Phu Quoc – Kadotettu paratiisi?

Phu Quocin saarta on usein kuvailtu Vietnamin helmeksi ja sen rantoja Vietnamin kauneimmiksi. Näin on varmaan ennen ollutkin. Roskatunkioiden keskeltä meillä oli vaikeuksia löytää sitä paratiisia, miksi Phu Quocia oli kaikkialla hehkutettu. Silti meillä ei ollut mikään kiire pois. Nautiskelimme palmusaaren letkeästä elämästä ja loppujen lopuksi löysimme kuin löysimmekin rannan kuin suoraan postikortista.

Phu Quoc kokemuksia

Saavuttuamme Phu Quocin saarelle ajoimme ohi luksushotellien muurien, rakennustyömaiden ja roskatunkioiden. Ensivaikutelma oli järkytys. ”Tämä paikka on tuhottu”, Rohan huokaisi. Phu Quocia on joskus kuvailtu kehittymättömäksi ja koskemattomaksi. Kehittymätön on kai suhteellinen käsite. Mutta koskematon? Salli mun nauraa.

Ensivaikutelma Phu Quocista ei vakuuttanut

Saaren suosituin ranta, 20 kilometriä pitkä palmujen reunustama Long Beach on pelkkää resorttia ja rakennustyömaata vieri vieressä. Saaren luonnontilaiset rannat olivat täynnä roskaa. Paikoin niin täynnä roskaa, ettei hiekalla voi kävellä satuttamatta jalkapohjiaan teräviin muovinpalasiin. Aallokkoinen samea vesi ei myöskään houkutellut pulahtamaan.

Saaren kauneimmalla rannalla Sao Beachillä (Bai Sao) hiekka on valkoista, vesi kirkasta ja palmut huojuvat tuulessa. Siellä täällä palmupuista roikkuu keinuja. Valitettavasti täälläkin rantatuolien vieressä nousee isoja roskatunkioita, ja vedessä vastaan kelluu ties mitä pussia, putelia ja purnukkaa.

Kun odotukset ovat katossa, pettymys on sitäkin suurempi.

Rantojen hukkuminen muoviin on ongelma vähän joka puolella Kaakkois-Aasiaa, mutta ekaa kertaa todistin näin pahoja kaatopaikkoja. Osa roskista on selvästi merivirtojen tuomaa, mutta Vietnamissa roskaaminen ja jätehuolto on todellinen ongelma. Pahoin pelkään, että Phu Quoc on yksi niistä kohteista, jotka jossain vaiheessa joudutaan sulkemaan, kun saari hukkuu ympäristöongelmiinsa.

Eri aikaan vuodesta meren ollessa tyyni ja kirkas, Phu Quoc varmasti olisi näyttäytynyt paratiisimaisempana.

Vaikkei ihan sitä mitä odotimme, palmusaari on silti aina palmusaari.

Lämpenimme Phu Quocille hitaasti, ja totta puhuen ensimmäiset päivät katselin haikaillen bussitarjouksia Kambodzaan. Mutta loppupeleissä viihdyimme täällä melkein kuukauden. Rakastin hidasta elämää hiljaisessa rantakylässä ja söpöä pientä viidakon ympäröimää mökkiämme. Perhoset lepattelevat ja hiekkatiellä lehmiä kävelee vastaan. Rakastin illallisia merenrantaravintolassa ja ajeluja skootterilla ympäri saarta tukka tuulessa hulmuten.

Työpäivä oli mukava päättää pulahduksella viileään altaaseen tai lämpimään mereen. Phu Quocin suosituin ranta Long Beach on yllättävän rauhallinen, ja siellä roskia ei näy. Sen jälkeen voi istua hiekalla kookospähkinä sylissä ihaillen, kun jättimäinen tulipallo sulaa mereen. Phu Quocin auringonlaskujen täytyy kuulua kaikkien matkojen parhaimmistoon.

Phu Quocin kaunein ranta

Löysimme lopulta myös sen postikorttimaisen kauniin rannan. Tosin sitä varten piti tehdä retki toiselle saarelle. Kaapelihissiretki Hon Thomin saarelle oli Phu Quocin matkan kohokohta. Hissikyydin jälkeen meidät ohjattiin läheiselle palmurannalle, juuri sellaiselle, mitä olimme Phu Quocilta etsineet.

Phu Quocin kaapelihissi on vasta avattu, ja turisteja oli vain vähän verrattuna siihen, minkälaiseen ryntäykseen täällä valmistaudutaan. Rakennus on täydessä vauhdissa ja Hon Thomin saarelle pystytetään suurta teemapuistoa. Onneksi olimme liikkeellä ennen kuin ne isot massat tämän löytävät, myöhemmin en tänne varmaan jalallanikaan astuisi. Nyt oli vielä niin rauhallista, että hissin mielettömistä maisemistakin saimme nauttia kaksistaan.

Phu Quocin rannat eivät olleet tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Silti Phu Quoc on yksi niitä paikkoja, minne on helppo jäädä jumiin riippumattoon makoilemaan vielä pariksi päiväksi, ja vielä pariksi… Ja sitten huomata, että kokonainen kuukausi on hävinnyt.

Lue myös: KOHDEOPAS: PHU QUOC

KAIKKI POSTAUKSET VIETNAMISTA