensi postauksessa… 🙂

  3. Ida helmikuu 15, 2016 7:13 pm - Vastaa

    Miulla ei vielä juurikaan vaelluskokemusta ole, mutta haluaisin kerryttää sitä lisää tulevilla reissuilla! 🙂 Noin hienoissa maisemissa kelpais kyllä trekkailla

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:01 pm - Vastaa

      Suosittelen, itse innostuin! Australiasta löytyy hienoja polkuja, mutta kyllä ihan kotona Suomessakin kelpaa patikoida.

  4. Teija / Lähdetään taas helmikuu 15, 2016 7:54 pm - Vastaa

    Näyttää kyllä upealta – paitsi nuo käärmeet.
    Minun ainokainen kunnon vaellus on ollut Inca Trail, ja vaikka se kulkeekin korkealla ja rappusia on enemmän kuin polvet kestäisivät, niin se on kuitenkin aika helppo. Siellähän on kantajat, jotka matkatavaroiden kantamisen lisäksi kipittävät etukäteen seuraavalle leirille, tekevät ruuat, pystyttävät teltat, keittävät juomavedet jne. Itse ei tarvitse kuin kävellä ja nauttia upeista maisemista.

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:02 pm - Vastaa

      Inca Trail on ehdottomasti sankolistalla kunhan saan itseni joskus sinne asti! Miten pitkä se on?

  5. Pirkko / Meriharakka helmikuu 16, 2016 1:37 am - Vastaa

    Emme nyt oikein enää innostu ainakaan sellaisista kävelyretkistä, joilla pitää roudata tavaroita mukana – mutta vompatin olisin kyllä mielelläni luonnossa nähnyt. Parilla Australian visiitillä olen nähnyt niitä eläntarhassa, tai nähnyt ja nähnyt, kun ne päivällä yleensä ovat tiukasti sen onton puun sisällä, eihän niistä näy kuin vähän kuononpäätä 🙂

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:04 pm - Vastaa

      Eläintarhoissa juu tahtovat usein piileskellä. Wilson’s Prom on varmaan yksi parhaista paikoista nähdä vompatteja luonnossa. Eikä niitä varten tarvitse välttämättä patikoida metriäkään!

  6. Jenni / Unelmatrippi helmikuu 16, 2016 4:54 am - Vastaa

    Oijoi, nyt on kunnon paikka! Ihania rantoja! Nuo saniaiset tai vastaavat tuovat mieleen Uuden-Seelannin. Ehdottomasti tuollaiselle patikointireissulle kannattaisi lähteä, vautsi.

    Mun eka (ja ainakin toistaiseksi vika) patikkareissu oli kevyesti Karhunkierros, tietty se pidempi eli jotain 80 kilsaa. Paitsi että mulla hajosi jalka ekan päivän jälkeen, joten ei “ihan” päästy koko reittiä kävellen. Ennen jalan hajoamista ehdittiin kävellä päivä kaatosateessa ja nukkua yö laavulla juhannuksena, jolloin oli tietty melkein pakkasta. Tavallaan oli joka tapauksessa siistiä, vaikka en mä ehkä toiste sinne lähtisi rypemään. Kyllä tuo Wilson’s Prom vaikuttaa aika paljon houkuttelevammalta!

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:08 pm - Vastaa

      Nouu! Kylläpäs kävi huono mäihä! Karhunkierros taitaa olla Suomen suosituimpia reittejä, täytyy jonain päivänä käydä tallaamassa. Suomessa ehkä eniten mietityttää hyttyset, mutta eiköhän niistäkin selvittäisi…

  7. Mia / Elämää ja Matkoja helmikuu 17, 2016 3:52 am - Vastaa

    Ihania rantoja, juuri sellaisia, missä viihdyn!

    Yön yli vaelluksella en ole ollut, mutta päiväseltään mm. kansallispuistoissa. Telttailu myrkyllisten käärmeiden (tai ylipäätään käärmeiden) tontilla takaisi minulle unettoman yön. Vompatteja ja kenguruita sen sijaan olisi mukava bongata luonnossa.

    Taidan kuitenkin olla enemmän kaupunkivaeltaja 😉

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:11 pm - Vastaa

      Joo, autiot rannat on meidän paikkoja 🙂 Aussilassa asumisen jälkeen en pelkää enää käärmeitä samalla tavalla kuin ennen. Viimeisen kuuden vuoden aikana oon nähnyt vaivaset viisi käärmettä. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta ei niitä oikeasti usein näe. Sama hämähäkkien suhteen. Aika harvoin niitä näkee.

  8. jujukas / Lempipaikkojani helmikuu 17, 2016 4:14 am - Vastaa

    Upean näköinen paikka! Luontomatkailu on meidänkin perheen suosiossa, mutta kun mukana kulkee kolme lasta, niin matkat eivät kovin pitkiä ole. Sellaisia parin tunnin kävelyitä on vasta tullut tehtyä.

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:12 pm - Vastaa

      Eipä niiden sen pitempiä välttämättä tarvikaan olla! Hienointa on oikeastaan vaan se luonnossa oleminen, rentouttaa kummasti ainakin meitä suurkaupungin asukkeja.

  9. Ansku BCN helmikuu 18, 2016 7:17 am - Vastaa

    Täältä löytyy yksi intohimoinen trekkailija! Ensimmäinen pidempi vaellukseni oli viisi päivää jossain etelä-Lapin perämetsissä, enkä tykännyt yhtään, mutta sittemmin olen onnekseni päässyt asumaan sekä Alppien että Pyreneiden lähelle ja nykyään rennot vuoristovaellukset ovat suuri rakkauteni. Tämmöisissä maisemissa en ole päässyt kyllä koskaan retkeilemään (vielä!), hienolta näyttää!

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:14 pm - Vastaa

      Alpeilla ja Pyreneillä saa kyllä varmaan myös patikoida mielettömissä maisemissa! Jonain päivänä…

  10. Stacy helmikuu 18, 2016 3:14 pm - Vastaa

    Aika monessa maassa olen trekannut ja yleensä joka paikassa veri vetää käymään metsähallituksen puolella hyvin herkästi. Mahtavat kuvat, muuten, hiekkarannoista ja saniaisista ja vompateista! Minä hyvin ymmärrän sen, kun rinkka painaa ja hiertää ja kuinka hikoilee kuin eläin. Yllättävän trooppisen näköistä tuolla on, kun kuitenkin olen kuullut Australian eteläosista, että siellä voipi tulla kylmäkin joskus.

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:21 pm - Vastaa

      Joo on meillä täällä ihan neljä vuodenaikaa. Ei nyt ihan yhtä kylmä tule kuin Suomessa, mutta kylmimmillään voi tipahtaa nollaankin talviaamuina. Sademetsää kuitenkin löytyy paljonkin, jonkinlaista paikallisessa ilmastossa viihtyvää, kieltämättä saniaispuineen näyttää aika trooppiselta!

  11. Terhi / Muru Mou helmikuu 18, 2016 8:55 pm - Vastaa

    Voi itkun itku! Kamalaa lukea näin ihanasta paikasta kun jäi väliin Melbsin vuoteni aikana! 🙁 Hostellin tyypit aina silloin tällöin järjesti yhteisiä camping- tai vaellusviikonloppuja, mutta en minä päässyt koskaan mukaan kun olin lähes aina viikonloput töissä. Mutta Melbourneen palaan vielä, joten täällä pitää silloin käydä! 🙂

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:22 pm - Vastaa

      Jotain täytyy aina jättää seuraavaan kertaan 🙂

  12. Jenna / With huge passion for life helmikuu 19, 2016 3:01 am - Vastaa

    Upeat maisemat ovat teitä kyllä hellineet tällä patikointireissulla. Vompatin haluaisin nähdä livenä, mutta tuollaista niljakasta käärmettä en. Mä olen huono nukkumaan teltoissa ja luonnossa muutenkin. Kaikki luonnon äänet saavat säpsähtelemään tuon tuosta. Pitäisi ehkä harjoitella nukkumista luonnon keskellä vähän enemmän 🙂 Onneks et ottanut sitä viinitonkkaa mukaan 😉

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:24 pm - Vastaa

      Mie nukun paljon paremmin teltassa kuin kotona! Varsinkin jos on useamman yön, niin että kroppa ehtii tottua erilaiseen rytmiin ja yöpymispaikkaan. Luonnon äänet rauhottaa ihanasti. Useamman yön jälkeen alkaa rytmit muuttumaan mukavasti auringon mukaisiksi. Pitäis varmaan muuttaa johonkin metsän keskelle 😀

  13. Virpi / Täynnä tie on tarinoita helmikuu 19, 2016 3:05 am - Vastaa

    Itse sain vaelluskuumeen viime kesänä Dolomiiteillä. Vaellus on kyllä aina kiehtonut, mutta vain jäänyt ennen viimekesäistä reissua.
    Itse suosin enempi sellaisia päivävaelluksia. Telttakankaan takana juhlivat öttimöntiäiset eivät kauheasti houkuta ja minulle kävisi taatusti samoin kuin teille, en nukkuisi silmällistäkään 😀
    Varmasti huikea kokemus silti, näyttää ainakin hienolta!

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:26 pm - Vastaa

      Oli kyllä hieno kokemus kipeistä jaloista huolimatta, ja uudestaan lähdetään ihan varmasti! Dolomiitit on varmasti myös mahtava paikka patikoida. Öttimöntiäiset onneksi pysyy sen telttakankaan toisella puolella 🙂

  14. Tanja/Levoton Matkailija helmikuu 19, 2016 7:28 pm - Vastaa

    Ei vitsi, nyt tuli kauhea ikävä Australiaan <3 Toivottavasti ens vuonna pääsisin taas sinne. Melbournessa olen käynyt kerran, mutta vain parin päivän ajan, ja näistäkin toisena olin päiväretkellä Phillip Islandilla. Aivan ihania maisemia ja jänniä eläimiä olette päässeet näkemään 🙂

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:26 pm - Vastaa

      Tuu ihmeessä toistekin, parissa päivässä jää tosiaan niin paljon näkemättä! 🙂

  15. Nomadi helmikuu 19, 2016 8:35 pm - Vastaa

    Taalla kans yksi intohimoinen trekkaaja! Ollaan tehty parin paivan trekkeja Etela-Amerikassa, Marokossa ja Borneolla, samoin kun paivan Tongariro-trekki Uudessa-Seelannissa. Huippukokemus oli kylla Annapurna Circuit Nepalissa. Tuolla Promissa kaytiin kylla vain rennolla paivakavelylla rannalla ja kiivettiin jonkun kukkulan paalle (nimea en nyt jaksa muistaa). Se oli ainoa paikka, missa nahtiin vompatti luonnossa ja kylla oli hienoa! Vitsit mulla kay aina niin kateeksi lukea naita sun juttuja, kun kolmen kuukauden Aussi-reissun jalkeen olisi tehnyt mieli jaada sinne pitemmaksi aikaa asumaan ja toihin, mutta viisumi- ja tyolupajutut tuntuivat aika ylivoimaisilta… 🙁

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:29 pm - Vastaa

      Vau mitä kokemuksia! Uusi-Seelanti on meillä aika pian edessä, ja odotukset on korkealla! Mies on trekannut myös Annapurnan ja Borneolla. Borneota se on kovasti miulle pelotellut, oli kuulemma hirveästi jättikokoisiä ötököitä, joten en oo ihan varma oisko se miun juttu… Hei onneksi tänne Australiaan voi tulla aina uudestaan toiselle kolmen kuukauden lomalle!

  16. teppo/tämämatka helmikuu 20, 2016 4:28 am - Vastaa

    Upeita maastoja, autioita rantoja ja tilaa riittää. Ostan 🙂

  17. Noora | Kerran poistuin kotoa helmikuu 20, 2016 6:40 am - Vastaa

    Mä en ole varsinaisesti trekkaillut koskaan, vaikka luonnossa viihdynkin reissuillani aina vain enemmän. Joskus pitäisi kyllä kokeilla sitäkin. Nyt takana on enemmäkin muutamia spontaaneja kävelyretkiä luonnossa tai nousuja vuorelle. Luonnonpuistot kohteina on alkaneet myös kiinnostaa mua jatkuvasti enemmän. Harvoin niitä tyhjän takia luonnonpuistoiksi luetaan, tuollakin oli aivan huikeannäköisiä maisemia! Mä oon jostain syystä pitkään elänyt uskossa, että Australia on todella laakea, mutta näyttäähän sielläkin korkeampia nyppylöitä olevan! Ja noi vompatit on niin söpöjä, vompatteja pitää päästä itsekin joku päivä näkemään 🙂

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:33 pm - Vastaa

      Suurin osa Australiasta onkin tasasta erämaata, mutta se ei tarkota ettei täältä löytyisi paaaaljon muutakin. Nyppylöitä löytyy vaikka kuinka paljon, vaikka ihan huikeisiin korkeuksiin ei päästäkään. Nyt viimeisimmällä road tripillä kiivettiin Australian korkein vuori, 2200 metriä korkea, eli ei siellä nyt kuitenkaan ihan päätä huimaa.

  18. Mira - Exploras helmikuu 20, 2016 10:59 am - Vastaa

    Nyt olivat kyllä patikointimaisemat kohdillaan!

  19. Teea | Curious Feet helmikuu 20, 2016 3:21 pm - Vastaa

    Kuulostaa sellaiselta paikalta, että joskus on vierailtava :). Australia on muutenkin vielä kokematta. Telttailu luonnossa ja patikointi on säännöllistä elämässä, mutta siitä on itseasiassa joitakin vuosia kun olen viimeksi nämä yhdistänyt :D. Mutta usein sitä tulee kyllä lyhyempiä päiväretkiä tehtyä sekä Suomessa että reissun päällä.

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:35 pm - Vastaa

      Suosittelen! Itsellä ei kauheasti ole tullut Suomessa edes nukuttua teltassa, mutta viime aikoina oon syttynyt kovasti telttailuun ja patikointiin.

  20. Heidi / Maailman äärellä helmikuu 20, 2016 9:32 pm - Vastaa

    Ihan mahtavan näköistä! Tykkään patikoida mutten välitä tavaroiden raahaamisesta, joten minulle sopii parhaiten päiväretket, jolloin illaksi pääsee takaisin hotelliin. Ehkäpä tuolla onnistuisi lyhyemmätkin päiväretket? Ja mielellään vielä niin, että jossain matkan varrella olisi ihana pikku ravintola, jonne pääsisi tankkaamaan :). On musta vissiin tullu aikamoisen mukavuuden haluinen…

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:37 pm - Vastaa

      Lyhyemmät päiväretket kyllä ihan varmasti onnistuu. Sinne tulee paljon lapsiperheitäkin vaan hengailemaan ja korkeintaan tekemään lyhyitä kävelyitä. Mutta ravintolaa ei kyllä löydy 😀

  21. lena / london and beyond helmikuu 20, 2016 10:38 pm - Vastaa

    Voi vitsi kun munkin kotoa olisi parin kolmen tunnin matka tollasille paikoille:) Melbourne ei ole ollenkaan huonompi paikka asua haha. Mua kiinnostaa trekkaaminen mukavuusmatkailijan näkökulmasta, en tosiaan halua mitään hurjaa urheilusuoritusta kokeilla vaan ihan leppoisaa kävelyä ja maisemien ihmettelyä. Eipä oikein parempaa paikkaa olisi kuin tuo:) Meillä on Australia vaihtoehtona asuinpaikaksi tulevaisuudessa, osaisi ainakin arvostaa noita maisemia Keski-Euroopan talven jälkeen!

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:46 pm - Vastaa

      Suosittelen, on tää oikeasti tosi hyvä paikka asua! Toisaalta meidän tekisi mieli Eurooppaan, miulla on oikeasti ikävä kylmää talvea! Se ikävä kyllä tosin karisisi varmaan aika nopeasti…

  22. Meri / Syö Matkusta Rakasta helmikuu 21, 2016 2:10 am - Vastaa

    Mä oon tehnyt ekat vaellukset kun olin nyt puoli vuotta Kiinassa. Vuorilla tuli dallailtua ja oli helvetin raskasta, vaikken huonossa kunnossa olekaan. Australia on kyllä upea luontonsa puolesta, mutta mä pelkäisin noita käärmeitä ja muita myrkkyötököitä kyllä ihan kuollakseni! En ymmärrä miten ihmiset uskaltaa esim. telttailla siellä. 😀 t. nössö

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:48 pm - Vastaa

      Oon nähnyt mielettömiä kuvia patikointipoluilta Kiinassa, sankolistajuttuja! Silloin kun asuin Suomessa olisin ihmetellyt ihan samaa, sitä miten joku uskaltaa täällä telttailla. Mutta ei täällä niitä käärmeitä tai hämähäkkejä kovin usein näe! Jos meikäläinen uskaltaa turvallisin mielin nukkua teltassa, niin sitten uskalta kuka vaan 🙂

  23. Sari Saviranta helmikuu 21, 2016 2:44 am - Vastaa

    Oh my – tuonne on päästävä! Itsekin olen aikamoine vaeltaja ja tuo menee nyt kyllä bucket listalle 🙂

  24. Martta / Martan Matkassa helmikuu 21, 2016 3:45 am - Vastaa

    Sveitsissä asuessa olen innostunut patikoimaan ja täällä onkin upeat puitteet siihen, yön yli kestäviä vaelluksia en ole tehnyt, mutta ne kiinnostavat kyllä ja eikä hullummalta kuullostaisi vaellusviikonloppu, jossain upeissa maisemissa.

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:48 pm - Vastaa

      No Sveitsissä on kyllä varmasti myös hulppeat puitteet patikointiin 🙂

  25. Veera Bianca helmikuu 21, 2016 4:28 am - Vastaa

    Saat mut aina kaipaamaan Australiaa niiin käsittämättömän paljon näillä postauksilla, voi apua <3

  26. salaine helmikuu 21, 2016 4:52 am - Vastaa

    Trekkaus jees mutta sitä tehty lähinnä koto Suomen luonnossa. Australia on ihan varmasti kuin tehty trekkaukseen mutta yönne teltassa kuulosti sellaiselta, että itse olisin jo lähtenyt kotiin. Ja sitten nuo käärmeet, iik. Kesällä Utössa oli sellainen erittäin iso kyy. En ole niin isoa ranteenpaksuista nähnyt. Luikerteli hautausmaan kivien koloon. Silti hirvitti kävellä siitä kohdasta. Taisin mennä ohi juosten HIH.

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:51 pm - Vastaa

      Inhoan käärmeitä, mutta oon kuuden vuoden aikana nähnyt vaan jotain viisi. Tosi harvoin niitä telttaretkillä edes missään korvessakaan näkee! Meidän vaelluksella isoin ongelma oli kova patja, pitänee hommata ensi kertaa varten pehmeämpi…

  27. Meidän matkassa helmikuu 21, 2016 4:58 am - Vastaa

    On aikas makeat puitteet patikoimiselle. Mä en ole vielä kertaakaan päässyt trekkailemaan, mutta hinku olisi kova. Aussit olis vaan aika hieno kohde sille varsinkin jos vompatteja olis mahku nähdä livenä. Aussikuume nousee uhkaavasti!

    • Anna helmikuu 23, 2016 5:52 pm - Vastaa

      Aussit on oikeastaan aliarvostettu kohde trekkaamiseen, monet ei tiedäkään miten monipuolisia ja huikeita maisemia täältä löytyy!

  28. Veera helmikuu 21, 2016 8:25 am - Vastaa

    Wau mitä maisemia! Ei yhtään haittais tuollaisissa maisemmissa trekkailla! Tuli mieleen että onko tuolla sallittua leirityä muualle kuin leirintäalueelle ja paljonko leirintäalueella yöpyminen maksoi noin suunnilleen?

    • Anna helmikuu 23, 2016 6:03 pm - Vastaa

      Hyvä kysymys! Wilson’s Promissa ei ole mahdollisuutta leiriytyä muualle kuin leirintäalueelle. Aika harvassa paikassa Australiassa oikeastaan on. Yli yön vaelluksilla leiriytyminen maksaa vajaa kympin euroina, n. 13 AUD. Telttapaikka Tidal Riverillä eli isoimmalla leirintäalueella, mihin ei tarvitse patikoida, irtoaa noin 50-60 aussidollarilla ajankohdasta riippuen eli 30-40 eurolla. Onhan se telttapaikasta aika paljon, mutta toisaalta keskikesällä koululomien aikaan nämä on niin suosittuja, että paikan voi saada vaan arpapelillä.

  29. Tanja helmikuu 21, 2016 9:16 am - Vastaa

    Onpas taas upeita kuvia. Ausseihin suuntaan minäkin, neljän viikon päästä olis tarkoitus siellä olla 😀

    Saas nähdä mitä kaikkea sitä ehtiikään siinä 12 päivässä nähdä ja touhuta mitä oon varannut siellä pyörimiseen.

    Toi trekkailu olis kivaa, mut tällä reissulla en pysty ottamaan vaelluskamoja mukaan, hyvää treeniä tuokin olis ollut mun 2017 vuoden unelmalle, valloittaa Kilimanjaro.

    • Anna helmikuu 23, 2016 6:04 pm - Vastaa

      No 12 päivään mahtuu paljon nähtävää ilman patikoimistakin! Ihanaa reissua!

  30. vodkajauhe? VODKAJAUHE? kyllä tuolla olisi saanut nuoruuden partioaikojen vaelluksista paljon mielenkiintoisempia 🙂 PS. Ihanan kirkkaat vedet tuolla <3

    • Anna helmikuu 23, 2016 6:05 pm - Vastaa

      Hehheh, sanos muuta! Taitaa kyllä olla aika tuore keksintö. Vesi oli tosiaan mielettömän kirkasta, aika kylmää vaan!

  31. Laura helmikuu 21, 2016 8:57 pm - Vastaa

    Mitenkäs mulla jäi kokonaan tällainen paikka näkemättä Aussivuoden aikana… hyvä syy palata takaisin 😀 Mun trekkausinnostus alkoi Uudessa-Seelannissa. Pakenin sinne hetkeksi Australian lämpöä ja siellä raikkaissa syyskeleissä ei tosiaan tehnyt mieli istua sisällä vaan ulos oli pakko päästä tutkimaan upeita luontopolkuja 🙂

  32. Anna helmikuu 23, 2016 6:06 pm - Vastaa

    Uudessa-Seelannissa on mielettömiä reittejä, en malta oottaa että päästään sinne pyörimään!

  33. […] Jos missasit edellisen jutun Wilson’s Promista, se löytyy täältä. […]

  34. UG-Store maaliskuu 3, 2016 11:45 am - Vastaa

    Todella kauniita kuvia ja ihanan näköinen paikka 🙂

Jätä kommentti