Taghazout on Marokon surffimekka

Marokon Taghazout on entinen köyhä kalastajakylä Atlantin rannikolla, josta on kehittynyt maailmalla mainetta niittävä surffimekka. Meillä ei flunssan kourissa löytynyt energiaa lähteä aalloille surffaamaan, ja ehkä juuri siksi Taghazout jättikin hiukan kylmäksi. Tässä meidän kokemuksia Taghazoutista.

Taghazout on surffia ja joogaa

Heti Taghazoutiin saavuttuamme oli vaikea olla huomaamatta, että koko kylä pyörii surffin ympärillä. Kylä on täynnä surffimajataloja ja surffileiriä löytyy joka lähtöön. Aamusta iltaan Taghazoutin aalloilla ratsastaa satoja surffaajia. Yritin pitää silmät kiltisti eteenpäin, kun puolialastomia surffikomistuksia juoksenteli ohitse laudat kainalossa. 

Monet rakennuksista Taghazoutissa on rakennettu suoraan rantaviivalle. Joka ilta nukahdimme ja heräsimme valtavien aaltojen kuohuntaan suoraan parvekkeen alla.

Surffaamisen lisäksi Taghazoutissa pääsee joogaamaan. Monet surffipaikoista nimittäin tarjoavat joogatunteja. Surffaamisen ja joogan ohella tekemistä Taghazoutissa on kuitenkin vähän. Kuten Essaouiraan, Taghazoutiin ei tulla tekemään vaan olemaan. Perusrantalomailijan kannattaa mielestäni mieluummin suunnata Essaouiraan. Taghazoutin rannat ovat parempia surffiin kuin loikoiluun.

Kuten Essaouirasta, myös Taghazoutista löytyy rentoa hippitunnelmaa, pienemmässä koossa. Bob Marley soi ja ravintoloilla on nimiä kuten ‘Rasta Pasta’.

Taghazout on muutosten kourissa

Essaouiraan verrattuna Taghazout on pienempi, likaisempi ja kehittymättömämpi, mutta silti turistisempi. Katukuvassa pisti silmään vähäpukeiset länkkärit. Taghazoutissa tuntuu tosiaan olevan rennompi meininki kuin muualla Marokossa, mutta henkilökohtaisesti jättäisin silti ne pienet kesävaatteet rannalle.

Rakennus on Taghazoutissa täydessä vauhdissa, ja tuntui välillä, että koko kylä on pelkkää sorakuoppaa, pölyä ja työmaata. Siellä täällä haiskahti viemärille tai virtsalle. 

Taghazoutin ravintolatarjonta tuntui olevan suunnattu enemmän turisteille; täällä menussa näkyy yhtä paljon hampurilaisia ja salaatteja kuin taginepatoja, ja ruoka oli meidän kokemustemme perusteella aika keskinkertaista.

Piipahdimme myös viereisessä Tamraghtin kylässä, jossa kehitys näyttää olevan yhtä kiivasta. Vieri viereen pitkin rantaa on rakennettu upouusia uutuuttaan kimaltavia huviloita, jotka kuitenkin vielä olivat tyhjillään.

Totta puhuen tulisia auringonlaskuja ja yhtä kuumia surffikomistuksia lukuunottamatta en löytänyt Taghazoutista kauheasti pidettävää. Taisin huokaista jossain vaiheessa, että luojan kiitos valitsimme tukikohdaksi Marokossa Essaouiran emmekä Taghazoutin.

Tähän saattoi vaikuttaa se, että meillä molemmilla oli mieli vähän maassa. Olimme Marokon surffikeitaassa, mutta kummallakaan ei ollut energiaa aalloille saati joogaan. Jos olisimme päässeet ratsastamaan aalloilla, Taghazout olisi ollut kokemuksena varmasti ihan erilainen.

Taghazout tuntui hieman kun ei Marokossa enää oltaisikaan. Koko kylä on kuin eurooppalainen surffikeskus, joskin harvinaisen rähjäinen sellainen. Kaupunki tuntui kelluvan jonkinlaisessa välitilassa muutosten kourissa, ja ketjuhotellien ja vastaavien saapuminen tulee varmasti muuttamaan tunnelmaa. Vaikka Taghazout ei erityisemmin sytyttänytkään, olemme onnellisia, että näimme sen ennen kuin sen hipahtava tunnelma on mennyttä.

KAIKKI POSTAUKSET MAROKOSTA