Marokon Saharan tähtitaivaan alla

Sisältää affiliatelinkkejä, linkit merkitty tähdellä*
Istuimme Marokon Saharan aavikolla, suuren hiekkadyynin huipulla, kun aurinko edessämme maalasi viimeisiä varjojaan hiekkadyyneihin. Hiljaisuus oli korvia huumaava. Oma ääni tuntui katoavan jonnekin tyhjyyteen kuin ympäröivän, maailman suurimman autiomaan nielaisemana. Joka puolella meidät ympäröi loputtomiin jatkuva hiekkadyynien meri.
Klisee tai ei, tällaisissa paikoissa sitä ihminen tuntee, mikä pienenpieni, mitätön osa universumia sitä onkaan, pelkkä pikkuruinen hiekanjyvä loputtomassa autiomaassa. Ja kuinka triviaaleja omat murheet kaiken sen keskellä ovat.
Retki Marokon Saharaan Marrakeshistä
Edellisenä iltana olimme saapuneet huikean road tripin päätteeksi Marrakeshistä Saharan Merzougan aavikkokaupunkiin, joka muistutti minua Tähtien Sota -elokuvien Tatooine -planeetasta. Kiipesimme kamelikaravaanin notkuvaan kyytiin iltapäivällä juuri kun aurinko oli alkanut värjäämään hiekkadyynejä kultaisiksi säteillään.
Kameleja johdattava turbaanipäinen berbermies puhui samalla puhelimeen, mikä hiukan latisti muuten niin maagista autiomaan tunnelmaa. Nykyaika on ehtinyt myös Saharaan. Horisontissa näkyi soihtujen valaisema valkoisten telttojen leiri kuin kangastus. Perille päästyämme kamelimies kaivoi matkamuistot esille. Olimme jo maksaneet kamelikyydistä, joten kaupustelu ärsytti.
Luksustelttailua Saharan autiomaassa
Rumpujen kumina autiomaan yössä toivotti meidät tervetulleeksi hulppeaan telttaleiriin keskellä Saharan autiomaata. Meille ojennettiin teetä ja keksejä ja ohjattiin ylelliseen telttaan pitkin punaista mattoa kuin kuninkaalliset. Suloisesti sisustetusta teltasta löytyi kunnon vessa, lämmin suihku sekä ihanan pehmeä iso sänky lukuisilla peitoilla, jotta pysymme varmasti lämpiminä autiomaan viileässä yössä.
Illallisella pöytä oli katettu kuin fine dining -ravintolassa. Isäntämme, paikalliset berberit, kantoivat ruokaa pöytään lautasellisia toisensa jälkeen, kunnes vatsa ei pystynyt enää vastaanottamaan palaakaan.
Illallisen jälkeen siirryimme leiritulen ääreen, jossa berberit aloittivat laulun ja soiton perinteisillä instrumenteillaan. Saharan valtavan tähtitaivaan alla nuotion äärellä tunnelma oli mystinen. Normaali elämä tuntui kaukaiselta, ja oli kuin olisimme astuneet menneisyyteen tai kokonaan toiseen maailmaan.
Vetäydyimme muusta ryhmästä läheisen dyynin huipulle ihailemaan yllä tuikkivaa uskomatonta tähtitaivasta. Täynnä tähtiä oleva taivas näytti lähes epätodelliselta, ja todistimme niin monta tähdenlentoa, että tipuin laskuista.
Olimme liikkeellä keskitalvella. Keskipäivällä Saharan kuuma aurinko porotti armottomasti, mutta pimeän tullen kylmyys otti vallan samanlaisella intensiteetillä. Käperryimme toisiimme, mutta nopeasti teltan lämpimät peitot houkuttelivat meidät lämpöönsä. Harmitti, ettemme olleet paremmin varustautuneet, sillä olisin voinut ihmetellä tähtitaivasta tuntikausia.
Vastahakoisesti aamulla revimme itsemme lämpimien peittojen alta seuraamaan, kun aamun auringonsäteet sekoittuivat aavikon pölyiseen ilmaan luoden lumoavan utuisen auringonnousun. Saharassa aurinko nousee ja laskee kaikessa rauhassa, raukeasti näytöksestään nautiskellen.
Ensinäkemältä aavikko on vain hiekkaa. Paikka, jonka elämä on unohtanut. Mutta todellisuudessa aavikko ja sen dyynit ovat jatkuvassa muutoksessa, niin kuin elämä itse ja kaikki ympärillämme. Ja kun katsoo tarkemmin, näkee tuulen hiekkakanvakseen taiteilemat kauniit väreilevät kuviot.
Kun katsoo vielä tarkemmin, huomaa, ettei autiomaa olekaan niin kuollut. Hiekkaan on piirtynyt taiteellisia jälkiä jos jonkinlaisesta kulkijasta. Hiekka kuitenkin hautaa todisteet elämästä nopeasti.
Marokon berberit eli vapaat ihmiset
Marokon Saharaa asuttaa Pohjois-Afrikan alkuperäiskansa berberit, jotka kutsuvat itseään monikossa nimellä imazighen, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä vapaita ihmisiä. Erilaisten arvioiden mukaan jopa 60% marokkolaisista tuntee kuuluvansa tähän ihmisryhmään, joiden juuret ovat paimentolaiselämässä.
Heidän nomadielämänsä on aika erilaista kuin meidän. Saharan äärimmäisissä olosuhteissa nomadeilla elämä pyöri etenkin entisaikoina elämän perusasioiden äärellä. Silti en voinut olla miettimättä, ovatko he löytäneet aavikolla vaeltaessaan autiomaan hiljaisuudesta jotakin, mitä me länsimaissa pumpulissa kasvaneet kaupunkilaiset etsivät turhaan koko elämänsä.
Nykyään vain pieni osa Marokon Saharan berbereistä elää elämäänsä paimentolaisina. Suuri osa elää kuitenkin köyhyydessä. Alan katumaan, etten ostanut kamelimieheltä sitä matkamuistoa.
Auringonlasku Saharan dyynien huipulla
Aamiaisen jälkeen muut vieraat pakkasivat kamppeensa ja lähtivät takaisin kohti niin kutsuttua sivistystä. Olimme tyytyväisiä, että olimme varanneet kaksi yötä, sillä muuten visiitti olisi loppunut lyhyeen. Nyt leiri oli meidän, ja nautimme juhlallisesta lounaspiknikistä aavikolla ihan kahden.
Iltapäivällä lähdimme tarpomaan kohti edessä siintävää majesteettista Erg Chebbin korkeinta hiekkadyyniä. Seurasimme sydämenmuotoisia kamelinjälkiä, sillä kamelit tietävät parhaan reitin. Dyyni on vain nelisensataa metriä korkea, mutta ylös kiivetessä se tuntui ainakin kolme kertaa korkeammalta. Joka askeleella jalka upposi nilkkaa myöten hienoon hiekkaan, ja vaatteet liimautuivat hikiseen ihoon. Nousu oli jyrkkä ja korkeanpaikankammoista huippasi niin, että paniikki oli paikoin lähellä. Lohdutin itseäni sillä, että jos putoan, kierin satoja metrejä alas pitkin pehmeää hiekkaa.
Auringonlasku korkeimman dyynin huipulta oli tuskaisan nousun arvoinen. Ympärillä avautuvat äärettömät aaltoilevat hiekkavuoret ovat kuin maalauksesta. Ilman pienintäkään tuulenvirettä ympärillä vallitseva täysi hiljaisuus kietoutui ympärille kuin avaruus.
Miten niin paljaaksi riisuttu maa voikin olla yksi maailman inspiroivimmista maisemista? Miten joku niin kuollut voi olla niin kaunista?
Aavikon tyhjyyden keskellä on helppo kääntää katseensa sisäänpäin. Autiomaan keskellä elämän näkee oikeammassa mittakaavassa ja on helpompi palata isojen kysymysten äärelle. Ehkä Saharan taika piilee juuri siinä.
Vinkit Saharan retkeen Marokossa
Retki Saharaan oli Marokon matkamme kohokohta. Marokko on myös yksi parhaista paikoista Afrikassa kokea Saharan autiomaa. Tässä meidän vinkkejä, miten järjestää retki Saharaan.
- Erämaata löytyy lähempääkin, mutta jos haluat hiekkadyyneille, matkaa Marrakeshistä Saharaan tulee lähemmäs 12 tuntia. Se on kuitenkin matkan arvoinen!
- Erg Chebbin dyynit ovat se suosituin valinta Marokon Saharassa. Toinen vaihtoehto on Erg Chigaga, jossa matkaa dyyneille tulee hiukan enemmän. Merzouga toimii suosituimpana porttina Saharan aavikolle.
- Koska Sahara Marokossa on pitkän matkan takana, suosittelen viettämään aavikolla kaksi yötä, tai yhden yön aavikolla ja yhden aavikon laidalla sijaitsevassa riadissa.
- Ota huomioon vuodenaika ja aavikon ilmasto. Aavikolla lämpötilaerot päivällä ja yöllä ovat suuria. Keskikesällä lämpötilat voivat hipoa 50 astetta. Talvella yöllä lämpötila voi tippua nollaan.
- Bussiretkiä Saharaan järjestetään päivittäin, ja niitä voi varata vaikka majoituksen kautta tai lukuisista matkatoimistoista paikan päällä. Huomaa, että retkien laatu vaihtelee suuresti. Ota esimerkiksi huomioon, kaipaatko ilmastointia bussissa. Monet bussit myös hurauttavat suoraan Saharaan minimipysähdyksillä, vaikka matkan varrella riittää nähtävää Atlasvuorista kanjoneihin ja palmukeitaisiin.
- Vaihtoehtoisesti matkan voi taittaa autolla, niin kuin me. Majoitukset voivat usein järjestää myös kuskin ja auton, jos rattiin hyppääminen hirvittää.
Lue myös: Mitä nähdä matkalla Marokon Saharaan
Marokko autolla – Vinkit auton vuokraamiseen ja liikenteeseen
- Useimmat retket telttaleiriin Saharassa lähtevät Merzougasta myöhään iltapäivällä, ja palaavat takaisin Merzougaan aamiaisen jälkeen. Siksi suosittelen kahta yötä Saharassa, jotta kokemuksesta saa kunnolla irti. Päivän Saharassa voi viettää esimerkiksi vierailemalla paikallisessa berberleirissä aavikolla, kokeilemalla hiekkalautailua tai jeeppi- tai mönkijäajelulla pitkin dyynejä. Kannattaa kuitenkin ottaa hinnoista selvää majoituksen kautta etukäteen.
- Aavikolla sijaitseviin telttaleireihin kuljetaan usein kamelilla tai jeepillä. Kamelikyyti kesti noin 45 minuuttia, ja kamelit vaikuttivat hyvinvoivilta ja terveiltä. Kamelien hyvinvointi on tiukasti sidottu kamelimiesten toimeentuleen, joten sen puolesta kyllä uskallan suositella kameliratsastusta Saharassa.
- Sen verran tästä on kysytty, että pakko taas toistaa: Meillä oli täydellisen turvallinen olo Saharassa. Lue myös: Marokko ja turvallisuus
Majoitus Saharassa
- Majoitusta valitessa Marokon Saharassa iskee valinnanvaikeus. Telttaleirejä löytyy joka budjetille vaatimattomista mutta perinteisistä berberteltoista useamman satasen luksustelttoihin. Kamalan glamping-kokemuksen jälkeen Intian aavikolla halusin valita majoituksen tarkkaan, ja käytimmekin majoituksen valintaan tuntikausia. Ja se todella kannattaa, sillä mukaan mahtuu myös pettymyksiä. Jos majoituksella on sinulle väliä, suosittelen järjestämään retken reilusti etukäteen. Telttaleirejä löytyy niin paljon, että jotain kuitenkin löytyy aina.
- Kannattaa esimerkiksi ottaa selvää, että telttaleiri on todella dyyneillä, eikä esimerkiksi tien vieressä Merzougassa. Myös aavikon läpi kulkee aavikon ”moottoritie”, jonka lähellä en haluaisi majoittua.
- Sahara Star oli mahtava glamping -majoitus Saharassa. Koska olimme liikkeellä talvella, halusin leirin, jossa ei tarvitsisi palella yöllä, ja josta löytyy oma vessa. Ruokailuteltta oli lämmitetty, ja ylellisessä, ihanasti sisustetussa teltassa iso kasa peittoja. Berber-isäntämme olivat hiljaista sakkia, mutta silti aina oikein ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Telttaleiri ei ollut täysin dyynien ympäröimä, mutta aavikon ympäröimä kuitenkin. Me maksoimme noin 250e yöltä, joka sisälsi aamiaisen ja illallisen.
KAIKKI MAROKKO -POSTAUKSET
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Katja / HistoriadeViajes
Sahara yltää myös omiin tämän hetkisiin ikimuistoisimpiin kokemuksiin. Berberi esitysten jälkeen myös minä vetäydyn kauemmas hälinästä ja leirijuhlista ja jotenkin unohdin ihan täysillä ajankulun tuijottaessa taivaalle. Muuan nuori berberi poika istahti jossain välissä mun viereen hetkeksi ja vaikka meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä hetki oli aika huumaava. Sellainen ”nyt ollaan kaukana kotoa”. Loppujen lopuksi myöhemmin ystäväni liittyivät myös seuraan ja me vietettiin koko yö valvoen tähtitaivaan alla. Toki meidän telttamajoituksemme ei ollut muutenkaan näin upea kuin teidän, joten tähtitaivas ja pehmeä hiekka oli ihan 5* luksusta meille. Ehdoton kerran elämässä kokemus!
Marja
Ooh, tässä on jotain todella maagista, niin kaunista! Sahara on matkahaaveideni joukossa, joten linkkaan tämän unelmapostaukseeni:)
Jaakko / Lomalla Viimeinkin
Hyvä kun postauksessa on fiilistelyn lisäksi kunnon vinkit myös lopussa! Kiva lukea, kiitos! Tosiaan 12 h matka tuntuu niin pitkältä että parempi olla perillä jo pari päivää. Yllättää aina nuo etäisyydet 🙂
sari/ matkalla lähelle tai kauas
Oli pakko tulla lukemaan ja fiilistelemään Saharan matkaanne. Itse kun tykästyin juuri Saharassa tuohon autioon ja hiljaiseen maastoon. Teillä näyttää olleen todella hieno majoitus. Meidän reissulla se oli aivan järkyttävä mutta ei voi mitään kun olimme ”halpamatkalla”.
Pirkko / Meriharakka
Vietimme aikoinaan Marrakeshissa viikon Marokon kiertomatkamme jälkeen mutta emme lähteneet Saharaan juuri siksi, että yhden yön retket eivät kuulemma olisi oikein olleet matkan arvoisia.
Juuri palasimme Mauritaniasta, jossa Sahara on lähellä – vain muutama kilometri keskustahotellistamme saatoimme pysähtyä teelle dyyneille! Ei tietysti ihan samassa sarjassa kuin yöpyminen tuolla, mutta ihan kiva kokemus sekin!
https://meriharakka.net/2019/03/07/nouakchott-mauritania-koe-ainakin-nama/
Piyya
Voi vain kuvitella miten sitä todella tuntee itsensä pieneksi ja ne omat murheet olemattomilta kaiken tuon keskellä. Nauratti vähän tuo berberin matkapuhelin ?
Minulla olisi pitänyt Balilla olla samantyyppinen tähtitaivaskokemus hiljaisuuden päivän yönä. Valitettavasti silloin satoi ja vielä seuraavana aamunakin, joten taivas ei ollut kirkas. Muuten sanotaan että tähtitaivas on myös Balilla ihan uskomaton tuona yönä koska kaikki valosaaste on sammutettu.
Vatmadyi upeaakin upeampi kokemus. Uskomattoman hienon kuvankin olette siitä saaneet.
Sanni/Revontulia repussa
Siis wau, nää kuvat! ! Marrakech tuli koettua tuossa loppuvuodesta, mutta reissu oli niin lyhyt, ettemme ehtineet kaupunkia pidemmälle. Kipinä maahan jäi, palaamme varmasti.
Kiitos ihanista tunnelmista, etenkin tuo tähtitaivas….
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Todella upea kokemus ja mitkä värit siellä onkaan! Tähtitaivaan ihmettely hetki kuulostaa todella taianomaiselta ja en voi kuvitellakaan millaista se on kokea tuollaisessa ympäristössä.
Periaatteen Nainen
Näyttää aivan epätodelliselta!
Kiitos myös hyvästä listasta lopussa, tästä on varmasti iloa jos ja kun pääsen joskus suunnittelemaan omaa reissua aavikolle.
Eve, Jetlaggies
Kiitos. Postauksestasi löytyi vastaus moneen aavikkokysymykseeni. Rakastan tuota dyynimaisemaa! Oli kiva seurata teidän upeaa Saharan matkaanne jo instassa aiemmin. Saharan huuma pitää itsekin päästä vielä kokemaan <3
Eeva / Eevagamunda-blogi
Näyttää ja kuulostaa maagiselta. Taianomainen mutta tosi informatiivinen postaus 🙂 Tuon tähtitaivaan, berberitunnelman ja hiljaisuuden haluan vielä joskus kokea. Kuten taisin jo toiseen Marokko-postaukseesi mainita, ensi kuun Marokon-matkallamme Sahara jää välistä, mutta uskon, että palaan vielä tuonne asuinmaani Espanjan naapurimaahan 🙂
Christa
Upean näköistä. Pystyn tuntemaan jaloissa dyynien pehmeän hiekan ja sen kuinka raskasta hiekalla oli kulkea. Saharassa en ole ollut, mutta Dubain hiekkadyyneillä. Tämä postaus saa haluamaan myös Saharaan ja Tuollaisessa teltassa voisi jo kuvitella yöpyvänsä.
INDIVUE
Ihana postaus kuvineen kaikkineen! Luksustelttailu Saharan autiomaassa voisi inspiroida minuakin. Jään haaveilemaan.