Ubudin apinametsässä
Yksi Balin suosituimmista turistikohteista on Ubudin apinametsä, Sacred Monkey Forest Sanctuary, satojen makaki-apinoiden pyhänä pidetty koti Ubudin sademetsän siimeksessä.
Kävin ensimmäistä kertaa Ubudin apinametsässä reilusti yli 10 vuotta sitten. Rohanille tämä oli ensimmäinen kerta, ja kenties viimeinen. Kokemuksesta jäi nimittäin ristiriitaiset fiilikset.
Ubudin apinametsä on täynnä mystistä tunnelmaa
Apinametsä on kyllä hieno paikka jo ilman apinoita tai temppeleitäkin. Paikkaa ympäröivät jättimäiset satoja vuosia vanhat banianviikunapuut, purot ja pienet vesiputoukset.
Osittain rappeutuneen oloiset sammalten peitossa olevat temppelit, lukuisat patsaat ja apinat luovat viidakkoon mystisen tunnelman kuin Indiana Jonesissa konsanaan. Viidakko toimii myös virkistävänä pakopaikkana helteestä.
Monkey Forest temppeleineen ja apinoineen on balilaiselle hindulaisuudelle merkittävä pyhä paikka. Temppeleistä vanhimpien uskotaan olevan 1300-luvulta. Sisälle temppeleihin ei tavallisella pakanaturistilla ole asiaa.
Ubudin apinametsässä valtaa pitävät apinat
Metsän vetonaula ovatkin sen söpöt asukkaat. Apinametsän apinat ovat vastustamattomia veijareita, joiden vauhdikasta ja hulvatonta toimintaa voisi seurata tuntikausia. Ne juoksentelevat ja heiluvat puusta toiseen, jahtaavat toisiaan ja tappelevat, leikkivät, kierivät ja hierovat toisiaan, lempivät ja poimivat ötököitä toistensa turkeista.
Meidän visiittimme jäi kuitenkin lyhyeksi. Turisteja täällä oli toki jo kymmenen vuotta sitten, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Tällä kertaa ihmisiä oli varmaan yhtä paljon kuin apinoita. Ulkona kyttää kaupustelijoita, ja kadut pursuavat turistikrääsäkojuja.
Ihmisistä huolimatta apinametsä on apinoiden planeetta. Täällä määräävät apinat.
Etenkin pienet apinat voivat näyttää syötävän suloisilta palleroilta. Ne ovat kenties tottuneita ihmisiin, mutta silti edelleen villieläimiä, ja myös erittäin viekkaita varkaita, jotka eivät kaihda keinoja saadakseen mitä haluavat.
Jos istahdat alas, ne hyppäävät syliin, mutta eivät silittelyjen toivossa. Ne haluavat banaanisi, ruokasi, aurinkolasisi, korusi, kamerasi, kaiken minkä vain irti saavat.
Valitettavasti monet turistit tulevat tänne tietämättä apinoiden maineesta ja lukematta varoituskylttejä. Näin apinoiden hyppäävän puista ihmisten selkäreppuihin, roikkuvan käsilaukuissa, avaavan vetoketjuja ja kiipeävän pitkin ihmisiä päästäkseen käsiksi aarteisiin.
Jos ne onnistuvat jotain saamaan näppeihinsä, voit sanoa tavaroillesi hyvästit. Ei ole myöskään kivaa, jos muovia tai vaikka purkkaa kuten alla olevassa kuvassa päätyy apinoiden hampaisiin.
Näillä apinoilla ei ole mitään käytöstapoja. Erehdyin istumaan sekunniksi alas, kun jo eräs härski pikkuapina avasi mekkoni olkaimen solmun salamannopeasti. Apinat hauskuuttivat ihmisiä myös kurkistamalla tyttöjen kaula-aukkoihin. Ken lienee niille tämänkin opettanut.
Mutta näin valitettavasti myös ihmisiä, joilla ei ollut käytöstapoja. Joku huitoi apinoita kepillä, ja siitäkös iso apina hermostui, sähisi ja lähti vihaisena jahtaamaan miestä. Ihmiset myös härnäsivät apinoita banaaneillaan.
Ja sitten ihmetellään, kun apinat ovat aggressiivisia. Apinat voivat purra ja saada vahinkoa aikaan myös raapimalla.
Pisti pohtimaan, olimmekohan me ihmiset sittenkin niitä metsän oikeita apinoita.
Turistien toiminnan sivusta seuraaminen oli välillä yhtä viihdyttävää kuin apinoiden.
Täydellistä apinakuvaa varten näimme lukuisia ihmisiä houkuttelemassa apinoita olkapäilleen banaanien avulla. Hämmästyksekseni paikan henkilökunta rohkaisi toimintaa auttaen apinoita ihmisten olkapäille maksua vastaan. Kyseenalaista hommaa. Onhan se nyt selvää, ettei siitä aina hyvä seuraa.
Jos satut Ubudiin tai se on matkan varrella, Monkey Forest on meidän mielestämme kaikesta huolimatta, ainakin toistaiseksi, visiitin arvoinen. Kunhan olet varovainen ja käyt rauhassa, kunnioittaen paikkaa ja sen luontokappaleita.
Vinkit Ubudin apinametsään
- Jätä aurinkolasit, reput, laukut, muovikassit, vesipullot ynnä muut, korut ja kaikki irtonainen hotellille tai autoon, ja pidä huolta kamerastasi.
- Älä unohda mitään taskuihin.
- Älä ruoki apinoita, edes banaaneilla. Älä tuo ruokaa metsään, sillä apinat haistavat sen.
- Älä laita päälle solmulla tai vetoketjulla avattavaa mekkoa 😉
- Älä yritä koskea apinoihin
- Älä näytä apinoille hampaita hymyillessä, tuijota silmiin tai muuten käyttäydy uhkaavasti.
- Jos apina hyppää syliin, älä panikoi, juokse tai kilju, vaan lähde hitaasti kävelemään.
- Käytä zoomia sen sijaan, että työntäisit kameran apinan naamaan.
- Hinta oli visiittimme aikaan 40 000 IDR eli kolmisen euroa
- Metsässä voi vierailla kello 8-18 välillä. Pamahtaisin paikalle ehkä heti aamusta tai juuri ennen sulkemisaikaa välttääkseni pahimmat turistimassat, en tosin tiedä hyödyttäisikö se mitään.
Lue myös: KOHDEOPAS – BALI
Mitä tehdä Ubudissa – 10 vinkkiä
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Maria
Aivan ihania kuvia ja valitettavan totta kyllä joka sana tuosta turismin kääntöpuolesta kun ei lueta ohjeita ja käyttäydytään kuin aasi :L
Anna
Kiitos Maria! Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin oli ihan asiallisesti, ja käsittääkseni myös tuota metsää ja sen eläimiä ainakin jossain määrin yritetään suojella ongelmilta.
Sandra
Tuolla tuli itsekin käytyä ja kieltämättä joidenkin ihmisten käytös ihmetytti. Moni myös säikähti ihan hirveästi, jos apina hyppäsi selkään ja ihme, ettei apinakin säikähtänyt kiljumista ja hätistelyä. En tiedä, paljonko ihmiset saavat puremia vuodessa.
Multa meinattiin myös varastaa puhelin, mutta pidin siitä niin kovaa kiinni, että apina luovutti. 😀
Anna
Hyvä ettei apinat saaneet puhelinta! Tuliko se ihan kädestä sitä repimään?! En ihmettele, jos tuolla joskus puremia sattuu. Ihan kaikki eivät tuntuneet ymmärtävän, ettei ne apinat ole mitään lemmikkieläimiä…
Henna / suurin onni
Nämä tällaiset ”puolikesyt” apinat ovat oikeasti aika pelottavia. Jokin aika sitten katselin erään sukulaiseni kuvia samaiselta saarelta, olisikohan ollut tuo sama metsä, jossa he sitten ruokkivat apinoita. Puistelin päätäni, että noin juuri näitä tällä tavalla käyttäytyviä apinoita tehdään… En halua jeesustella, olen varmasti itsekin nuorempana tietämättömänä tehnyt tyhmyyksiä ajattelemattomuuksissani (ja varmasti teen toisinaan edelleen), sattuuhan näitä. Mutta että ihan paikalliset tuollaiseen toimintaan kannustavat, niin se menee kyllä jo yli käsityskyvyn. Mutta niin ne vaan monesti jotkut sukellusoppaatkin antavat paijailtavaksi ties mitä mereneläviä tai posauttelevat pallokaloja pyöreiksi turistien huviksi. Rahaa tulee ja ihmiset ovat tyytyväisiä. Ahdistaa!
Mutta on todella kauniin näköinen tuo metsä, joten ehkäpä silti kiinnostaisi käydä, jos joskus Balille eksyn. Hyvät vinkit olit kasannut 🙂
Anna
Ne isommat apinat tosiaan on vähän pelottavia, liian lähelle en edes olisi uskaltanut! Käsittääkseni jossain määrin tuota metsää ja sen asukkeja suojellaan, se on kuitenkin apinoineen paikallisille pyhä paikka. Esim. muovia ei saisi tuoda metsään eikä apinoihin saisi koskea. Mutta sitten henkilökuntakin rohkaisee houkuttelemaan apinoita olkapäille… Vahinkoja varmasti sattuu, jotkut apinoista voi tosiaan olla aggressiivisia tai jo vahingossakin raapia verille.
Mika / Lähtöportti
Vaikuttaa tosiaan ristiriitaiselta paikalta. Metsä näyttää suorastaan maagiselta ja apinat söpöiltä. Tuskin voisin vastustaa kiusausta käydä tuolla, jos Balille joskus lähden. Ihmisten pitäisi kuitenkin ymmärtää olevansa apinoiden vieraana ja kunnioittaa niin apinoita kuin paikallista kulttuuriakin. Sen olenkin jo kantapään kautta oppinut, että makakit kyllä nappaavat mukaansa kaiken, minkä vain ulottuvilleen saavat 🙂 Tässä olikin kertauksena hyvät ohjeet, kun apinoita saattaa tulla vastaan ensi kuussa Gibraltarilla.
Anna
Hehe pidä kamerasta hyvin kiinni Gibraltarilla! 🙂 Kaakkois-Aasiassa on aika vähän eläinkohteita, joissa voi hyvällä omallatunnolla vierailla. Hieman parantamisen varaa olisi toki täälläkin, mutta ihan ok paikka oli mielestäni kuitenkin ja käymisen arvoinen, ainakin jos sattuu matkan varrelle.
Kohteena maailma / Rami
Upeita kuvia! Purkkakuva menisi #reilumatkailu -sarjassa vuoden lehtikuvana.
Tosi hienon näköinen alue, harmi kun turismi on riistäytynyt käsistä 🙁
P.s. Mun mielestä ihan oikein, että apinat varastelevat niiden tavarat, jotka menevät ottamaan kuvia itsekkäästi liian lähelle 😀
Anna
Kiitos Rami! Hehe ihan totta, ne vaan tosin varastelee niiltä muiltakin. Ja on muuten tosi ovelia! Hieno paikka tosiaan, vaikka 12 vuotta sitten oli vielä hienompi…
Johanna Hulda
Apua, aikamoista apinointia todellakin! Tuo purkkakuva on aika pysäyttävä kaikessa irvokkuudessaan, vaikka apina näyttääkin ihan tyytyväiseltä venyvään herkkuunsa. Victorian putousten paviaanit käyttäytyivät vähän samalla tavalla ryöväten kuulemma muovipusseja ja tavaroita ihmisiltä ruuan toivossa, mutta paikalliset puiston työntekijät eivät niitä siihen onneksi kannustaneet, vaan hätyyttelivät niitä pois (vähän turhankin pontevasti mielestäni, mutta ymmärtäähän sen että hermo menee kun päivästä toiseen niitä jouduu hätistämään). Ja ne olivat isoja, mutta eivät onneksi kenenkään niskaan hyppineet. Eli saattaapi olla osansa näillä balilaisilla puistonvartijoilla apinoiden huonoon käytökseen.
Muuten tosi upean näköinen paikka tämä apinametsä, tosi maagisesti sulautuu yhteen nuo temppelit ja ikivanha viidakko. <3
Anna
Se on hieno paikka, mielellään olisi viihtynyt kauemminkin kuvia ottaen ja apinoita seuraten, mutta turistilaumojen takia tuli äkkiä hinku pois. Jossain määrin paikkaa ja sen apinoita onneksi suojellaan. Puistonvartijatkin kyllä muuten oli ihan asiallisia, nähtiin niitä myös kieltämässä koskemasta jne, mutta sitten nähtiin myös tuota ristiriitaista toimintaa. Yleisesti Balilla paikalliset ei taida kauheasti tykätä apinoista, mutta pyhän apinametsän apinoista yritetään pitää huolta.
Jenni
Itsekin kävin tuolla reissullani 2015. Olin lukenut varastelevista ja selkään hyppäävistä apinoista ”kauhutarinoita” etukäteen, joten osasin varautua. En yrittänytkään mennä lähelle apinoita, vaan seurasin niitä kauempaa 😀 Eräs pariskunta tarjoutui ottamaan minusta kuvan apinoiden vieressä, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Kaunis paikka, mutta paljon turisteja ja osa ei tosiaan oikein tiedä, kuinka pitäisi käyttäytyä.
Annika | Travellover
Luin paikasta ristiriitaisia juttuja, ja päätimme jättää menemättä. Myöhemmin sain yhden apinan kimppuuni ihan toisaalla. Kun apina roikkuu sääressä, ei tee mieli kuin ravistaa se irti ihan mahdollisimman äkäseen. Ajatus kymmenistä, sadoista apinoista. Huoh. Kauniita kuvia sinulla. Ne riittävät minun apinametsäkseni.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
Käytiin tuolla viitisen vuotta sitten, ja silloin se ei vielä tuntunut olevan ihan yhtä räjähtänyt väkimäärän osalta, vaikka turisteja oli toki jo tuolloinkin. Melkoisia veitikoita nuo apinat kyllä ovat, mutta meidän käydessä ne sentään osasivat vielä käyttäytyä jokseenkin korrektisti, eivätkä nyt ihan liiveihin yrittäneet uida.
Yhdelle aussinaiselle jouduttiin antamaan ensiapua, kun apina hermostui johonkin kuvaavaan turistiin, ja iski mielenosoituksellisesti hampaansa vieressä istuvan, täysin sivullisen naisen paljaaseen olkapäähän. Ikävää jälkeä tuli, mutta hankala siitä on apinaakaan syyttää jos turistit änkeävät sankoin joukoin kotiovelle.
Teija / Lähdetään taas
On kyllä tosi kaunista ilman noita apinoitakin. Mutta tosi tylsää, ettei ihmiset osaa käyttäytyä. Jos ei pidä apinoista ja on tarve alkaa huitoa niitä, niin onko tuollaiseen paikkaan sitten pakko mennä? Ja kuulostaa kyllä aika kyseenalaiselta, että myös paikan työntekijät auttavat apinoiden nostamisessa ihmisten päälle kuvia varten. Sen voisivat kyllä jättää tekemättä.
Sateenmuru
Halusin nähdä tämän postauksen, sillä hienot valokuvat houkuttivat. Mutta aika ristiriitaisen oloinen paikka – kuten useat muutkin, turismin valtaamat paikat. Outoa, ettei luontoa osata kunnioittaa, tuo purkkakuva on todella karu.
Ansku BCN
Paikka näyttää tosi kauniilta ja toivottavasti säilyykin ihmispaljouden alla sellaisena! En ehkä kestäisi itse sitä ihmismassaa, enkä toisaalta isoa määrää apinoitakaan. Kävimme Gibraltarilla katsomassa apinoita ja vaikka ne hauskoja ja söpöjä olivatkin, niin myös röyhkeitä ja varmasti myös vaarallisia. Tosin röyhkeitä olivat jotkut ihmisetkin, jotka halusivat mennä ihan eläimen eteen ottamaan täydellisen kuvan!
Anna / 270 Degrees
Aika samanlaiset fiilikset jäi, kun tuolla keväällä vierailin! Ylipäänsä mua on alkanut aivan sairaasti ärsyttää nää ihmisten selfie-meiningit, sillä tällä matkalla olen todistanut jo sellaista typeryyttä sen täydellisen kuvan metsästämisen suhteen, ettei uskoisi enää edes todeksikaan. Tuo apinametsä oli juuri yksi näistä paikoista ja mietinpähän vain, eikö jengi oikeasti ajattele miten pahaa jälkeä apina noilla hampaillaan voi saada aikaan ja rokotettujakaan ne ei varmasti ole. Huoh, voisin paasata tästä aiheesta vaikka kuinka mutta siis joo… Apinametsä oli hieno ja ne apinatkin ihan suloisia, mutta ihmisten käytös siellä sai kyllä kohottelemaan kulmakarvoja moneen otteeseen.
Pirkko / Meriharakka
Apinat ovat hämääviä ”söpöydellään” – sillä kuten totesit, villieläimiä ne ovat.
Gibraltarilla yhdellä kalliolla on apinoita ja sinne ylös menevässä kaapelivaunussa kerrotaan ainakin kuudella kielellä, että ei ruokaa esille ja muutenkin tavaroista kiinni, mutta eikös vaan siitä huolimatta hetimmiten joku kaiva patongin käteensä, jonka apina sitten nappaa. Ja taas lauman ”osaaminen” siitä, että turisteilta kannattaa yrittää etsiä varastettavaa kasvaa. Sääli, etteivät ihmiset keskimäärin – tai ettei osa ihmisistä – ymmärrä käyttäytyä tällaisissa paikoissa vastuullisesti.
Johanna @ Out of Office
Joo söpöjä nuo pikkuiset kyllä, mutta aikuiset ihan oikeasti vaarallisia.
Koh Lantan kansallispuistossa näimme miten turistin muovikassin kimppuun hyökättiin – ja kun menimme itse uimaan, hävisi avaamaton sipsipussi rantakassista vaatteiden alta. Että kyllä ne on pirullisen ovelia.
Kaisa
Hienoja kuvia – piti katsoa pariin kertaan kun olivat niin katseenvangitsijoita ☺
Ihmiset ja apinat on niin lähellä toisiaan että välillä on vaikea sanoa kumpi käyttäytyy fiksusti ja kumpi apinoi… ?
Tiia/ReiseReise
Apinat ovat hurjan söpöjä, mutta kun niitä näkee luonnossa niin ei tulisi mieleenkään silittää. On kyllä kuvauksellinen paikka.
Stacy Siivonen
Jälleen hyvä tietää tällainen paikka, että voi tehdä kaikkensa sitä välttääkseen. Indiana Jones-fiiliksen saa muuallakin. Apinat, joihin olen reissuilla törmännyt, ovat olleet arkoja ja tarkkailleet ihmisiä välimatkan päästä ja hyvä niin.
Aitoon Indy-fiilikseen kuuluu tietysti isonauraja, joka esiintyy vain Australiassa. Leffat ovat aitoja kuin kolmen dollarin seteli, tietysti, mikä harmittaa, sillä ne missaavat hyvän tilaisuuden opettaa ihan relevanttejakin asioita.
Lotta | Watia.fi
Jep, samoja huomioita tein itsekin tuolla. Aina kun on eläimiä kyseessä, pitäisi oikeastikin osata ne käytöstavat. Eläin ei ole lelu tai koristus. Pisti vihaiseksi eilen, kun olin kilpikonnasaarella täällä Malesiassa. Sinne pääsee vain tietty määrä turisteja katsomaan, kun yöllä merikilpikonna käy munimassa munia rannalle, jonka jälkeen saamme päästää juuri kuoriutuneet pikkukilpparit mereen. Säännöt olivat selkeät: ei salamavaloa, ei rannalla juoksentelua. Yksi nainen otti tietysti salamalla kuvia (aivan varmasti ei ollut vahinko, kun ensin otti niitä kuitenkin ilman salamaa) ja sitten antoi lapsensa juoksennella miten sattuu, kun niitä pikkukilppareita päästettiin mereen. Pelastin yhden kilpparin lapsen jalkojen alta. Mitä ihmisillä liikkuu päässä! Ei luultavasti kovinkaan paljoa.