Mikä-Mikä-Maassa Australian Outbackissä

Välillä Australian roadtripillä eksyimme niin kauas jumalan selän taakse kuin Aussilassa pääsee. Aikojen alussa näitä Länsi- ja Pohjois-Australian erämaita eli Outbackia kutsuttiin Never Never Landiksi eli suomalaisittain Mikä-Mikä-Maaksi. Eurooppalaisten valloittajien mukaan nämä olivat alueita, jonne he eivät ikinä ikinä halua astua jalallakaan. Paikallisten aboriginaalien mukaan ne ovat alueita, joita he eivät ikinä ikinä halua jättää. Epäilemättä samoihin aikoihin kirjoitettu Peter Pan on imenyt täältä vaikutteita.
Australia on vanha, valtava ja koskematon maa. Joskus Outbackissä tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin aina aikojen alkuun saakka, ja astelisi täällä ensimmäisenä ihmisenä.
Täällä voi ajaa tuntikausia, ilman että ketään tulee vastaan. Bensa-asemia ei ole satoihin kilometreihin, ja matkaajat ovat onnekkaita, jos tie on yleensä olemassa tai ajokelpoinen. Auton ikkunasta näkyi välillä hulluja rotkoja, laaksoja, ja joskus vain 360 astetta punaista aavikkoa.
Kun Suomessa jengi lähtee maalle tai möksälle rentoutumaan, samalla tavalla Aussilassa ihmiset karkaavat kaupunkien hektistä elämäntapaa usein rantaelämän sijaan joko puskaan tai Outbackiin rentoutumaan. Puska eli ‘the bush’ viittaa kaupungin ulkopuolelle, kun taas outback -termi meinaa, että ollaan ihan kuusessa.
Outback ei ehkä ole jokaisen Aussilan matkaajan ykköskohde. Rannikon unelmarantojen kanssa on vaikea kilpailla, mutta itse olen silti aika syttynyt tähän täyttä tyhjyyttä ammottavan erämaan hiljaisiin, levollisiin maisemiin. Joku Suomessa ehkä kehtaa väittää, että taivas on samankokoinen kaikkialla, mutta kyllä se vaan on valtava Aussilan Outbackissä. Tähtitaivaasta puhumattakaan, josta olen avautunut monta kertaa aiemmin. Ei ole montaa mestaa maan päällä, jossa samalla tavalla kokisi ihmisen pienuuden, ja maailman suuruuden.
Yllä olevan kukkulan huipulle jengi oli riipustanut kiveen viestejä tuonpuoleiseen siirtyneille rakkailleen.
Monesti joku muu on osannut sanoa sen paremmin: “How can mere red dirt and stones and scrubby trees and shrubs and rises and falls in the land and haze and a vast blue sky be so potent? Such was it’s power, even in the intense heat, even at night – sometimes, especially at night – the landscape seized you.” Ian Parkes, Youth Not Wasted
Täydellinen hiljaisuus ja eristys, luonnon helmassa eläminen sekä armoilla oleminen, punaiset auringonlaskut, vaahtokarkit nuotiolla, tähdenlentojen laskeminen makuupussissa… Outbackissä puhelimet eivät toimi, ja aika lakkaa olemasta. Ihminen on yhtä luonnon kanssa. Vielä Tom Robertsia lainatakseni: “It was in Australia that I gained my first impressions of the beauty of the world, and it was the Bush that taught me. ” Loppukevennyksenä, Australian oma alushousupuu. Me ei ripustettu omia. Ehkä muuten, mutta ei ollut ylimääräisiä!
Lisää Länsi-Australian maisemia täällä: Maisemia road tripin varrelta Länsi-Australiasta
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Isukki
Toivottavasti ei Geroge Bush Jr!
Niin, puhut kuinka iso on Australia ja ihminen pieni. Ajattele, että Australia kuitenkin on vain pieni pala maapalloa, ja maapallo pieni hiukkanen maailmankaikkeudessa. Onko siis mahdollista, että vain maapallolla on elämää? Jos näin, niin miksi? Miettikää sitä, kun taas katselette siellä sitä valtavaa tähtitaivasta.
Anna-Kaisa, tosi hyviä kirjoituksia! Milloinkahan tulee se kirjitus, että…”vihdoinkin Melbournessa!”? Sitä odotellessa.
sandr-A-licious
Joo-o, Outback.. huhhuh, jotain niin käsittämättömän kaunista. Toivon pääseväni sinne takas vielä joku päivä… ja tällä kertaa otan muuten kameran kanssa miljoonia tähtitaivaskuvia !
Eeva
Huikeen näkösiä paikkoja!
Kaisa
Mulle lempimaisema Australiasta on tuo aavikko ja tyhjyys, vaikka näin kymmeniä kauniita rantojakin. Kuitenkin kun mietin sitä mikä on jättänyt minuun pysyvimmän jäljen niin se on tuo WA:n outback! Oin aikalailla matkannut samoja reittejä kuin sinäkin, onko vielä Karrathasta tulossa postausta? Kartan mukaan sekin olisi kohteena, Rupuinen kylähän se on kuin mikä, mutta asuin siellä parit huiket kuukaudet. Vähän kyllä oon kateellinen että pääset kokemaan tuon auton kyydistä, itse matkasin bussilla ja siinä puuttui se vapaus päättää mihin mennä.
Anna
Autossa on oma vapaus, se on totta, mutta bussilla matkaamisessakin olis omat puolensa… Ei tarvi itse huolehtia mistään ja tapaa paljon muita ihmisiä, näin ainakin kuvittelisin? 🙂 Karrathassa me ei tehty paljon muuta kun käytiin kirjastossa ja kaupassa, mutta Dampieristä tulee postaus seuraavaksi. 🙂