Vuoden 2017 tähtihetket

Tilinpäätöksen aika. Vuosi 2017 oli hieno vuosi, etenkin reissusaralla. Matkoilla vierähti nimittäin kokonaiset neljä kuukautta. Lentokilometrejä tuli kaksi kertaa pallon ympäri, lentotunteja toista sataa.

Vaikka pääasiassa vuodesta jäi mieleen ikimuistoiset hetket kuten patikoinnit vuorilla ja polskimiset uima-altailla, ihan pelkkää kookospähkinän imeskelyä viime vuosi ei ollut. Siihen mahtui myös järkyttävää stressiä ja virheitä, joista uskon ottaneeni opikseni. Syvää turhautumista, kun kroppa ei pysy mielen mukana, ja seurauksena treenit ja sosiaalinen elämäkin ovat kärsineet. Edistystä on onneksi tapahtumassa pikkuhiljaa, kun opin kantapään kautta kuuntelemaan kehoani. Yleisesti ottaen tuntuu, että tänä vuonna otin askeleen eteenpäin elämässä.

Tämän vuoden toiveista ja suunnitelmista lisää myöhemmin. Nyt niihin tähtihetkiin!

Vuosi alkoi nauttimalla Melbournen pitkästä kuumasta kesästä, katukulttuurista, festivaaleista, ruoasta ja rannoista. Melbourne on nykyään se paikka maailmassa, jossa tunnen eniten olevani kotonani. Mitä kauemmin täällä asun, sitä syvemmin rakastun tähän kaupunkiin. Löysimme Melbournesta tänäkin vuonna paljon uutta ihmeteltävää, kuten pinkkinä hohtava järvi lähellä keskustaa.

Olettehan muuten huomanneet taannoin raapustamani Melbournen kaupunkioppaan!

Helmikuussa ihastuimme ikihyviksi ikuisen kesän Brisbaneen. Ihailimme delfiineitä lähietäisyydeltä, kajakoimme tyynissä vesissä ja nautimme loputtomasta rantaviivasta Sunshine Coastilla. Uimme vesiputouksien alla ja ihailimme Gold Coastia yläilmoista hulppealta parvekkeelta.

Syksyn koittaessa Melbournessa suuntasimme ihailemaan väriloistoa lähellä sijaitsevaan Daylesfordin ja Macedon Rangesin alueelle.

Huhtikuussa vuosipäivämme kunniaksi karkasimme taas Queenslandin kesäkeleihin, tällä kertaa Australian ikisuosikkiimme Port Douglasiin palmun alle.

Toukokuussa karkasin ystäväni kanssa Kambodzaan, jossa joogasimme, ihmettelimme ihmeellisiä Angkorin temppeleitä ja painoimme varpaat hiekkaan paratiisisaarilla. Vuoden paras anti liittyykin reissujen ja etenkin tämän reissun tuliaisina saatuihin pään sisäisiin muutoksiin ja opetuksiin. Erityisen antoisaksi koin joogaretriitin Kambodzassa, josta löysin uutta elämäniloa ja inspiraatiota pitkäksi aikaa, syvemmän yhteyden luovaan puoleeni ja omaan sisäiseen lapseen. Jatkoin matkaa yksin, ja soolomatkailu pitkästä aikaa oli uskomattoman voimaannuttava kokemus. Tätä lisää, kiitos!

Kauaa en ehtinyt olla kotona, kun suuntasimme Bhutaniin ja Thaimaahan juhlimaan Rohanin pyöreitä vuosia. Tämä oli kokonaan miehen suunnittelema matka. Thaimaassa hemmottelimme itseämme luksushotelleilla Bangkokissa ja Phuketissa, ja löysimme ihanan paratiisisaaren Koh Yao Yain.

Vastapainona luksukselle, Bhutanissa patikoimme Himalajalla ja nukuimme teltassa vuorten huipulla rottien vilistäessä lattialla. Tulin siihen tulokseen, etten ole vuorikiipeilijätyyppiä, mutta onnellisten maa Bhutan teki vaikutuksen upealla luonnollaan, rikkaalla kulttuurillaan ja ympäristöystävällisellä politiikallaan. Tältä reissulta vielä juttuja tulossa!

Loka-marraskuu oli järjettömän stressaavaa aikaa, kun päätimme vihdoin irtisanoa asuntomme Melbournessa ja aloittaa kulkurielämän maailmalla. Muuttokiireissä meinasin palaa loppuun. Työt kärsivät, treeni kärsi, syömistottumukset kärsivät, ja seurauksena loppuvuodesta (ja oikeastaan vieläkin) olin lähestulkoon ihmisraunio. Päätös luopua koko omaisuudesta kahta matkalaukullista lukuunottamatta ei ole päätös, joka kannattaa tehdä vain kuukauden varoitusajalla. Mutta ehkä se palkitaan tänä vuonna, kun pitkäaikaisesta haaveesta tulee totta.

Saimme muuton alta pois ja lensimme toiselle puolelle palloa, pitkästä aikaa toiseen kotiin nauttimaan Suomen valkoisesta joulusta ja ajasta perheen kanssa. Teimme myös pikapyrähdyksen Lapin kaamoksen tunnelmaan. Voisinpa sanoa, että tämä kävi lepolomasta, mutta kaikkien ystävien kanssa vietettyjen viini-iltojen jälkeen matka jatkui entistäkin väsyneempänä.

Loppuvuoden vietimme yhdessä lempparikaupungeistani, Hongkongin smogissa. Söimme hyvin, patikoimme kukkuloilla, nautimme tasokkaista hotelleista ja söimme hyvin, mainitsinko sen jo? Paljon jäi tälläkin kertaa näkemättä. Mutta se ei oikeastaan edes harmita, sillä tiedän, että tänne tulemme vielä monta kertaa uudestaan.

Kun nyt lähdetään uutta vuotta kohti, tunnen ennen kaikkea kiitollisuutta kaikista koetuista seikkailuista. Mutta iso reissuvuosi myös tuntuu. Vuosi 2018 on alkanut ennenkokemattomassa jetlagissä ja reissuväsymyksessä. Päivät Hongkongissa menivät kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti sumussa. Nyt sijainti on vaihtunut takaisin Melbourneen, mutta insomnia jatkuu. Kunhan tästä toivutaan, uskon, että tästäkin vuodesta on tulossa hieno vuosi!

PS. Käykääpä kurkkimassa vuoden tähtihetket myös InstaStorysta!

Kiitos viime vuodesta ja hyvää vuotta 2018 kaikille lukijoille!


Muuttolinnun löytää Fabon lisäksi myös Instasta nimimerkillä ms.coco.nut ja Twitteristä ja Snäpistä nimimerkillä ankkis1 . Blogia voit seurata myös Blogit.fi :ssä, Blogipolussa ja Bloglovinissa.