Pyöräretki Balilla
Yksi parhaista tavoista nähdä Balilla muutakin kuin turistirysät on lähteä pyöräretkelle. Pyöräretki alamäkeen läpi balilaisen maaseudun kuulostaa rennolta, eikö?
Kun siis saimme tarpeeksemme luksusvillan poolilla levyttämisestä, päätimme ottaa fillarit alle.
Meidän pyöräretkemme tosin osoittautui hieman erilaiseksi kuin mitä odotimme. Loppupeleissä pyöräretki vaati kolme uhria.
Retki lähti Kintamanin ylängöltä Mt Baturin tulivuoren kupeesta, ja iso osa matkasta oli pelkkää alamäkeä. Tässä helteessä sekin riitti siihen, että soija virtasi.
Odotellessa muita matkaan lähteviä turankeja nautimme kevyen aamiaisen mahtavilla maisemilla. Sitten ei muuta kun tsygät alle ja kypärät päähän.
Mielessä kävi, että Ausseissa tämä retki ei olisi koskaan mahdollista ilman paperien allekirjoittamista siitä, että pulju ei ole vastuussa mahdollisista henkilövahingoista tai kuolemista. Kypärän lisäksi aihetta olisi myös ollut kokovartalohaarniskaan tai vähintään polvisuojiin.
Meikäläinenhän ei syty ollenkaan extreme-lajeihin enkä saa minkäänlaisia kicksejä adrenaliiniryöpyistä.
Pian pyörän selkään hypättyäni huomasin, että alamäki olikin hieman jyrkempi kuin mitä odotin. Ja kaiken kukkuraksi täynnä kuoppia ja muita ansoja.
Hitaasti jarrutellen alas siitä kuitenkin selvittiin. Onneksi jarrut pelasivat.
Kaikki muut kymmenisen hullua turistia sen sijaan pyyhälsi tuhatta ja sataa alas mäkeä ollenkaan jarruttamatta.
Todistusaineistoa kuumottavasta alamäestä ei jäänyt, kun epätoivoisesti yritin pysyä muiden hullujen perässä. Jäimme varmaan kilometrin jälkeen muista, mutta henkeni on minulle kallis.
Eikö näillä tyypeillä ole minkäännäköistä itsesuojeluvaistoa?
Surullista, mutta en ollut yhtään yllättynyt siitä, mitä kävi seuraavaksi. Joku veti lipat. Siihen mennessä, kun pääsimme paikalle, kundia kasvot aivan veressä kiikutettiin jo autolla kiireellä pois.
Hetken päästä toinen turisti tippui pelistä pois. Ei siinä voinut kuin pudistella päätään koko meiningille.
Pysähdyimme paikallisessa kylässä, jossa oli hääjärjestelyt käynnissä. Koko porukalla laitettiin koristeluja ja safkoja kokoon. Meidät otettiin vastaan hymyissä suin, ja maistiaisiakin tyrkytettiin, herkullisia balilaisia kanavartaita.
Matka jatkui, ja alamäki luojan kiitos loppui. Välillä poljimme läpi riisiterassien kulkevien polkujen. Täälläkin piti edetä varovasti paikoittain mutaisen ja kuoppaisen polun vuoksi.
Täällä retkemme vei kolmannen uhrinsa, kun mukana matkassa ollut intialaistyttö kaatui pienessä alamäessä mutaan ja satutti jalkansa.
Alamäen loputtua retki muuttui nautinnolliseksi. Mielettömiä maisemia, hiljaisia kyläteitä, temppeleitä ja loputtomiin riisiterasseja. Vastaan tulevat lapset iloisesti tervehtivät, vilkuttivat ja joskus juoksivat perään.
Pääsimme myös tutustumaan paikallisten naisten riisin sadonkorjuuhun, mikä on täällä tarkkaa ryhmätyötä. Iloiset naikkoset mielellään opastivat meitä sadonkorjuun saloihin, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
Vaikka alkumatka olikin hullun hommaa, loppumatkasta retki oli antoisa.
Näitä pyöräretkiä järkkää Balilla yksi jos toinenkin pulju, joten kannattaa ehdottomasti tehdä vertailua. Tällä retkellä homma vaikutti hieman hutiloiden järkätyltä.
Lue myös: KOHDEOPAS – BALI
Mitä tehdä Balilla – 40 ideaa lomanviettoon
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Ida
Ohhoh! Loukkaantuneita käy sääliksi – jonkunlaiset turvallisuusohjeet olis varmasti tehneet terää :/ Mutta noissa maisemissa kelpaisi pyöräillä ;P
Anna
Maisemat oli hulppeat, niitä ei vaan siinä alamäessä ehtinyt katsella ollenkaan. Piti vaan pitää katse tiukasti edessä ja jarrutella… Alamäen jälkeen retki kyllä parani huomattavasti. Ihme touhua, kun eivät antaneet mitään ohjeita.
Johanna @ Out of Office
KÄÄK! Siellähän kaatui porukkaa kuin Raatteen tiellä!
Itsesuojeluvaisto on valitettavan aliarvostettu selviämistaktiikka.
Anna
Joo, ihan hullua touhua retkelle lähtijöiden ja erityisesti puljun puolesta. En oo ikinä käsittänyt adrenaliiniriippuvaisia.
Terhi / Muru Mou
Ohhoh, onpas teillä erilainen kokemus pyöräretkestä kuin meillä! Mulla ei tullut mieleenkään pelätä alamäessä, sillä mentiin oppaan takana sopivaa vauhtia, ja opas varoitti aina kun oli monttuja tiessä. Kukaan ei hurjastellut tuhatta ja sataa, eikä kukaan kaatunut 🙂 http://www.rantapallo.fi/murumou/maailman-kalleinta-kahvia-ja-polkupyorailya-balilla/
Anna
Nojoo, teidän retki kuulostaa kyllä paremmalta. Niitä on näköjään joka lähtöön. Meitä ei ollut kukaan varoittelemassa ja koko porukka, paitsi me, oli aikamoisia hurjapäitä.
salaine
Hienot ovat maisemat fillaroidessa mutta eipä oikein ihanteellisilta pyöräteiltä nuo näytä. Eikö pyöräily ole tuolla myös hieman hikistä hommaa? Ihana juttu pyllähtää keskelle häävalmisteluja. Niin sitä aitoa oikeaa!
Teija / Lähdetään taas
Huh! Minä olisin myös se, joka jäisi kaikista jälkeen. Poljen paljon mieluummin ylämäkeen. Vaikka se on kuinka paljon rankempaa tahansa, niin se ei ole niin pelottavaa kuin alamäkeen päästeleminen.
Tanja/Levoton Matkailija
Ei yhtään huonon näköiset maisemat pyöräretkellä 🙂 Mutta oli tosiaan onnettomuusherkkä retki! Mulla ei tulisi mieleenkään laskea alamäkeä täydessä vauhdissa, varsinkin jos tiessä on kuoppia ym. koloja.
Mirka/ Reason for a Season
Kauniita maisemia! Minä en myöskään ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaist itsesuojeluvaistoa. Se on jo aika paljon, jos yhden retken aikana kolme ehtii loukkaamaan itsensä. Minä olisin taatusti juuri se henkilö, joka jättäytyisi kaikista jälkeen. Ei ole tarvetta todistella mitään kenellekään :P. Toivottavasti pääsen käymään Balilla ensi talvena, jostain syystä se jää joka kerta väliin, kun liikun Kaakkois-Aasiassa. Tuntuu, että mun koko Instagram on täynnä pelkkää Balia juuri tällä hetkellä. Ehkä se alkaa väkisinkin vaikuttamaan, kun katselee jatkuvasti muiden kuvia :D.
Heidi / Maailman äärellä
No huh, johan siellä sattui ja tapahtui. Minäkin olisin todellakin jäänyt jälkeen näistä vauhdin sokaisemista itsesuojeluvaistottomista ihan suosiolla kilometri(e)n päähän… Mutta alamäen jälkeiset maisemat ja niissä fillarointi olisi kelvannut minullekin. Meidän Balin reissu oli pitkälle siitä omasta villasta nautiskelua ;). Jos vielä sinne päädyn, niin sitten pyörän selkään…
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
Olen samaa mieltä, Balista saa vain pintaraapaisun ellei lähde maaseudulle vaikka sitten pyörällä. Sisämaa Balilla on todella erilaista ja paljon aidompaa. Olen nähnyt skootterireissulla yläosattomia mummoja riisipellolla. Tällaista tuskin odottaisi enää näkevänsä Balilla vuonna 2016!
Laura / Tuntemattomaan ja takaisin
Heh, mä taas oon just päinvastainen. Adrenaliiniryöpyt ja itseni ylittäminen kiehtoo. Mitä hurjempaa, sen parempi. Perussa Machu Picchun trekillä ekana päivänä meillä olikin alamäkipyöräilyä ja se oli niin siistiä! Tosin reitti kulki asvaltoitua tietä pitkin ja meillä oli asiaankuuluvat suojavälineet rintapanssaria myöten. Kyllä meidänkin porukasta yksi kaatui, mutta mitään ei käynyt. Luulisi, että jos tekin todistitte kolme kaatumista, niitä käy päivittäin ja palveluntarjoajat vähän heräisivät tekemään asialle jotain, vähintäänkin edes hankkimaan turvavarusteita hieman lisää. Enpä olisi Balilta tällaista extremeä odottanut, se kun tunnetaan pikemminkin joogakehtona. Komeat on maisemat kuitenkin!