Nyt on kulunut vuosi siitä, kun lähdin untuvikkona reissuun toiselle puolelle maailmaa. Olen edelleen sama ujo maalaistyttö ja yhtä pihalla ja eksyksissä kuin ennenkin. Silti väitän, että vuosi ulkomailla kaukana kaikesta mihin on tottunut muuttaa ketä tahansa. Muuttaessa ulkomaille joutuu epämukavuusalueelle, kun elämä pitää startata alusta uudestaan vieraassa ympäristössä. Ennen kaikkea tämä reissu on ollut matka itseeni. Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin, kasvanut ihmisenä ja laajentanut näkökenttiäni ja maailmankuvaani.

Kun lähdin kurjasta kylmästä pimeästä Suomesta kohti Australiaa, kuvittelin itseni aurinkorannalla paratiisissa palmujen huojuessa, kengurujen pomppiessa ja ruskeiden surffarien syöttäessä viinirypäleitä suoraan suuhuni. Happy days! Naiivisti ajateltu. Aika uudessa kotimaassa ei ole aina ollut pelkkää aalloilla surffaamista ja biletystä. Sain pian huomata, että arki koittaa täälläkin. Reissu on kuitenkin muuttanut asennettani siinä suhteessa, että olen hoksannut, ettei onnellisuus ole tavoite, vaan enemmänkin elämäntapa.

Ikävä on totta kai ensisijaisesti perhettä ja kavereita. On ikävä Suomen kesää ja myös talvea. Valkoista joulua ja suomalaista ruokaa. Sitä tunnetta, että on kotimaassaan ja kuuluu jonnekin. Täällä Aussilassa olen kuitenkin loppupeleissä aina vierailija, ulkomaalainen, kaukana kotoa jään ja joulupukin maasta. Kun on tarpeeksi kauan poissa Suomesta, sitä ikävöi myös niitä asioita, joita ennen vihasi. Epäilemättä kun pääsen takaisin kotiin, ei mene aikaakaan, kun samat asiat taas ärsyttävät!

Parasta viimeisen vuoden aikana ovat olleet kaikki uudet mielettömät paikat ja uudet ihmiset. Elämä on tuntunut seikkailulta eikä arkipäiväiseltä oravanpyörältä. Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Suosittelen ottamaan itse selvää. Henkilökohtaisesti itse elän oravanpyörääni tällä hetkellä mieluummin täällä. Vaikka tulisit siihen tulokseen, että ei ole, veikkaan vahvasti, ettet kadu reissuun lähtemistä, sillä tyhjin käsin kotiin ei palaa kukaan.

”Remember what Bilbo used to say: It’s a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don’t keep your feet, there’s no knowing where you might be swept off to.” J.R Tolkien