Omituisia matkakokemuksia

Reissussa ei voi välttyä kommelluksilta. Matkoillamme olemme kokeneet niin elämän ikimuistoisimpia ja mahtavampia hetkiä, kuin myös joskus epämiellyttäviä asioita, jotka mieluummin unohtaisin.

Näiden lisäksi reissuihin on mahtunut myös jos jonkinnäköistä hauskaa, erikoista ja omituista kokemusta. Vaikka ne saavat joskus ensin raapimaan päätä ihmetyksestä, myöhemmin näistä saa usein ne parhaat reissutarinat. Ihana Adalmina’s Adventures -blogin Anna-Katri haastoi minut jakamaan omituisimpia matkakokemuksiani.

Omituisia matkakokemuksia miettiessä ajatukset aina palasivat Intiaan. Intian niin erilaisessa kulttuurissa ei voi välttyä WTF -hetkiltä, jotka jättävät reissaajan hämmentyneenä pudistelemaan päätään.

Mutta se onkin yksi niistä asioista, mitä rakastan Intiassa.

Aikani kaiveltuani muistin perukoilta löytyi erikoisia kokemuksia muualtakin, ja valitsin lopulta Intian lisäksi kokemuksia Vanuatulta, Filippiineiltä ja Australiasta.

15 minuuttia julkisuutta Intiassa

Olimme intialaisessa pikkukaupungissa, 700 000 asukkaan Kotassa juhlimassa Dussehra -festivaalia. Kaikki kaupungin tusina turistia oli kutsuttu maharadjan palatsiin. Olo oli varsin ulkopuolinen satojen turbaanipäiden keskellä palatsissa, mutta tämä ei ollut vielä se omituinen osuus.

Maharadjan vastaanoton jälkeen meidät vietiin kaupungin keskustaan seuraamaan festivaalin huipennusta, kolmen patsaan polttamista. Meidät saatettiin vippiaitioon, jonka ympärillä oli satoja tuhansia ihmisiä. Kun 25 metriä korkean Ravana -demonikuninkaan polttaminen oli ohi, huomio kääntyi meihin, valkonaamoihin vippiaitiossa. Tuhannet silmäparit tuijottivat, huutelivat ja ottivat meistä kuvia kuin olisimme isompiakin staroja.

Paluumatkalla vartijat joutuivat muodostamaan pienen turistiryhmämme ympärille ihmismuurin, ja kepein pieksemään lähelle tunkevia ihailijoita. Innokkaimmat fanit juoksivat vielä bussimme perässä vilkuttaen.

Vain Intiassa.

Kavaöverit Vanuatulla

Vanuatun reissulla kuuluu tietenkin maistaa päihdyttävää kavaa, jota paikalliset miehet lipittävät iltaisin rentoutuakseen. Vanuatun kavan huhutaan olevan tujumpaa tavaraa kuin esimerkiksi Fidzillä.

Perinteisesti nakamaleihin eli kavabaareihin ei naisilla ole asiaa, ainakaan pienissä kylissä, ja varsinkaan ilman miestä. Lyöttäydyin parin paikallisen poitsun seuraan, jotka lupasivat viedä minut kavabaariin.

Pahanmakuista kuravettä, jota kavaksi väitettiin, juotiin kookospähkinän kuoresta. Lopulta illan kuluessa join kavaa niin monta pähkinää, että menin laskuissa sekaisin.

Liikkeistä tuli todella hitaita. Kieleni tuntui limaiselta möntiltä keskellä suuta, ja kun puhumisestakaan ei tullut enää mitään, oli aika lähteä kotiin. Vietin koko yön huone silmissä pyörien ja pahoinvoiden.

Karaokea ladyboy kainalossa

Juhannusaaton kunniaksi pienellä Filippiinien Bantayanin saarella päätimme lähteä saaren ainoaan baariin.

Kun astelimme sisälle baariin, siellä odottikin yllätys. Hotellimme miespuolinen vastaanottovirkailijahan se siellä, lavalla täydessä tällingissä naiseksi pukeutuneena.

Nähdessään meidät hän toivotti meidät tervetulleeksi mikrofoniin. Tämän jälkeen hän lyöttäytyi seuraamme. Drinksut virtasivat ja meitä yllytettiin laulamaan karaokea. Biisi ei jäänyt siihen yhteen, ja juhannusaatto meni laulaessa Britney Spearsiä ladyboy kainalossa.

Valtionpäämiehen tapaaminen

Kuinka moni teistä tiesi, että Australian sisältä löytyy toinen valtio? Ei varmaan moni, ja niin Australia haluaakin sen pitää.

Australian ympärimatkallamme teimme visiitin Hutt Riverin Ruhtinaskuntaan ja saimme kunnian tavata itse valtionpäämiehen, Principality of Hutt Riverin Prinssi Leonardin.

Viljakiintiöistä alkaneen kiistan jälkeen, pelastaakseen perheensä elinkeinon, Leonard julisti sodan Australiaa vastaan. Lyhyestä virsi kaunis, Hong Kongin kokoinen Hutt Riverin Ruhtinaskunta itsenäistyi vuonna 1970, eikä mies ole sen jälkeen veroja maksellut.

Prinssi Leonardin tapaaminen oli eriskummallinen kokemus. Viittaan pukeutunut mies saattaa aluksi vaikuttaa seinähullulta, mutta me lähdimme Hutt Riverin Ruhtinaskunnasta vakuuttuneina siitä, että mies on nero.

Riksaralli läpi Intian ruuhkien

En voisi kirjoittaa omituisista matkakokemuksista mainitsematta viime vuoden riksarallia Intiassa. Kokemus oli kokonaisuudessaan omituinen. Pelkään kadun ylittämistä ajoittain Melbournessakin, ja nyt ajoin kolmipyöräistä ruohonleikkuriin verrattavaa menopeliä läpi maailman hulluimman liikenteen Intiassa, jossa mitä tahansa voi tapahtua.

Koristelimme riksan omasta mielestämme hullun psykedeeliseksi, mutta se hädin tuskin erottui muista ajopeleistä Intiassa. Riksahan on Intiassa yleinen taksi, ja jatkuvasti meitä huidottiin pysähtymään. Kun potentiaaliset asiakkaat sitten näkivät riksan ratissa peruukkipäisen valkonaaman, ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Kyyti ei yhtäkkiä kelvannutkaan.

Voittoon ajettuamme jouduimme myös telkkariin, ja nolo haastattelu näytettiin ainakin Saksassa.

Intiasta tarinoita riittäisi loputtomiin. Olisin voinut kirjoittaa siitä, kun poliisit tulivat pysäyttämään bileemme, mutta päätyivätkin juhlimaan kanssamme. Tai siitä, kun kukaan ei koskaan ymmärtänyt lukua kaksi, tai uskaltanut vastata kieltävästi. Tai siitä, kun jatkuvasti sain olla valokuvien kohteena ja joskus jopa jakaa nimmareita. Tai kun autiolla rannalla kaupustelija yritti myydä diskopalloja, tai kun opetin paikalliselle intialaispojalle miten tehdään vatsalihaksia. Mutta jätetään ne seuraavaan kertaan!

Minkälaisia omituisia kokemuksia teille on reissuilla sattunut?