Miten toimii parisuhde australialaisen kanssa?

Olemme olleet aussimieheni Rohanin kanssa kimpassa nyt kuusi ja puoli vuotta, josta aviossa vuoden. Miten tähän on tultu, siitä voit lukea täältä.
Tilastot kertovat kylmää faktaa siitä, että monikulttuurinen parisuhde päättyy useammin eroon kuin suomalaisliitot, ja ymmärrän kyllä miksi.
Monikulttuurinen parisuhde ei tule ilman haasteita ja kompromisseja. Mutta samalla se rikastuttaa.
Ajatus australialaisesta kumppanista tuntuu kiehtovan monia suomalaisia. Jokin aika sitten hesarissa kerrottiin aussimiehestä, jolla ainakin omien sanojensa mukaan kävi Suomen vierailulla uskomaton flaksi. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en ihmettele.
Onhan suomalaisilla usein mielikuva Australiasta lähestulkoon luvattuna maana, ja australialaisista ruskettuneina blondeina surffareina, joilla on letkeä asenne elämään. Jatka lukemista omalla vastuulla, sillä se saattaa pilata nämä fantasiat.
Rento elämäntyyli ja no worries -asenne pitää kyllä suurimmaksi osaksi paikkansa. Ruskettuneita surffareitakin löytyy, mutta niin suuri järkytys kuin se monille saattaa olla, kaikki australialaiset eivät osaa surffata, tai eivät edes ole kokeilleet. Itse asiassa Australiassa huomaa nopeasti, että suurin osa ihmisistä on yhtä kalmankalpeita kuin Suomessa. Ohuen otsonikerroksen alla ihmiset ovat oppineet ottamaan auringosta suojautumisen lähes vainoharhaisen tosissaan. Ironista kyllä, myös Australiassa kärsitään D-vitamiinin puutoksesta.
Jos valkoinen iho ei haittaa, australialaisen kanssa tulee yleensä hyvin juttuun. Helppohan heistä on tykätä, aussit ovat yleensä huoletonta ja optimistista kansaa. Ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä, mutta eivät yhtä ylenpalttisen suulaita kuin jenkkiläiset. Jotain yhteistä aussikulttuurilla on suomalaistenkin kanssa, vilpittömyyttä ja maanläheisyyttä esimerkiksi arvostetaan, eikä valtaosa piittaa uskonnosta.
Kulttuurien yhteentörmäyksestä emme siis ole merkittävästi kärsineet. Moniin muihin monikulttuurisiin parisuhteisiin verrattuna kulttuurierot eivät ole meidän välillämme suuria.
Rohan on kuitenkin monella tapaa poikkeuksellinen ja epätyypillinen aussi, mikä edelleen on helpottanut meidän parisuhdettamme. Rohanin luonteenlaatu on nimittäin lähempänä suomalaista monella tapaa, mies on varmaan edellisessä elämässään ollut suomalainen. Rohan on hiljainen ja vaatimaton, pitää luonnossa samoilusta ja viihtyy saunassakin kauemmin kuin meikäläinen. Hommaa auttaa suuresti myös se, että persoonallisuutemme ja elämänfilosofiamme sopivat hyvin yhteen. Meillä on samanlaiset arvot, maailmankatsomukset ja jopa kiinnostuksen kohteet.
Vaikka Rohan ei koskaan tule ymmärtämään, kun fiilistelen suomimusiikkia popit kaakossa, enkä itse tule ikinä ymmärtämään makkaran syömistä paahtoleivän sisällä, enemmän meillä on yhteistä kuin eroavaisuuksia.
Australialaista deittaillessa tottuu aussiaksenttiin. Rohanilla se on vielä pahimmasta päästä. Kun reissaamme ulkomailla, joudun usein hoitamaan puhumisen, sillä kukaan ei ymmärrä Rohanin englantia.
Siinä missä itse en aussiaksenttia tule koskaan kokonaan omaksumaan, Australiassa suositut lyhennykset kuten mozzie (mosquito) ja brekkie (breakfast) olen kyllä oppinut. Kuten myös lausumaan libraryn libry, ja Februaryn Febry. ’How ya going’ saattaa irrota nykyään, vaikka tuskin se autenttiselta kuulostaa.
Kielimuurikaan ei siis meille ole iso ongelma. Toivon toki, että Rohan oppisi suomea, mutta hänen huonon kielipäänsä tuntien saattaa olla turha toivo.
Elämän eläminen kakkoskielellä voi joskus tuntua uuvuttavalta, ja joskus ärsyttää, kun kieleni ei löydä haluamaani suomalaista ilmaisua englanniksi.
Nuo hetket ovat onneksi harvassa. Voin kuitenkin kuvitella, että kommunikaatio voi olla iso haaste monille monikulttuurisessa parisuhteessa elävälle.
Ylivoimaisesti suurin haaste parisuhteessa australialaisen kanssa on tietenkin välimatka. Alkuhuumassa asiaa ei ehkä niin pitkälle tule ajatelleeksi. Yleensä edessä on valinta, kumman kotimaassa päätetään asua, ja jompi kumpi tulee aina olemaan asuinmaassaan jossain määrin ulkopuolinen. Suomalaisen on yleisesti ottaen ehkä helpompi sopeutua Australiaan kuin toisinpäin. Rohan onneksi viihtyi erinomaisesti Suomessa, joten sekään vaihtoehto ei ole poissuljettu.
On myös elämäntilanteita, jolloin vielä enemmän oman perheen soisi olevan lähellä. Vaikka tämä ei meitä vielä ainakaan koske, niin jos elämä kahden maan välillä on haastavaa muutenkin, vielä ongelmallisemmaksi se muodostuu silloin, kun on lapsia. Isovanhemmat molemmilta puolilta varmaan haluaisivat olla lapsenlapsiensa kanssa tekemisissä. Tai entä sitten, kun vanhemmat alkavat vanhenemaan ja sairastelemaan? Monikulttuuriseen parisuhteeseen liittyy paljon kompromisseja.
Monikulttuurinen parisuhde kuitenkin myös rikastuttaa. Maailmankuva laajenee ja elämä on mielenkiintoisempaa. Elämää värittävät perinteet molemmista kulttuureista. Parisuhteessa eri kulttuurista tulevan ihmisen kanssa sitä myös huomaa, miten kokonaisvaltaisesti kulttuuritausta vaikuttaa ajatteluun.
Sekin on kiva bonus, että halutessani voin asua Australiassa ilman appelsiinien poimimista farmilla.
Jos aussikumppani kiinnostaa, minulla on hyviä uutisia. Jos australialaisella käy flaksi Suomessa, niin kyllä australialaisille eksoottisilta tuntuvilla suomalaisillakin käy flaksi Ausseissa. Kadulla ja supermarketissakin on tultu flirttailemaan, mitä ei kyllä Suomessa tapahtuisi ikinä. Ja vaikka he eivät kaikki ole ruskeita, niin ihan kivannäköistä porukkaa silti. Suomalaisia tietenkään yhtään vähättelemättä!
Minkälaisia kokemuksia teillä on monikulttuurisesta parisuhteesta?
Lue myös: Kaksoiselämää – Ulkosuomalaisen identiteettikriisi
Muuttolintu somessa:
Instagram: @gratefulcoconut
Facebook: Muuttolintu -matkablogi
Twitter: @muuttolintu1
Blogit.fi: Muuttolintu
Venla
Mielenkiintoinen postaus! Kiitos. 🙂
Anna
Kiitos Venla <3 🙂
Jenna
Hahah, voi kuule tuo kielimuuri on haastava kun kummankaan äidinkieli ei ole englanti. Mulla englanti sujuu paljon sulavammin, mutta välillä on hyvin vaikea ymmärtää kolumbialaista, välillä tämä saa mut salaa nauramaan kippurassa kun se selittää asioita innoissan ja ihan ihme sanoilla. Paljon se antaa, jotain se ottaa.
Toki kun latinosta on kyse, täytyy sanoa vaikkei toinen ole antanut yhtäkään syytä olla luottamatta, niin olisi se helpompi luottaa siihen suomalaiseen tavis Pekkaan, kun komeaan latinomieheen, MUTTA katseleehan tuota mielellään, heheh. Puolensa.
Meillä kumpikaan ei asu kotimaassaan, ja kummallakin äiti yhtä kaukana, joten sinänsä se helpottaa mahdollisen tulevaisuuden kanssa.
Mutta.. sitten taas meillä on lapsuus todella erilainen, Cali oli -95 aika erilainen paikka, kun Espoo vuonna -98, ollaan 8-vuotiaina koettu aikalailla eri asioita, mun lapsuudessa pahinta oli kun unohtui avaimet kotiin. Toisella ammuttiin ihmisiä ulko-oven eteen, oma isä muunmuassa. Kyllähän se avartaa omaa näkökantaa, kun tajuaa missä lintukodossa onkaan kasvanut, saa myös arvostamaan Suomea ihan erilailla.
Olipa kiva postaus! 🙂
Anna
Kiitos kommentista Jenna! Heheh latinomiehessä on varmasti niin hyvät kuin huonot puolensa. 🙂 Itse kun jo ajattelenkin puolet ajasta englanniksi ja Rohanilla se on äidinkieli, niin mitään sen suurempia ongelmia ei ole. Ja ollaan molemmat kotoisin aikamoisista lintukodoista ja pumpuliolosuhteista. Se toki helpottaa asiaa, mutta toisaalta niin kuin sanoit, mitä erilaisemmat kulttuuritaustat, sitä enemmän se suhde varmasti myös avartaa ja rikastuttaa!
Sunna
Oon seuraillut teidän seikkailuja jo monta vuotta ja ootte kyllä niin aivan ihana pari! Kiitos tällaisesta avautumisesta ja upean positiivisesta asenteesta. Tämä postaus saattoi myös auttaa minua enemmänkin kuin vain antaa viiden minuutin sluibaustauon töistä, sillä saatanpa vain olla tilanteessa, jossa monikulttuurinen parisuhde on todella lähellä, ja myös englanninkielisen tyypin kanssa. Katsotaas, mitä tästä tulee. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan herran kotimaahan ja kotoisiin meininkeihin, ollaan tähän mennessä nähty vain Euroopassa! 🙂
Anna
Voi kiitos Sunna <3 <3 Jännät ajat edessä, toivottavasti uusi suhde lähtee käyntiin hyvin! Kieleen kyllä tottuu! 🙂
Merja / Merjan matkassa
Kokemusta ei ole, mutta jos olisin 20 vuotta nuorempi ja sinkku, pohtisin vakavasti Ausseihin lähtöä eikä haittaisi jos sieltä elämänkumppani löytyisi 🙂 Teidän hääkuvat ovat niin suloisia, ettei sanat riitä.
Anna
Heheh, kiitos Merja 🙂 <3
Jatta
Koko teksti olis voinu olla mun kirjoittama! Samat asiat mielessä ja suurimmaksi osaksi samalla painotuksellakin! Mun miehekken kanssa ollaan oltu yhdessä kohta neljä vuotta ja en kyl osaa kuvitella ketään muuta kenen kanssa olis enemmän yhteistä ja sellasta ymmärrystä ja kumppanuutta. HUOLIMATTA niistä kulttuurieroista! Jotka siis meidänkin kohdalla on pienempiä kuin ehkä jollain muulla, mutta totta kai niitä on.
Tuo mies on vielä Aussiksi kanssa pikkasen vähemmän sosiaalinen ja introvertti, vaikka mun mielestä/suomalaisen makuun sekin on aika outgoing! Eli tää sosiaalisuusskaala on vähän eri Ausseilla ja suomalaisilla. 😀 Niin siis tuota tällä tarkoitin että sovitaan senkin takia yhteen ettei tuo ole ihan täysin mun vastakohta siinä sosiaalisuudessa.
Myös tolle ulkonäölle ja suomalaisten stereotypialle ausseista naurahdin. Mies on valkoistakin valkoisempi, pisamainen ja brittisukuinen, joka palaa heti auringossa! Surffannut vissiin pari kertaa koulun liikuntatunnilla ja siitä on vierähtänyt kohta 20 vuotta!
Kolmas ja ehkä tärkein juttu johon ehdin nyt kommentoida, on tuo kielikysymys. Meillä ei mitään kielimuuria oo koskaan ollut, miehen aksenttikaan ei ole paksuimmasta päästä, vaikka selkeä aussiaksentti onkin. Enemmänkin joskus vaan harmittaa etten pääse puhumaan sitä OMAA kieltäni. Kerran aloin huviksi puhua miehelle espanjaa (puhutaan sitä kumpikin tiettyyn pisteeseen asti) ja sitte sanoin että ”why do I always have to speak a foreign language?” ja mies ei ees eka tajunnu mitä tarkotin ja alotti ”but you don’t…”, eli sille on niin luonnollista et puhutaan englantia et se ei ees rekisteröi et se on mun vieras kieli. ? Musta olis niin ihanaa et voisin jonakin päivänä puhua myös suomea miehelle ja se ymmärtäis ainakin ihan täysin! Aina saa unelmoida!
Anna
Kiitos kommentista Jatta! Kiva kuulla että muilla on samanlaisia kokemuksia! Itseni olisi myös vaikea kuvitella, että olisin Suomesta löytänyt tyyppiä, joka olisi yhtä lailla samalla aaltopituudella.
Ja heh, toi on kyllä niin totta meidänkin kohdalla, että mies ei taida aina ihan edes rekisteröidä sitä että meikäläinen elää täällä elämää kakkoskielellä. Itse oon nyt tyytynyt siihen, että suomikavereiden kanssa pääsee silloin tällöin paasaamaan suomeksi, ja se on riittänyt. Mutta oishan se tietysti kiva jos mieskin sitä ymmärtäisi. Aina saa unelmoida tosiaan. 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
Moi Anna, olen nimittänyt blogisi Liebster Awardin saajaksi. Kiitos kivasta blogista! Tiedot löytyy täältä http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/liebster-award
Anna
Vau, kiitos paljon Paula!!! 🙂 🙂 Täytyy perehtyä ja kirjoittaa oma postaus pian! 🙂
Noonis
Täällä toinen suomi-aussi-pariskunta, ja niin totta lähes joka sana! Tuo etäisyys Suomeen toisen vanhempiin, ja oman ns. kakkoskielen käyttämisen satunnainen ärsytys korostuvat nyt, kun kuvioissa on myös pieni vauva. Olisi ihanaa, jos vauvalla olisi myös läheiset välit suomalaisiin isovanhempiinsa, mutta moinen vaatii erikoislaatuisia järjestelyitä ja panostusta onnistuakseen ollenkaan. Ja suomenkieli on noussut meillä molemmilla nyt suurempaan arvoon: minä käytän sitä enemmän kun puhun vauvalle suomea, joten mies kuulee sitä enemmän, joten oppii sitä enemmän, joten käyttää sitä helpommin -> positiivinen kierre on valmis. Jee!
Anna
Jep, kieliongelma korostuu varmasti kun kuvioihin tulee lapsia. Olishan se mukavaa, jos koko perhe puhuisi samoja kieliä. Se aussiosapuolikin voi esim. tuntea olonsa ehkä joskus ulkopuoliseksi, kun äippä ja lapsi puhuu salakieltä 🙂 Itselle olisi kuitenkin tärkeää, että lapsi puhuu suomea. Hyvä että teillä mies alkaa oppia! Tuntuu, että tuo oma mies ei kyllä opi ikinä oli tilanne mikä tahansa… 🙂
Laura
Monikulttuurisista parisuhteista on aina kiva lukea! Saa sitä kaivattua vertaistukea kun tajuaa että muutkin pohtivat samoja asioita. Itse olen ensi kesänä menossa naimisiin kanadalaisen miehen kanssa 🙂 Mihinkään tavattoman suuriin kulttuurieroihin ei olla törmätty, vaikka jotain pieniä eroavaisuuksia aina silloin tällöin tuleekin vastaan. Molemmilla on takana useampi vuosi ulkomailla asumista, eli ollaan myös totuttu erilaisiin kulttuureihin ja muutenkin ollaan sopeutuvaisia luonteeltamme, mikä saattaa sekin vaikuttaa. Olosuhteiden pakosta asuttiin vastikään pari vuotta Kanadassa, ja nyt muutettiin Hollantiin. Vielä ei ole tiedossa minne me lopulta päädytään esimerkiksi perhettä perustaessa, ja mielenkiinnolla jäänkin odottamaan miten elämän suuret muutokset tulevat vaikuttamaan ajatuksiin asuinpaikasta tai kielestä. Meillä mies yrittää hiljaksiin opetella suomea, ja arvostaa kovasti kaksikielisyyttä. Mies siis tietää ja muistaa ettei englanti ole äidinkieleni vaikka se ykköskielenä on ollutkin jo monta vuotta, ja välillä aina huolissaan kyselee että eihän mua haittaa aina puhua vaan englantia.. Jotenkin kummasti meidän arjessa onkin alkanut vilissä yksittäisiä suomenkielen sanoja ja lauseita 😀
Anna
Kiitos kommentista Laura, kiva tosiaan kuulla muiden kokemuksista! Se että molemmilla on kokemusta ulkomailla asumisesta varmaan auttaa, kun on tottunut sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin. Ihan mahtavaa, että teillä mies myös opettelee suomea. Mitenköhän tuon oman miekkosen saisi siitä innostumaan… Suomessa kun asuttiin, niin kyllähän se väkisinkin jotain oppi, mutta se kaikki taitaa olla unohtunut. Se vaan tekee niin iloiseksi kun mies joskus edes yrittää sen yhden sanan verran 🙂 Ihanaa häiden suunnittelun aikaa 😉
Katja
Hei taas,
Aivan ihana kirjoitus taas ja todellakin muullakin on niin, että vakka on kantensa löytänyt. Meillä on samat arvot ja samanlainen maailmankäsitys.
Arvostamme samoja asioita ja olemme samaa mieltä, mikä on minulle erittäin tärkeää, perusarvoista kuten tasa-arvoisuudesta ja siitä ei pelkästään meidän kesken vaan yleensä.
Mieheni tosin on monella tapaa epätyypillinen Itävaltalainen :-).
Mieheni ei valitettavasti ole oppinut kauheana Suomen kieltä…arvostaa kyllä sitä, että lapset kasvavat kaksikielisiksi, mutta ei ole itse oppinut kauheana eikä nyt hirveästi edes yritä, mutta ei se mitään. Lapset kun opettelevat ja ymmärtävät, niin se riittää minulle ja hehän pakostakin oppivat kun äiti ei anna periksi 🙂
Mutta nyt pitää yrittää nukahtaa.
Kiitos vielä kerran