Varpaat hiekkaan Fidzin Barefoot Islandilla

Ensimmäinen kohteemme saarihyppelyreissulla Fidzin Yasawa -saarilla oli Barefoot Manta Island Drawaqan saarella. Saarivalinta ei todellakaan pettänyt, vaan osoittautui juuri siksi unelmien paratiisiksi, mitä Fidzin Yasawalta lähdimme etsimään. Mikä parasta, Barefoot ei räjäytä pankkitiliä. Vietimme täällä muutaman yön verran yksinkertaista elämää vaatimattomassa bambumajassa postikorttimaisella paratiisisaarella.

Botskimatka Nadista Yasawan Barefoot Islandille kesti neljä ja puoli tuntia. Keltaisen Awesome Adventuresin paatin kyydistä ihailimme toinen toistaan houkuttelevampia palmurantoja, ja pidimme peukkuja pystyssä, että Barefoot Island olisi samanlainen. Ja olihan se. Saavuttuamme hyppäsimme pienempään paattiin, joka vei meidät rantaan. Kuski antoi veneen lipua hiljaa niin, että ehdimme kunnolla pällistellä uskomattomia koralleja, joiden ihailuun ei tarvitse täällä edes snorkkelia.

Vastaanotto oli ikimuistoinen. Rannalla odotti henkilökunta kitaroita soittaen ja tervetuliaislauluja hoilaten leit kaulassa.

Alkubriiffauksen jälkeen muutimme omaan alkeelliseen mutta söpöön pikku bureemme eli bambumajaamme vain muutaman metrin päässä aalloista. Niin kuin muumitaloa, ei näitäkään mökkejä lukita yöksi. Vessat ja suihkut olivat yhteiset. Kaikki saaren vesivarastot tuodaan pääsaarelta, joten vettä ei ole tuhlattavaksi. Suihku toimi jos oli hyvä päivä, ja kylppäri oli romanttisesti ulkoilmassa. Mihin sitä kattoa tai seiniä tarvitsee Fidzin paratiisisaarella?

Monilla Fidzin Yasawa-saarista on loistavat sukellusmahdollisuudet. Barefoot Islandilla on erityisesti maine sukellusresorttina. Huhti-lokakuussa täällä vaeltavat isot lentäviä mattoja muistuttavat paholaisrauskut. Henkilökunta kävi useamman kerran päivässä kuikuilemassa rauskuja, ja niiden löytyessä meidät olisi äkkiä käsketty paattiin ja veteen, mutta näin marraskuun alussa piteli hiljaista.

Rauskujen lisäksi täällä bongaa usein myös esimerkiksi haita, mustekaloja ja kilppareita. Vähän ehkä kismitti, ettemme törmänneet niihinkään. Mutta saaren ihmeellisessä vedenalaisessa maailmassa riitti ihmeteltävää kyllä muutenkin. Näimme meritähtiä, merikurkun, miljoonia erilaisia värikkäitä kaloja ja mitä ihmeellisimpiä ja eriskummallisimpia koralleja.

Vedenalainen maailma oli kyllä yksi huikeimmista, mihin olemme reissuillamme törmänneet.

Saarella on useamman kerran päivässä ilmaisia aktiviteetteja, joihin voi osallistua, jos tuntuu siltä, että ylirentoutuminen uhkaa. Näitä olivat esimerkiksi palmujen istutus, korin sidonta palmunlehvistä, rantalentis, snorkkelireissu, kookoskorujen tekeminen, kajakkiretki tai kukkulan laelle reippailu. Meille isäntä Bio opetti kookoksen eri lajeja ja käyttötapoja. Pääsimme myös testaamaan eri kookosmehuja ja –lihoja.

Bio opetti meille myös kuinka kookospähkinä kesytetään. Kuori poistetaan ensin viidakkoveitsellä, joka on muuten todella pelottavan näköistä touhua, tahi kepin avulla, jonka jälkeen pähkinä halkaistaan.

Bio näytti meille myös, kuinka pähkinä halkaistaan pelkällä paljaalla nyrkillä lyömällä. Rohan otti haasteen vastaan, ja toden totta, huitaisi pähkinän halki kuin karatemestari. Kokeile kotona omalla vastuulla. Hyvä tietää, ettei olla pulassa jos ikinä haaksirikkoudutaan autiolle saarelle. Ja eiköhän tuosta joskus revitä vielä viihdettä illanistujaisissa!

Barefoot Islandin resorttia ympäröi kolme upeaa rantaa, joten pulikoimismahdollisuudet ovat aina mainiot. Toki saarelta löytyy enemmänkin rantsuja, mutta muille rannoille päästäkseen on otettava paatti alle.

Saari oli täyteen buukattu, mutta meitä oli silti vain vajaa 30. Rannoilla ei siis varsinaisesti ollut tungosta, ja monesti saimme olla ihan keskenämme. Riippukeinuja roikkui siellä täällä palmujen välissä.

Useimmilla Yasawan saarilla majoituksen hintaan sisältyvät ruokailut kolme kertaa päivässä rumpujen kutsuessa aterialle. Halvimmissa yhden tai kahden kookoksen resorteissa ei yleensä valinnanvaraa ole, vaan sitä syödään mitä eteen kannetaan. Erikoisruokavalioista kyllä udellaan, mutta sen toteutuminen on eri asia. Ruoka oli aika tavallista, mutta ainakin sitä oli tarpeeksi. Muilta reissaajilta kuulimme, että moniin muihin budjettiresortteihin verrattuna ruoka Barefoot Islandilla oli erinomaista.

Fidziläiseen tapaan aterioimaan istuttiin yhdessä. Aluksi tunnelma oli hieman jäykkä, mutta lopulta oli lystiä vertailla kokemuksia, heittää läppää muiden matkalaisten kanssa ja tutustua mielenkiintoisiin persooniin. Sussun kanssa reissatessa nimittäin valitettavan helposti vajoaa siihen ansaan, että kyhnytetään vain kaksistaan.

Tutustuimme esimerkiksi saarella työskentelevään jenkkiläiseen meribiologiin, joka asusti täällä ilmaiseksi tutkimustyössä, eikä ole kuulemma missään kiireessä lähteä pois.

Porukka Barefootilla koostui pääasiassa eurooppalaisista reppureissaajista ja muutamasta jenkistä. Yasawa-saarilla ei kovin paljon ausseja näy, jota porukassa ihmeteltiin. Aussit tuppaavat reissaamaan Fidzille vain pääsaarelle perhelomalle tai hanimuunille.

Joka yö sade hakkasi buren eli söpön bambumajamme kattoa ja ukkonen jyrisi, mutta aamun valjetessa taivas oli sininen. Ja ilma oli tukahduttavan kuuma.

Juttelimme resorttia pyörittävän nuoren etelä-afrikkalaisen mimmin kanssa, joka kertoi paikallisten varoitelleen ilmassa olevan syklonin tuntua. Pari vuotta takaperin sattuneen syklonin tuhoja korjataan saarella edelleen. Mimmi oli ollut managerina saarella nyt pari vuotta, eikä kuulemma montaa kertaa sinä aikana ollut vieraillut pääsaarella, pitänyt kenkiä jalassa, saati nähnyt liikennettä. Mietitytti kuulemma, miten hän enää ikinä voisi sopeutua takaisin ’oikeaan maailmaan’, kun paniikkikohtaus ei ole ollut kaukana pelkillä vierailuilla pääsaarella. Mimmi kertoi teettävänsä seuraavaa reissua varten paitoja, joissa lukee ’Don’t judge I’m from Barefoot’.

Dinneriä oli usein säestämässä työntekijöiden muodostama bändi, jotka viihdyttivät meitä letkeillä fidziläisillä soinnuillaan. Manageri kertoi meille saaneensa jokin aika sitten tietää, että jotkut työntekijöistä olivat varastaneet puuta. Ottaessaan tämän puheeksi työntekijöiden kanssa oli tullut ilmi, että puu oli varastettu basson rakentamista varten. Pomo ei ollut pahoillaan, kekseliäitä kavereita! Eikä mikään turha kapistus, jytke nimittäin kuului aina viereiselle saarelle asti!

Resortin suloiseen kolmijalkaiseen Zeta-koiraan liittyy romanttinen rakkaustarina. Ennen jalkansa loukkaantumista Zetan tiedetään uineen viereiselle saarelle tapaamaan tyttökoiraa. Välimatkan olisi pitkä ihmisellekin uitavaksi. Tyttö tuli raskaaksi, mutta tämän jälkeen Zeta loukkasi jalkansa, eikä päässyt enää tyttöä tapaamaan. Salaperäisesti myöhemmin tyttökoira tuli uudelleen raskaaksi. Sen on siis täytynyt vuorostaan uida Barefoot Islandille Zetan luokse, muita koiria kun saarilla ei ole.

Yhtenä päivänä vuokrasimme kajakin ja meloimme ympäri saaren pysähtyen välillä lepimään ja loikoilemaan autioille rannoille. Saarelta olisi vaivattomasti voinut meloa myös viereisille, yhtä houkuttelevan näköisille saarille. Toiselle meitä kiellettiin rantautumasta, koska siellä on toinen resortti, ja vaatisivat siitä kuulemma maksua. Toiselle saarelle meitä kiellettiin melomasta, koska päätyisimme kuulemma kannibaalien kitaan.

Itse asiassa ennen muinoin Fidzi tunnettiin toisella nimellä  Kannibaalisaaret.  Vanhan suuren heimopäällikön väitetään mussuttaneen jopa 900 ihmistä napaansa. Epäilemättä tässä on käytetty hieman värikynää, ja kannibalismi loppui yleisen käsityksen mukaan 1900-luvun alussa, mutta silti, en aio käydä ryttyilemään fidziläisille heimopäälliköille! Ihmisliha maistuu kuulemma possulta…

Iltaisin happy hourin ja dinnerin jälkeen saarella oli usein jotakin ohjelmaa. Yhtenä iltana saimme Fidzin historian ja kulttuurin oppitunnin. Opimme m esimerkiksi, kuinka fidziläiset löytävät vaimonsa.

Vaimojen lukumäärä riippui entisaikoina kuulemma siitä, miten monta valaanhammasta omistaa. Avioliitto oli silloin järjestetty, nykyään meininki on vähintään yhtä vapaamielistä kuin länsimaissa, kuten naispuolinen työntekijä meitä valaisi. ’These days you can just do like me, find someone new every night’. Monet fidziläisistä ovat muuttaneet työn takia kauas kotoa ja palaavat takaisin kotisaarelleen joissain tapauksissa vasta eläkkeellä. Visiitille kotiin ei välttämättä usein päästä etäisyyksien ja kustannusten takia. Mutta mikäs tällaisilla paratiisisaarilla on elellessä!

Fidzillä ei oikein voi käydä osallistumatta ainakin kerran perinteiseen kavaseremoniaan.

Siispä mekin yhtenä iltana istuimme lattialle ja liityimme kavapöllyiseen puolikaareen kavamaljan ympärille. Kava oli meikäläiselle jo vähän liiankin tuttu litku Vanuatun reissulta muutaman vuoden takaa. En voi sanoa odottaneeni innolla, että pääsen taas maistamaan tätä kuravedeltä näyttävää ja siltä epäilyttävästi myös maistuvaa, päihdyttävää lientä.

Kielen turruttava, hitaaksi tekevä kava on iso osa Fidzin kulttuuria ja ihmisten välistä kanssakäymistä, ja paikalliset litkivät sitä tynnyrikaupalla. Kava on tehty pippurikasvin juuresta, jauhettu ja liotettu veteen. Ennen muinoin kava jauhettiin pureskelemalla suussa ja sekoittamalla siihen mahdollisimman paljon sylkeä, ennen kuin se nautittiin yhdessä. Cheers!

Tämä Barefoot -saaren kavaseremonia oli miniversio siitä aidosta ja oikeasta, joka sisältyy kaikkiin tärkeisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin Tyynenmeren kavasaarilla aina häistä ja hautajaisista kuninkaan valtaanastumiseen. Myös esimerkiksi visiitillä naapurikyliin on tapana tuoda mukanaan kavaa. Seremoniaa varten kuuluu pukeutua konservatiivisesti.

Rituaaliin kuuluu taputtaa kerran ja huutaa ’Bula!’, kulauttaa kookospähkinäkupissa tarjoiltava litku kurkusta ykkösellä alas ja taputtaa kolme kertaa. Seremonian päätyttyä kaikki ovat virallisesti kavereita keskenään. Kavereiden keskisessä jokapäiväisessä kavanlipityksessä näistä rituaaleista kuitenkin vähät välitetään. Kuvan viidakkopojat eivät malttaneet odottaa, että saavat vermeet pois päältänsä.

Kavaa pidetään myös mm. lihasrelaksanttina ja masennuslääkkeenä. Eli toisin sanoen aina löytyy jokin tekosyy kumota kupillinen tai kuusi!

Tyynenmeren saaret ovat jatkuvasti joidenkin tutkimuksien mukaan maailman onnellisimpia maita. Vaikeahan näissä maisemissa on mököttää, se on selvää, mutta kenties kavallakin on jotakin tekemistä asian kanssa. Siitä voin ainakin lyödä vetoa, että Fidzin saarien letkeä ja rento, hidasliikkeinen elämä eli ’Fiji time’ ja kavankittaus kulkevat käsi kädessä. Saako kavalla sitten nupin sekaisin? Menneitä kavakokemuksia löydät täältä.

Odotukset olivat kovat Fidziä kohtaan, mutta Yasawa -saarten Barefoot Island suorastaan ylitti ne. Suosittelen saarta erittäin lämpimästi kaikille Fidzillä budjetilla reissaaville, miksei muillekin. Alkeelliset bambumajat nimittäin vain lisäävät saaren paratiisimaiseen ja rentoon tunnelmaan.

Rentoutuminen oli täydellistä, ja oravanpyörä vain kaukainen muisto. Henkilökunta on herttaista ja huumorintajuista, ja kaikki ovat kuin yhtä isoa perhettä. Snorklailua ja pulikoimista kirkkaassa vedessä, auringossa kärvistelyä ja palmun alla jäähdyttelyä, kookosmehua kookospähkinästä auringonlaskussa, malibukokista riippumatossa, cocktaileja hyvässä seurassa…

Istutimme yhdelle Barefootin saaren rannoista palmun, ja tulemme vielä jonakin päivänä takaisin loikoilemaan sen samaisen täysikasvuisen palmun alle. Mutta nyt oli aika vaihtaa saarta, juttua Paradise Covesta ensi kerralla!

*EDIT: Meidän täällä ollessamme Barefootista löytyi vain bureja eli bungalow-majoitusta. Sittemmin Barefoot on alkanut tarjoamaan myös dormimajoitusta. Hintoja tutkiessasi huomioi, sisältävätkö ne ateriat.

Me varasimme Barefoot Islandin suoraan resortin sivujen kautta. Me maksoimme noin 60 euroa aterioineen. Veneen saarelle varasimme Awesome Adventuresilta. Lisää matkavinkkejä Fidzin Yasawa saaristoon löydät täältä. 

KAIKKI POSTAUKSET FIDZIN YASAWA-SAARILTA