Croajingolong, yksi Australian salaisista paratiiseista

Croajingolongin kansallispuistossa koimme Australian kaakkoisrannikon road tripin ikimuistoisimpia hetkiä.

Ennen tätä matkaa en ollut kuullutkaan koko paikasta. Ei ihme, sillä Croajingolongin kansallispuisto on eristyksissä maailmasta ja kaukana sivistyksestä. Melbournesta ajomatkaa tulee reilut kuusi tuntia.

Kansallispuiston vaikea, paikallisen aboriginaalikansan mukaan annettu nimi on myös helppo unohtaa.

DSC_6760 - Copy (1280x945)

DSC_6730 - Copy - Copy (1280x895)

Päätieltä kääntyessä kansallispuistoon eukalyptusmetsien läpi kulkevaa kuoppaista hiekkatietä saa ajaa tuskallisen kauan, eikä tärinälle tunnu tulevan loppua. Kentät hävisivät äkkiä puhelimesta, kun ajoimme kauemmas korpeen, australialaisittain puskaan, jumalan selän taakse.

Leirintäalue rannan tuntumassa on alkeellinen. Huussi löytyy, mutta ei suihkuja. Parkkeerasimme suoraan pienen hiekkakaistaleen viereen järven rannalle. Alueella oli meidän lisäksemme kaksi telttaa.

Ympärillä oli vain koskematon luonto ja täysi hiljaisuus veden liplatusta ja lintujen piiperrystä lukuunottamatta. Hieman kauempana rannasta hylje tai kaksi aina välillä nosti päätään vedestä.

DSC_6609-2 (1280x899)

DSC_6583 (1280x910)

Säikähdys oli melkoinen, kun huomasin aivan vierestä taapertavan isoimman goannan minkä olen koskaan nähnyt. Liskolla taisi olla kokoa puolitoista metriä. Kamera oli tietenkin autossa, joten kuvan goanna ei liity tapaukseen.

Goannojen lisäksi alueella asuu harvinaisia eläinlajia kuten kuonopusseleita (engl. bandicoot) sekä satoja lintulajeja. Ei ihme, että kansallispuisto on yksi Unescon biosfäärialueista.

DSC_3718 (1280x878)

Sadan kilsan pituudelta rannikkoa peittävällä kansallispuistolla riittää kokoa, eikä yhdessä päivässä paljon ehdi. Meitä kiinnostivat etenkin alueen luonnontilaiset, koskemattomat hiekkarannat.

Kartassa näkyi pitkä ranta parin kilometrin patikoinnin päässä, joten lähdimme reippailemaan sinne läpi ryteikön kulkevaa polkua, tietämättä oikein mitä odottaa.

DSC_6787-2 (1280x968)

DSC_6622 (1280x854)

Virneet olivat leveät, kun saavuimme rannalle. Täysin autiolle, pitkälle upealle hiekkarannalle, jossa ainoat jalanjäljet olivat meidän. Kirsikkana kakun päälle hieman kauempana kallioilla näkyi kymmeniä hylkeitä paistattelemassa päivää.

DSC_6775_stitch - Copy (1280x288)

DSC_6768 (1280x854)

DSC_6775_stitch (1280x534)

DSC_6664-2 (1280x854)

Kävelimme rannan toiseen päähän, josta avautui lisää henkeäsalpaavia maisemia. Täällä hiekkasärkkä erotti meren järvestä, ja sen päässä järvi yhdistyi mereen kapean matalan väylän kautta.

Vietimme täällä koko päivän vedessä lilluen ja läträten, leikkien kuin pikkulapset. Meistä oli suunnattoman hauskaa hypätä hiekkasärkältä veteen, päästää itsensä virran vietäväksi ja sadan metrin päässä kömpiä rantaan. Vaaraakaan ei ollut, kun jalat ylettivät pohjaan eikä virta ollut liian voimakas.

DSC_6685_stitch (1280x444)

DSC_6715 (1280x854)

DSC_6756_stitch (1280x492)

DSC_6693 (1280x812) (2)

Myöhään iltapäivällä, nahka auringosta käristyneenä oli pakko alkaa suunnata takaisin leirintäalueelle, jotta ehdimme kokkailemaan ennen auringonlaskua. Onko pa