Croajingolong, yksi Australian salaisista paratiiseista
Croajingolongin kansallispuistossa koimme Australian kaakkoisrannikon road tripin ikimuistoisimpia hetkiä.
Ennen tätä matkaa en ollut kuullutkaan koko paikasta. Ei ihme, sillä Croajingolongin kansallispuisto on eristyksissä maailmasta ja kaukana sivistyksestä. Melbournesta ajomatkaa tulee reilut kuusi tuntia.
Kansallispuiston vaikea, paikallisen aboriginaalikansan mukaan annettu nimi on myös helppo unohtaa.
Päätieltä kääntyessä kansallispuistoon eukalyptusmetsien läpi kulkevaa kuoppaista hiekkatietä saa ajaa tuskallisen kauan, eikä tärinälle tunnu tulevan loppua. Kentät hävisivät äkkiä puhelimesta, kun ajoimme kauemmas korpeen, australialaisittain puskaan, jumalan selän taakse.
Leirintäalue rannan tuntumassa on alkeellinen. Huussi löytyy, mutta ei suihkuja. Parkkeerasimme suoraan pienen hiekkakaistaleen viereen järven rannalle. Alueella oli meidän lisäksemme kaksi telttaa.
Ympärillä oli vain koskematon luonto ja täysi hiljaisuus veden liplatusta ja lintujen piiperrystä lukuunottamatta. Hieman kauempana rannasta hylje tai kaksi aina välillä nosti päätään vedestä.
Säikähdys oli melkoinen, kun huomasin aivan vierestä taapertavan isoimman goannan minkä olen koskaan nähnyt. Liskolla taisi olla kokoa puolitoista metriä. Kamera oli tietenkin autossa, joten kuvan goanna ei liity tapaukseen.
Goannojen lisäksi alueella asuu harvinaisia eläinlajia kuten kuonopusseleita (engl. bandicoot) sekä satoja lintulajeja. Ei ihme, että kansallispuisto on yksi Unescon biosfäärialueista.
Sadan kilsan pituudelta rannikkoa peittävällä kansallispuistolla riittää kokoa, eikä yhdessä päivässä paljon ehdi. Meitä kiinnostivat etenkin alueen luonnontilaiset, koskemattomat hiekkarannat.
Kartassa näkyi pitkä ranta parin kilometrin patikoinnin päässä, joten lähdimme reippailemaan sinne läpi ryteikön kulkevaa polkua, tietämättä oikein mitä odottaa.
Virneet olivat leveät, kun saavuimme rannalle. Täysin autiolle, pitkälle upealle hiekkarannalle, jossa ainoat jalanjäljet olivat meidän. Kirsikkana kakun päälle hieman kauempana kallioilla näkyi kymmeniä hylkeitä paistattelemassa päivää.
Kävelimme rannan toiseen päähän, josta avautui lisää henkeäsalpaavia maisemia. Täällä hiekkasärkkä erotti meren järvestä, ja sen päässä järvi yhdistyi mereen kapean matalan väylän kautta.
Vietimme täällä koko päivän vedessä lilluen ja läträten, leikkien kuin pikkulapset. Meistä oli suunnattoman hauskaa hypätä hiekkasärkältä veteen, päästää itsensä virran vietäväksi ja sadan metrin päässä kömpiä rantaan. Vaaraakaan ei ollut, kun jalat ylettivät pohjaan eikä virta ollut liian voimakas.
Myöhään iltapäivällä, nahka auringosta käristyneenä oli pakko alkaa suunnata takaisin leirintäalueelle, jotta ehdimme kokkailemaan ennen auringonlaskua. Onko parempaa paikkaa keittiölle kuin suoraan rantahiekalla!
Seurana meillä oli vain pari pelikaania. Jossain vaiheessa rantaan meloi kajakeilla pariskunta, joka intoa puhkuen kertoi hyljepariskunnan ympäröineen kajakkeja pitkin matkaa.
Vietimme täällä täydellisen päivän luonnon rauhassa. Tämä on meille sitä todellista luksusta ja täydellistä rentoutumista, eristyksissä kaupungeista, liikenteestä, muista ihmisistä ja nettiyhteyksistä.
Unohtumatonta päivää seurasi kuitenkin unohtumaton yö, vähemmän hyvässä mielessä. Täällä koimme nimittäin reissun piinallisimman yön hyttysten juhla-ateriana.
Siispä aikaisin seuraavana aamuna päätimme jatkaa matkaa, ensimmäisenä suunnaten hyttysverkko-ostoksille. Päivän suolavedessä puljailun jälkeen aloimme olla myös suihkun tarpeessa.
Croajingolong on Victorian kaukainen salattu paratiisi. Paikka kilpailee varmasti Victorian parhaan kansallispuiston tittelistä. Maisemat muistuttavat suositumpaa Wilson’s Promin kansallispuistoa, mutta Croajingolong on vieläkin koskemattomampi ja hiljaisempi.
Harmi, että Croajingolong on niin kaukana, sillä näin pitkälle Melbournesta ei helposti tule lähdettyä. Toisaalta se on hyvä asia, sillä näin Croajingolong säilyy paikkana, jonka hiljaisuuteen voi paeta muuta maailmaa.
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Teija / Lähdetään taas
No onpa upea paratiisi! Aika mieletöntä, että olette saaneet olla tuolla ihan keskenänne.
Anna
Oli kyllä ihan mieletön päivä. Suihkujen puute takaa varmaan sen, ettei tuonne kukaan hirveän pitkäksi aikaa jää. Oli kyllä onnekas olo saada nauttia paikasta ihan kaksistaan <3
Meri / Syö Matkusta Rakasta
USKOMATTOMAN näköistä! <3 Siis yksi hienoimman oloisista paikoista, joita olen blogeissa nyt vähään aikaan nähnyt. Jään tässä ihan sanattomaksi. Se olisi hieno vaikka siellä olisi ihmisiä, mutta miten upea se onkaan nyt, kun olette olleen lähes kahdestaan.
Anna
Oli kyllä yksi matkan kohokohdista, ja oli aika onnekas ja etuoikeutettu olo, kun saatiin nauttia paikasta ihan kaksistaan. Tänne olisi ihana päästä joskus uudestaan <3
Suvi
Onpa upean näköistä! Tuosta tule vähän maisemaltaan mieleen Itärannalla oleva Fraser Island. Siellä ei toki noin rauhassa pääse oleilemaan.
Anna
Kieltämättä on näissä maisemissa jotain samaa kuin Fraserillä, koskematonta luontoa, metsää ja pitkää tyhjyyttään ammottavaa hiekkarantaa. Toki sitä löytyy vähän joka puolelta Australiaa. Fraserille olisikin ihana päästä joskus toisen kerran, käsittääkseni toinen puoli Fraserista on vielä aika hiljainen ja koskematon.
salaine
Kaunista, upeita koskemattomia rantoja mutta tuo goanna ei. Olisin varmaan saanut sydärin, jos olisin huomannut sellaisen vierelläni.
Anna
Säikähdin kyllä kieltämättä aika kovasti, mutta vaan koska yllätyin niin kovasti. Eihän noissa goannoissa ole mitään pelättävää 🙂
Sunna
Hyttyset on kyllä kamalinta saastaa, mitä maa päällään kantaa. Tänäänkin jouduin pitämään poolopaitaa töissä (heinäkuussa!), koska hyttyset ovat imeneet kaulan punaiseksi. Että kiitos nyt vaan, mieluummin peittelisin kaulaa jonkun henkilön kuin hyönteisten takia.
Hassua, miten paljon samaa meidän näissä postauksissa oli. Hiekkaa, lintuja, kurkkivat hylkeet… Jäämeri versus Australia, no biggie! Tosin teillä oli paljon upeamman näköinen biitsi. Voi kun tuonnekin joskus vielä eksyisi!
Anna
Hehheh 🙂 Hyttyset varsinkin nukkuessa on kyllä ihan pahinta. Juuri kun on nukahtamassa niin alkaa ininä korvissa… Ja kohta kutittaa. Joo, oli muuten aika samanlaiset postaukset, niin eri olosuhteista!
Kohteena maailma / Rami
Upean näköinen paikka ja kuvissa näkyy, että varmasti olette viihtyneet siellä. Rikas eläimistö on kyllä plussaa tuollaisissa paikoissa, näkee maisemien lisäksi mielenkiintoisia eläimiä niiden elinympäristössään. Australiassa on kyllä paljon upeita luontonähtävyyksiä, hienoa kun olette saaneet kiertää niitä paljon. Itse kun en ole vielä Australiassa käynyt, niin on tullut paljon hyviä vinkkejä bloginne kautta sinne!
Anna
Australian luonto on kyllä tosiaan ihan mieletön, todella monipuolinen, ja eläimistö yksi parhaita asioita <3 Ihan mahtavaa, kun ei tarvitse kauas kaupungistakaan lähteä nähdäkseen kaiken maailman otuksia. Tuntuu, etten kyllästy Australian maisemiin ikinä. Maailmassa on vaan niin paljon muitakin paikkoja vielä näkemättä ja kokematta, joskus täytyy poiketa muuallekin 🙂
Kaisa
Upea löytö tälläinen kohde!
Anna
Oli kyllä mahtava paikka ja onneksi poikettiin, vaikka ei kauheasti koko paikasta tiedetty mitään.
Tanja
Mahtavan näköinen paikka, harmi että vietin niin lyhyen ajan Ausseissa. Pakko päästä takas ja kierrellä useampi kuukausi tota mahtavaa maata.
Anna
Jep, Ausseissa ei lyhyessä ajassa paljon ehdi kun maalla on niin valtavasti kokoa. Toivottavasti saat vielä toisen mahdollisuuden tulla tutustumaan 🙂 Ja tosiaan mitä kauemmin, sen parempi 🙂
Virpi / Täynnä tie on tarinoita
Kuulostaa todelliselta paratiisilta! (paitsi ne hyttyset) Ihana, että maailmassa on vielä paikkoja, joita turistit eivät ole kansoittaneet.