Van life – Kokemuksia elämästä matkailuautossa

Van life eli suomalaisittain vaikka pakuelämä on vuosien varrella noussut hippien, eläkeläisten ja likaisten reppureissaajien elämäntavasta trendikkääksi muoti-ilmiöksi, josta moni haaveilee. Tässä muistelmia ja kokemuksia elämästä retkeilyautossa Australiassa.

Van life, elämä retkeilyautossa, matkailuautossa tai meidän tapauksessamme pakettiautossa matkalla Australian ympäri on jäänyt mieleeni niinä kaikista ikimuistoisimpina reissuina. Kymmenen vuotta sitten heitimme road tripin pakettiautossa koko Australian ympäri. Matka vei puoli vuotta. Sen lisäksi olemme tehneet lyhyempiä muutaman viikon tai muutaman kuukauden kierroksia matkailuautolla siellä täällä Australiaa. Viimeisimpänä heitimme kolmen viikon road tripin Lounais-Australiassa.

Automatka retkeilyautolla on edelleen suosikkitapani matkustaa. Haaveenamme on taas jonakin päivänä rakentaa oma matkailuauto ja viettää tien päällä tällä kertaa useampi vuosi.

Pakettiautossa reissaamisessa on tunnelmaa. Vapaudentunne on koukuttava, ja maisemien vaihtuessa on aikaa ajatella. Oravanpyörästä irtaantuminen voi tuoda elämään perspektiiviä ja auttaa palasia loksahtamaan kohdalleen. Pakuelämän ilot voi kokea lyhyemmilläkin lomilla, mikään pakko ei ole myydä omaisuuttaan ja muuttaa autoon asumaan. Ajanvietto luonnon äärellä voimaannuttaa ja inspiroi lyhyemmilläkin pakumatkoilla.

Paras matkailuauto on itse rakennettu

Kulkupelinä matkalla Australian ympäri meillä oli vaatimaton pakettiauto, josta mies nikkaroi retkeilyauton. Meille yksinkertainen pakettiautosta tuunattu matkailuauto on edelleen se kaikkein mieluisin menopeli, kenties rakkaiden muistojen vuoksi.

Australian teillä näkyy jos jonkinlaista matkailuautoa pakettiautoista isoihin karavaaneihin. Jenkkilästä tuttuja luksusbusseja ei sentään (onneksi) ole vastaan tullut.

Van lifen suosion kasvettua matkan varrella törmää nykyään mitä suloisempiin itse rakennettuihin retkeilyautoihin, joihin on tosissaan panostettu aikaa ja rahaa. Tosin joskus ne näyttävät siltä, että kuvauksellisuus on ollut käytännöllisyyttä tärkeämpää.

Nykyään instagramissa vanlife -hashtagilla löytyy mitä kadehdittavimpia matkailuautoja. Meidän pakettiautomme ei koskaan ollut mikään instagrammattavan suloinen. Siitä huolimatta, että yritin ympäripuhua miestä maalaamaan pakettiautoa pinkiksi kukkasilla koristeltuna, mutta ehdotus ei mennyt läpi. Hän halusi pitää pakettiauton tylsän hiirenharmaana, jotta se ei kiinnittäisi huomiota.

Mukavuutta ei pakettiauton standardeissa kuitenkaan puuttunut. Pakettiauton taakse oli rakennettu pehmeä sänky, jossa nukkui makoisasti. Takaosasta löytyi vedettävät laatikot sekä pieni keittiöhyllykkö leikkuulautoineen ja jääkaappeineen kaikkineen. Sisältä löytyi myös kunnon pimennysverhot sekä koristevalot ympäri kattoa himmenninominaisuudella. Vietimme monia mukavia leffailtoja omassa minikokoisessa leffateatterissamme.

Sittemmin olemme myyneet rakkaan “vänimme” ja vuokranneet road tripeille erilaisia retkeilyautoja suloisesta VW Kombista kaikista halvimpiin ja rähjäisimpiin matkailuautoihin. Vuokrapakut eivät kuitenkaan ole koskaan olleet läheskään yhtä mukavia tai hyvin varusteltuja kuin itse rakennettu rakas pakumme.

Van life on huumaavaa vapaudentunnetta

Heräämme aaltojen lyödessä rantaan. Aamupulikoinnin jälkeen iskemme popit kaakkoon ja lähdemme ajelemaan. Pysähdymme säännöllisesti ihmettelemään tien varrella vastaan tulevia kohteita.

Seikkailunnälkäiselle van life on sopiva elämäntyyli, sillä koskaan ei tiedä, mitä seikkailuja seuraavan mutkan takaa paljastuu. Matkan varrelta löytyy salaisia helmiä, joihin muut kuin automatkailijat eivät eksy.

Auringon laskiessa parkkeeraamme rannan läheisyyteen. Otamme retkituolit esiin ja korkkaamme kesäkuumassa bissen. Joku soittaa lähellä kitaraa. Taivaan värittävät laskevan auringon hehkuvat värit. Illan pimetessä ihailemme Linnunradan loistetta ennen kuin aaltojen loiske tuudittaa meidät jälleen uneen.

Jos emme ole yksin, saatamme vaihtaa kokemuksia muiden matkalaisten kesken. Matkan varrella tapaa mielenkiintoisia persoonia ja kuulee kiehtovia elämäntarinoita ja seikkailuja.

Retkeilyautoelämän parhaita puolia on täydellinen vapaudentunne. Ilman deadlinea menemme minne huvittaa, viivymme niin kauan kuin huvittaa ja teemme mitä huvittaa.

Elämme hetkessä murehtimatta menneitä tai huolehtimatta huomisesta. Tien päällä tunnen aina todella olevani elossa ja eläväni juuri tässä ja nyt.

Viikonpäivät menettävät merkityksensä ja unohtuvat ensimmäisen viikon jälkeen. Road tripillä on aivan sama, onko maanantai vai perjantai. Hyvä jos kuukausissa pysymme perässä. Ainoa asia, mikä tuottaa päänvaivaa, on seuraavan kaupan, bensa-aseman tai suihkun sijainti.

Nykyään työt kulkevat mukana, mutta parasta tietenkin on, jos matkaa ei rajoita aikataulut, asunto, työ tai mikään muukaan. Road trippailun kulut ovat pieniä, ja ilman asuntoa meitä ei oikeastaan budjettikaan rajoittanut. Road tripillä meillä yleensä kuluu vähemmän rahaa kuin paikallaan asuessa vuokraan, sähkölaskuihin ynnä muihin.

Telkkaria ei ole ikävä, kun elämä tapahtuu ulkona. Road tripillä ollaan lähellä luontoa. Luonto voimaannuttaa ja piristää. Elämänrytmi tien päällä alkaa nopeasti kulkemaan auringon mukaan.

Tämäkin ikuinen aamun torkku on herännyt joka aamu ennen seitsemää ja ollut sängyssä viimeistään kahdeksalta. Yön pimeydessä on vaikea tehdä mitään, ja auringon noustessa autossa tulee liian kuuma nukkua.

Säännöllisellä unirytmillä ja luonnossa ajan viettämisellä on valtava vaikutus hyvinvointiin. Stressitasot laskevat, mielialat kohenevat ja tutkimusten mukaan fyysinen terveyskin paranee.

Sama koskee ruutuajan vähenemistä. Kun sähköä ei ole edes joka toinen päivä, ruutuajan korvaa eläminen hetkessä. Digitodellisuuden ulkopuolella eläminen rauhoittaa ja inspiroi.

Ihminen on sitä vapaampi, mitä vähemmän hän omistaa. Pakuelämän minimalismiin tottuu nopeasti, ja mukana kulkeva omaisuus koostuu vain välttämättömyyksistä. Pian löytää itsensä miettimästä, mihin sitä ikinä tarvitsikaan niin montaa mekkoa tai kenkäparia?

Ei ihmekään, että van life on niin suosittua.

Van lifen varjopuolet – Kun kotia tulee ikävä

Vaikka olen kiitollinen siitä, että meillä on ollut mahdollisuus siihen, mistä monet vain unelmoivat, auto kotina ei aina ole herkkua. Aika kultaa muistot, ja jälkeenpäin yleensä mieleen jää vain pakettiautoelämän hohto. Tässä kuitenkin pieni kurkistus niihin hetkiin, kun kotia on tullut ikävä.

Tien päällä hygieniastandardit putoavat. Aikoinaan nuorina reppureissaajina pakuelämän keskellä suihku tai pyykinpesu oli meille harvinainen ylellisyys ja paskaisuus normiolotila. Suosimme ilmaisia rantasuihkuja ja leirintäalueista maksoimme vain pari kertaa viikossa. Nykyään yövymme suosiolla pääasiassa maksullisilla leirintäalueilla, joissa pääsemme samalla lataamaan puhelimet, läppärit ja kamerat.

Etenkin suosituilla, ahtailla leirintäalueilla yksityisyyden puute voi häiritä. Vaatteita on tullut vaihdettua ja sääriä sheivattua epämukavissa olosuhteissa.

Puskissa kyykkiminen sekä ainainen julkisten vessojen metsästäminen tulee road tripillä tutuksi. Australiassa edelleen astun koppiin hyvin varovaisesti sitä hämähäkkien varalta tutkiskellen.

Entä silloin kun ympärillä on pelkkää ruohoa niin kauas kuin silmä kantaa? Miehillä on helpompaa. Onneksi Australia on harvaan asuttua seutua. Silti veikkaan, että muutama aboriginaali on päässyt todistamaan, kun valkoiset posket vilkkuvat heinikossa.

Rinkasta eläminen pidemmän päälle alkaa rasittamaan. Tavaraa täynnä olevaa pientä pakua voi olla haastavaa pitää järjestyksessä. Hiekkaa on kaikkialla. Vaikka putsaamme, harjaamme ja tamppaamme, hiekkaa syntyy aina vain jostain lisää.

Vaikka minimalistinen elämäntyyli on yksi pakuelämän parhaimpia puolia, silti pidemmän päälle van life voi alkaa kyllästyttämään. Onhan se myönnettävä, että joskus pitkällä kuukausien road tripillä on tullut ikävä mukavuuksia ja maallista omaisuutta. Kokkaamista omassa keittiössä, käpertymistä telkkarin ääreen kotisohvalla, tai vaatekaappia järjestyksen pitämiseen.

Maisemien jatkuvasti vaihtuessa on vaikea ylläpitää rutiineja kuten työtunteja tai vaikkapa salitreenejä. Toisaalta luonnossa tulee liikuttua automaattisesti reilusti, ja rutiinien puuttuminen voi myös virkistää.

Kaiken kaikkiaan van life kulkee niin kauan kuin lämpötilat hellivät. Retkeilyauton viihtyvyys kotina on riippuvainen säästä, sillä autosta tulee herkästi uuni tai pakastin.

Kova tuuli voi vaikeuttaa kokkailua. Joskus hyttyset voivat tehdä elämästä helvettiä. Rankkasateilla leirintäalue saattaa muuttua mutalammikoksi, ja kaiken kuran keskellä autoa on vaikea pitää siistinä.

Onneksi Australiassa on mahdollista viettää vaikka vuosikausia tien päällä niin, ettei koskaan koe kylmyyttä. Australian ympärimatkan ajoitimme niin, että elimme ikuista kesää. Puolen vuoden aikana koimme vain muutaman sadepäivän ja hyvin vähän ötökkäongelmia.

Pakuelämän haasteet ovat mielestäni pikkuasioita, joista ei oikein kehtaisi edes valittaa. Silti haluan tuoda esille myös #vanlife -hehkutuksen kääntöpuolen. Silti, kaikki pienet vaikeudet unohtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun kurvaamme seuraavalle paratiisirannalle auringonlaskua ihailemaan.

Van life on mahtava tapa matkustaa ja samalla viettää aikaa luonnossa ja ulkoilmassa rentoutuen. Luonnon läheisyydessä eläessä tulee kuitenkin muistaa, ettei luontoon jätetä mitään merkkejä. Puskassa asioidessa homma peitetään hiekalla ja kaikki roskat viedään aina asianmukaisiin roskiksiin. Paikallisia ei tule häiriköidä, ja luontoon jätetään ainoastaan renkaanjäljet.

Iloista retkeilyelämää!

Löytyykö teiltä van life -kokemuksia?

Lue lisää automatkailusta Australiassa:

Perth – Esperance – road trip: Lockdownin kautta paratiisiin
Road trip Melbournesta Sydneyyn – Matkavinkit ja kohokohdat
Australian road trip matkailuautolla