Road trip Sardiniassa

Kuka olisi uskonut, että Välimereltä voi vielä löytyä autioita paratiisirantoja? Ja vielä Italiasta, jossa sterotypian mukaan rannat ovat kesäisin niin täynnä ettei hiekkaa näy. Keikaroivia karvaisia miehiä speedoissa ja keikisteleviä italialaisleidejä pikkubikineissä. Jos ei ole tilaa levittää pyyhettä, niin seisotaan.

Italian Sardinia yllätti positiivisesti. Täältä löytyvät varmasti yhdet Euroopan upeimmista rannoista. Ja mikä parasta, saimme nauttia monista ihan kaksistaan. Sardinia näyttää kenties kartalla pieneltä, mutta sieltä löytyy paljon nähtävää ja upeita maisemareittejä. Siksi meidän mielestä paras tapa tutustua Sardiniaan on ehdottomasti autolla.

Tässä vaiheessa Italian reissua olimme kuukauden verran kolunneet italialaisten kaupunkien mukulakivikatuja. Siispä yhdeksän päivän rento rantaloma Sardiniassa tuli tarpeeseen.

Nyt oli vuoro uppoutua italialaiseen suloiseen joutilaisuuteen eli dolce far niente. Ei enää kirkkoja, museoita, palazzoja, piazzoja, muinaisia muumioita ja antiikin aikaisia kivikasoja vaan rantsuja, palmupuita, drinksuja, bikineitä, pulikoimista ja löhöämistä.

Lento Roomasta saapui pääkaupunkiin Cagliariin myöhään illalla, ja vuokra-auto odotti kentällä. Auto 8 päiväksi tuli maksamaan vaivaiset 240 euroa ilman navigaattoria.

Öisellä tiellä koettiin kauhun hetkiä, kun yhtäkkiä risteyksen takaa pimeässä eteen syöksyivät giganttiset mustat paljaat rinnat, jotka kuuluivat lihavalle rähjäiselle tummaihoiselle eukolle soihtu kädessä. Vedet purskahti suusta säikähdyksestä, ja melonit painoivat varmasti ikuisen traumaattisen muistijäljen aivoihin. Eivätkä ne olleet viimeiset mustat kannut tällä alueella, joka on mitä ilmeisimmin Sardinian prostituoitujen suosiossa.

Aamulla hyppäsimme pikkuautoomme yöllisistä seikkailuista toipuneina, ja lähdimme ajelemaan pitkin etelärannikkoa. Ihan koko Sardinian kiertämiseen aika ei riittänyt, kun halusimme nähdä saarta muutenkin kuin auton ikkunasta. Reissun lopussa totesimme tämänkin reitin olleen ahnehdintaa. Varaa siis reilusti aikaa!

Skippasimme pohjoisen ja sen Smaragdirannikon (Costa Smeralda), joka tunnetaan rikkaiden ja kuuluisien leikkikenttänä. Me emme ole kumpaakaan, ja meitä kiinnosti enemmän aito Sardinia ja luonnontilaiset paratiisirannat keinotekoisen luksuslomakohteen sijaan.

Ahnehdimme ensimmäiselle päivälle ihan liikaa ajettavaa (kartassa A-B). Tämä reitti osoittautui koko Sardinian kohokohdaksi, ja kyllä ketuttaa, ettemme varanneet siihen enempää aikaa. Ei ihme, että tämä on myös todella suosittu mopoilu- ja pyöräilyreitti, sillä maisemat ovat ihan huikeat!

Pysähtymispaikkoja ei tuntunut olevan matkalla Villasimiuksen lomakeitaaseen missään, joten kuvasato jäi olemattomaksi. Jatkuvasti mutkan takaa kuitenkin paljastui toinen toistaan upeampia, luonnontilassa olevia, tyhjyyttään ammottavia, pitkiä, valkoisia hiekkarantoja ja turkooseja poukamia.

Olimme ihan puulla päähän lyötyjä Sardinian kauneudesta. Emme voineet ymmärtä, missä kaikki turistit olivat. Pysähdyimme satunnaiselle paratiisirannalle ottamaan selvää. Onnen autuutta kesti viisi minuuttia, kunnes mysteeri selvisi, ja ensimmäinen tuulenpuuska iski. Olin kyllä lukenut näistä mistraalituulista etukäteen. En osannut kuvitellakaan, että voisi olla niin kivuliasta, kun tuuli syöksee hiekkaa ihoon. Nyt selvisi myös miksi Sardiniaa kutsutaan ’tuulten saareksi’ (isola del vento).

Milloin Sardiniaan? Mistraalituulet piinaavat Sardiniaa pääasiassa talvella. Nyt oli toukokuun loppu, mutta sattui olemaan tuulinen päivä. Kuulemamme mukaan kesällä turistit saavat maata hiekassa ilman pelkoa hautautumisesta hiekkamyrskyyn. Alku- ja loppukesä lienevät kuitenkin parhaat ajankohdat, jos rantoja mielii kokonaan itselleen.

Pysähdyimme Villasimiuksen pikkuruisessa uinuvassa lomakylässä, jota ympäröi Capo Carbonaran suojeltu vesialue. Ranta oli varsinainen unelmaranta, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Kirsikkana kakun päällä viereisellä lammella pulikoi parvi flamingoja. Capo Carbonara on kuulemma mahtava paikka snorklata ja sukeltaa, mutta vielä oli siihen hommaan vähän liian vilpoisaa.

Road tripin jälkeen vietimme viimeiset neljä päivää etelärannikon Costa del Sudin ja Chian hiljaisilla unelmarannoilla levyttäessä, viiniä litkiessä, pastaa ja pizzaa syödessä, ja välillä hotellin poreammeessa puljaillessa. Viimeisistä päivistä Italiassa otettiin kaikki irti!

Mielellään tänne olisi pidemmäksi aikaa jäänyt tutkimaan lähialueita, mutta moottoritie oli kuuma. Itärannikolle kurvatessa rantsut eivät ainakaan yhtään huonontuneet, ja tuulikin laantui. Jatketaan siitä ensi kerralla!

---

Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.